seuraava »

[Lionheart]

Voin alkaa teijän kaikkien sijaislapseksi!  :

Heräsin just. Oon kipee, mut muuten kaikki hyvin. I have nothing to say but that may be just a good thing. Everything's alright.

[*Kide*]

Hei tupahan  
On ollut ihan ikävä tuvan rauhaa ja tunnelmaa... kumpa nytkin ois aikaa istua vaikka loppu päivä viltin alla takan ääressä ja nollata pää  

Elämä riepoo ja vetää... ymmärrän nyt käsitteen "ruuhkavuodet"   Vielä kun tajuais miks kaikki tapahtuu samalla kymmenellä ihmisen elämässä?  

Talletan tämän taas sydämeeni ja jatkan touhuumista toisaalla... lämpöiset terveiset kaikille ja tuossa lautasellinen tuoreita herrasväenleipiä omalla omenahillolla  

[Tiigris]

Chandra.

En tiedä aiheesta sen enempää, mutta minulla on tunne siitä että parin vuoden sisään minustakin tulee äiti, sitten siis kun on se mies ensin, joka haluaa vielä jopa perheen kanssani.. Voisin ryhtyä hommaan vaikka ihan pian valmistumisen jälkeen... Tämä nuoruus on jo niin eletty, että perhe-elämän aika olisi jo.  Olenhan mä jostain 17v.:sta asti ollut sillä kannalla, että lapsia lapsia...

Ihan hyvin olisin voinut jo lukion jälkeen, jos se silloinen jätkäkaveri olisi ollut samaa mieltä.
En usko että sekään olisi ollut paha vaihtoehto, opiskellahan sitä ehtii koko elämän ajan niin ei se ole niin justiinsa pyöräyttääkö sen ensimmäisen lapsen 18- vai 40-vuotiaana.

Minä aina ihailen  ystävättäreni perhe-elämää, hän sai lapsensa 20 vuotiaana ja on nyt samalla luokalla kanssani, ja ihan hyvin näkyy elämä sujuvan, vaikka kuulemma sukulaiset olivat sanoneet että voi voi nyt meni tytön elämä pilalle kun tuli raskaaksi ja mies lähti lätkimään..
Nyt hänellä on uusi hyvä mies, omistusasunto, miehellä duunipaikka, hänelläkin duunipaikka jo valmiina mihin menee valmistumisen jälkeen ja pieni 4v. tyttö on iloinen ja tasapainoinen tapaus...

Minun mielestäni on turha miettiä "minkälainen olisin äitinä" turhan kriittisesti.
Ei äitiys ole mikään pyhimyksen sädekehää vaativa homma, johon tarvittaisiin siivous-ruuanlaitto-kehityspsykologia-ohjaaja-hoitaja-maisterin tutkinto...

Äitiys on ammatti, johon kasvetaan kokemuksen kautta... Oppisopimuskoulu, joka kestää virallisesti 18 vuotta, mutta valmistuminen ei tapahdu koskaan...

[Tiigris]

Mä taas tiedän että voisin olla sellanen hoivaava ja äiti, joka leikkisi ja hulluttelisi paljon lasten kanssa..
Toisaalta, koska minulla on  niin luulen että osaisin toteuttaa myös toista ääripäätä, olla hyvin järjestelmällinen ja jopa tietyllä tapaa etäinen.. No ei nyt sentään..

Minä ihailen omaa äitiäni ja mielestäni hän on onnistunut hommassaan hyvin, lukuunottamatta maanis-depressiivisiä kausia... Jos jotain aion muuttaa tässä kasvatusketjussa, niin asetan lapsilleni ehkä hieman enemmän rajoja ja puutun heidän asioihin.. En sekaannu ärsyttävällä tavalla tai ole tiukkapipo, mutta kiinnitän huomiota siihen jos lapsi voi huonosti..

Jos lapsi ei saa tarpeeksi huomiota, tulee hänestä ärsyttävän huomionhakuinen aikuinen..
Tai sitten hän vähättelee omia ongelmiaan kohdatessaan niitä, eikä hae apua, koska ei usko ansaitsevansa mitään erityiskohtelua, kaikesta pitää selvitä itse.

Mennään ääripäästä toiseen.. Oma äiti oli lepsu ja hyvin hyvin rakastava ja kehui kaikkea mitä tein, kannusti luovuuteen ja erilaisuuteen, mutta ei opettanut miten ollaan vastuullisia vaan hoiti asioita puolestani.. Sain pärjätä koulussa hyvin tai huonosti, harrastaa mitä halusin ja lopettaa harrastamisen jos en halunnut, mihinkään ei ikinä painostettu, oli täysi vapaus...

Vaatii oikeasti todella paljon luottamusta lapsiin/elämään tuo meidän vanhempien kasvatustyyli. 
Se ei ollut välinpitämättömyyttä, vaan vapaata rakkautta.

No, äidin äiti kuulemma ajoi lapsia luudan kanssa takaa ja huusi kuin perkele. Äiti oli katraasta nuorin, ainoa tyttö ja äitinsä eniten väheksymä lapsi. Jos hän onnistui jossain, niin kehuja ei tullut vaan äiti sanoi "se oli vain hyvää tuuria"... Pitsinnypläys ynnä muu oli pakollista ja piti pukeutua nätisti ja käyttäytyä kunnollisesti kun vieraita kävi ja niitä kuulemma kävi paljon..

Toivottavasti kehitän jotain ihan uutta, enkä ainakaan käytä luutaa,
muuta kuin lentämiseen. 

Nyt muuten vasta juuri ymmärsin, että minkä takia meillä lapsuudenkodissa ei juuri koskaan käynyt vieraita.............

[Tiigris]

julyette.. ja muutkin...

Kuitenkin, lääkärit ja hoitajat näkee työssään niin pajon erilaisia kroppia, että kyllä siihen tietenkin tietyllä tavalla turtuu eikä enää sitten niin hirveesti kiinnitä huomiota ulkonäköön.. Keskittyminen on hoitotoimenpiteissä ja siinä miten potilas voi.

Oli se jollain tapaa sokki silloin kun ensimmäisiä kertoja pesi jonkun alapäätä tai vastaavaa, kun ei ollut tottunut siihen mutta aika äkkiä siihenkin rutinoituu. On tullut paljon pohdittua sitä, että tuo tuossa voisin olla minä ja sitten tekee kaikkensa, jotta potilas tuntisi olonsa turvalliseksi.. Muistaa aina vetää verhoja eteen eikä paljastele ihoa muuta kuin sen verran kun on pakko. Intimiteettisuojan ja yksityisyyden kunnioittaminen..

[marix]

ootteko joutunu koskaan homeen uhreiks? ollu mitään oireita? mä aion mennä huomenna työterveyteen hengitysvaikeuksien takia en osaa hengittää töissä. nytkin mulla on kyl noussu lämpö, istun täs takki päällä.

[marix]

ei mulla kyl nokka vuoda kuitenkaan. tällä hetkellä on lämpöä, mut ei oo ees pää kipee tai mitään. aivan järkyttävän kylmä vaan. en oo jaksanu vielä ilmottaa mitään esimiehelle, kattelen kuinka korkeelle tuo ny aikoo nousta vielä iltaa kohti.. jos seuraavaks vaikka teetä.

[*Kide*]

Iltaa... sain kaiken valmiiksi ja tulin nauttimaan muutaman herrasväenleivän kuuman iltamustaherukkamehun (hunajalla) kera... jos niitä vielä on?  :

Pitäkeehän miulle peukkuja osallistun SM-tason kilpailuun pyöröhiotulla spektroliitilla, jossa loppusilaus on enään tekemättä  Tässä miun kivessä on kaik spektroliitin värit, jopa punainen 

Äitiydestäkö täällä puhutaan?
Just ystävän kans pohdittiin, kuinka miesten roolit elämässä ovat vetäneet häränpyllyä. Naisilla taas jännästi roolit ovat vain lisääntyneet  Eipä ole vaihtoehtoja paljoa, kun kummakin perheessä on tienattava jotta rahat piisaa... silti naisella on edelleen suurin vastuu lapsista ja kodista  Plus työelämän vaatimukset tullessaan...
Ja kun homma on niin, ettei äitiydestä olisi paljoa tingittävää, kun on ollut muutoinkin vähän hakusessa täällä maatalouskulttuuurin kourissa. Nainen painanut töitä, kuin yleisorja... monella on hellyydessä ja rakastamisen tunteessa liian isoja aukkoja. Puhumattakaan teollisenvallankumouksen kasvateista...  betonilähiöt ja pitkät työajat, onneksi joillakin sattui ne mukavat naapurintädit jotka ottivat vastaan koulusta ja tarjosivat mukavan paikan odotella töistä myöhään palaavaa äitiä. Vaikka niitä tätejä olisi kaivattu myös paremman taloudellisen tilanteen tuomiin "juhlahetkiin", kun vanhemmat "rentoutuivat" vk.nloppuisin mökillä  Mitäs niiden lasten väliä... olihan vanhemmat paikalla, mutta käsite LÄSNÄ oli utopiaa...
 

[kengururotta]

Olipa ihana käydä ratsastamassa pitkästä aikaa ja päästelemässä peltoja pitkin
hevosella oikeen kunnolla     
Ja nyt suihkuun ja nukkumaan omaan sänkyyn omaan rauhaan 
(nykyään oon melkeen joka yö Suklaasilmällä niin osaa arvostaa näitä öitä kun
saa välillä olla yksinkin omien ajatusten kanssa)
Onneks se sentään soittaa vielä tänään ettei tuu liian ikävä 
Pitkästä aikaa kokonainen päivä ettei nähty ollenkaan koko päivänä 
Mutta nyt tämä hevosille tuoksuva tyttö menee suihkuun!

[*Kide*]

Yötä kengu 

[kengururotta]

Hyvää yötä Kide ja kaikki muutkin 

[Chandra]

 

 Voihan ihanuus teidän äiteilyjänne!   
 Muistan kyllä hyvin minkälaisia minun lapsistani oli kasvamassa silloin,kun ei ollut vielä yhtään.
 Ne oli niin kilttejä ja kohteliaita ja nukkuivat kuin ruususet yöt läpeensä ja sitten leikittiin ja paijailtiin.
 
 HÖÖÖ?
 MIKÄ ON,KUN NÄIN EI SITTEN KÄYNYTKÄÄN?
 Juu ja en jaksa myöskään korjailla mitään virheitä ja tää kone on turkasen hidas ja eilen kaksi kertaa lensi kuin tyhjästä joku typerä saarioisten leipäohjelma tukkien koko masiinan astroilun osalta.  

 Mutta aiheeseen.Niin,kovin erilaisia niistä tuli,vaikka saman äidin kasvattamia.Poika  ,tytöt  ja  .
 Poika herkin ja nukkuu nytkin tuossa äiteemuorin sängyllä,kun äitee katteli bb-touhuja taas.
 Sillä on sydänsuruja ja jos vaikka mitä suruja ja debistä pukkaa ja itse hikoilen kuin istuisin saunassa
 koko ajan.
 Nenne pyörii ympärillään hieman hätääntyneen näköisenä,että miksi et auta?Eikä taida itsekään löytää
 oikeaa kohtaa mihin asettua lepäämään,kun särkeviä paikkoja on niin paljon.
 Yleensä menee vaikka vatsan päälle,jos vatsa kipeä.

 Ehkä näen hänessä niin paljon jotain itseäni,että en kykene pihalle paiskaamaan kun vielä koettaa olla
 mahdollisimman huomaamaton.Itse menin hetkeksi metsään.

 Vanhin tytär on härkäpäinen kuin mikä ja nuorin se rapu,joka säteilee auringon lailla.
 Ne on kaikki ihan erilaisia ja silti en tietoisesti ole kasvattanut millään erikoisella muotilla.
  jämpttiys on minulle kyllä ihan vierasta.
 En ole sillä tavalla osannut ruotuun laittaa.
 Olen aina painottanut keskustelua ja sitä,että minulle voi sanoa vaikka miten "kauhean" asian.
 Voin ensin suuttua,mutta sitten puhutaan.Ja olen aina rakastanut.Joskus joku on tarvinnut enemmän kuin
 toinen,mutta sekin on vaihdellut.Poika ei lapsena paljon itkenyt,kun viipelsi mennä niin kovin.
 Tytöt sairastivat ja siksi tarvitsivat enemmän syliä.Erityisesti nuorin,jonka kanssa vietin paljon aikaa sairaalassa.
 Poika onkin sitten vienyt huomion murrosiästä asti.

 Kyllä ne rajat jo tiedän ja tänään keskusteltiin että minne nyt voisi majoittua,kun jouduin yhden työnkin
 peruuttamaan.
 Kyllä se paikka löytyy,koska annoin tehtävän enkelten käsiin.

 Mutta Onnea kaikille tuleville äideille.Ja pitkää vieteriä koko elämän pituisessa hommassa.

[Chandra]

 Aika outoa,mutta koko sairaalassa työskentelyni aikana,en huomannut tuota puolta kuin
 Tigru.
 Ehkä johtui siitä,että leikkuri oli niin eri maailmaa,vaikka sinne tuotiinkin pienessä paidassa ja
 sekin yläosastaan riisuttiin kun anestesia lekuri tuli.
 Samoin nuo miesgynet istu pallilleen,kun hommaa mentiin tekemään,eikä siinä muuta turistu.
 Hoitsut,miespuoliset,joita taisi olla silloin vain kaksi,olivat niin fiksuja tyyppejä,että eivät asiakkaita
 kommentoineet.Meidän kanssa sitten kyllä kiusoittelivat ja ravintelissa tuli joskus muutaman paukun
 jälkeen istuttua jonkun lekurin polvilla.Mutta ei se sen kummempaa ollut,kuin muissakaan työpaikan pippaloissa.

 Jokunen suhdekin henkilökunnan välillä aina silloin tällöin pyöri,mutta potilaat saivat olla rauhassa.
 Vasta terapiassa törmäsin epäeettisesti käyttäytyvään tyyppiin ja se olikin todella räikeää touhua.
 Että suosittelen ettet Tigru iske potilasta,vaan odota että ko tyyppi tulee jossain viihteellä
 vastaan.Jää sullekin sellainen mieli,ettei ole mitään väärin tehnyt.Samaa se on tässäkin työssä.
 Miehiä makaa minun kotonani hoitopöydällä ja joskus tosi kivan näköisiä ja muutenkin fiksuja.
 Mutta pitää tuntea rajat.Asiakas on asiakas,eikä häneen muussa mielessä kosketa,eikä puhein
 yritetä vaikuttaa.

[Tiigris]

No Chandra... Ei minulla olisi oikeasti pokkaa alkaa iskemään potilasta, kyllä se vähän törkeää olisi..
Lähinnä ajattelin sellaista iiiiiiiiiihan ääritapausta... :

Juu, en minäkään ole nähnyt vastaavaa meininkiä muualla, kuin siellä ensiavussa, kolmen-neljän hoitajan kesken.. Kaikki aika nuoria. Kaikella kunnioituksella ea:n porukkaa kohtaan, mutta en oikein päässyt siellä aaltopituuksille niiden ihmisten kanssa. Hirveän räväköitä ihmisiä ja tempperamenttisia ja lyhytpinnaisia. Selän takana puhumista oli mielestäni enemmän, kuin missään muualla.

No luonteeni ei vaan sopinut sinne, siksi en tykännyt. Millään lailla en arvostele heidän hoitamisensa taitoa, kertakaikkiaan moniosaavia, ripeitä ja päätöksentekokykyisiä ihmisiä.

Olen kanssa kuullut, että leikkuri on ihan oma maailmansa,
luultavasti siellä on aika järkevää porukkaa?  Ja tarkkaa?

Muistan miten mua pari vuotta sitten ortopedisen vuodeosaston harjottelussa jänskätti viedä potilaita leikkuriin ja antaa rapsaa niille hoitajille, kun mun ohjaaja sano, että ne leikkurin hoitajat on kamalan pikkutarkkoja ja ne sanoo joskus aika tylysti jos joku tieto puuttuu.. (no ehkä ymmärrän että on se aika v-mäistä jos joku leikkauksen kannalta tärkeä tieto puuttuu ja on kiire aloittaa leikkaus..)
Kuitenkaan, en kokenut itse niitä leikkarin tyyppejä ikinä v-mäisiksi....

Ensiavun tyypit haukkuivat aina neurologian osastoa ja psykan puolta he nimittivät "muumimaailmaksi"..
Aika lailla kyllä huomaa miten kauan samalla paikalla olleet tulee sokeaksi sille, että muuallakin tehdään töitä parhaansa mukaan. 

Mutta hei kiva, mun pitää olla puolen tunnin päästä autolla kaverin pihassa 6km:n päässä ja pitäs tässä käydä viel suihkussakin.. Tulee taas kiire!!! Olisin keksinyt vielä vaikka mitä spekuloitavaa! 

Niin ja siis HUOMENTA!!

[Lionheart]

Huomenta! 

Mul on kuumetta! Kelatkaa, KUUMETTA!!! Ah, vapaapäivä