seuraava »

[marix]

niinjoo ja mikä tää venus yhtymä nousumerkki-transiitti oikeen on?

[^^Queen Nefertiti^^]

Relationship red flags
Do yourself a favor and think twice before committing if these warning signs arise.


1. You are not on the VIP list for breaking news


Were you the last to learn about this person's job promotion or newborn niece or nephew? Once things are serious, you should be among the first to know about exciting news, or bad news.



2. They avoid meeting your family or friends     

If they are shying away from meeting your friends/family consistently, then there are problems. Even if they are very shy, they should want to meet those who are important to you.


3. They don't make any sacrifices   

Healthy relationships don't require bending over backwards all the time, but a certain amount of sacrifice is necessary in a selfless union. When two of my friends first started dating one another, she demanded that he go to Farm Aid for her birthday, which was also the opening NFL football Sunday. While all the guys gathered to watch the games, he was sweltering on some field attending Farm Aid -- an event he never would have gone to if she hadn't have invited him. Now that's sacrifice.


4. They can't fit in your future      
I admit it. When I meet girls, I envision future moments I may some day share with them. Most of my scenarios are her with me and my family at a Thanksgiving holiday or at a summer crabfeast. If I'm really into her, I usually relish the thought. If not, I kinda cringe.



5. They are too controlling

It's scary but I've seen many relationships where guys forbid girls to hang out with certain friends, or wear certain clothes. Major problem if someone is controlling you and not allowing you to be who you want to be within a relationship.


6. The "what are we" conversation fails miserably 

Almost every relationship hits that crossroads where you both decide if it's worth taking the plunge into being exclusive and calling each other boyfriend/girlfriend. If they are confused and surprised that you're ready to get serious, the timing is not right, and you should try to figure out how long you want to wait around until they are ready.



7. They talk about plans that don't involve you   

My sister has major wanderlust. She's always talking about heading off to Chicago or living in London for a year. She often talks about these things with no regard for the fact that she has a boyfriend at the time. If you find that someone is making plans or talking about far off places without inviting you along for the ride, don't let yourself get too into this person.


8. Your friends or family don't like them      

Remember that your friends and family know you best. Don't take their thoughts with a grain of salt. It's one thing if a person or two don't get along with your significant other, but if a lot of them are saying you should reconsider, then do it. Unfortunately, we often find out about how much our friends hated that person after this person is gone.


9. They violated your trust       

Whether it's cheating or a little lie that they got caught in, it will be hard to regain trust. Trust is something we don't give away easily, and once it's gone it's hard to get it back. We'll always be wondering about that lie, and doubt will creep in more and more as our minds fixate on that lie. Too often, people take trust for granted and once they lose it they never get it back.


10. You practice "unbalanced dating" 

Are you always seeing his friends or doing things that he wants to do? Do you just let him pick the restaurants and events? Or is it the other way around? Relationships are fun when you are both able to contribute. If you're not taking turns creating fun times together, it will most likely fizzle out.


What would you add to the list? Ever been a victim of any of these red flags?

[marix]

aion mennä kauppaan, vaikka mun tilillä ei oo rahaa onneks on pulloja jonku verran ja 3 plussapisteseteliä. haluan juustosnackseja. kauheet herkutteluhimot ollu koko ajan. tänään oli pää kipeä jo herätessä. oon jotenki tyhmä enkä ota buranaa ku äärimmäisessä hädässä. en tosiaan ota ees menkkakipuihin, vaikka on joskus ollukin sen sortin kipuja esim. öisin et heränny.. varmaan 2 tai 3 kertaa ottanu buranan menkkakipuihin, jos samana päivänä sattunu olemaan krapula

[Tiigris]

Joo, fyysinen kipu on jotain niin hirveetä.   Onneksi koen sitä HARVOIN.
Ainoa fyysinen kipu mikä on sillain normaali-tuttua on niska-ja hartiasäryt ja se että käden ojentajalihakset on jumissa.. Nämä seuraa epäergonomisesta riuhtomisesta töissä..


Jos minun olisi valittava fyysisestä ja henkisestä kivusta, ottaisin myös sen henkisen.. Tunnen olevani sen verran pioneeri sillä alalla.   Ja poen älytöntä kammoa kaikkia lääketieteellisiä toimenpiteitä kohtaan, se on kuulemma yleistä herkillä sieluilla.. Minulle ei sovi myöskään juuri mitkään lääkkeet (luin   että tällaiselle ihmiselle huumeet ja vahvat lääkkeet erittäin haitallisia  , mutta varmaan neptunuksen aspektit ja sijainti vaikuttavat myös lääkeyliherkkyyteen)..


Minä tiedän miksi fyysinen kipu on paljon pelottavampaa kuin henkinen.. Henkistä kestää ja kestää ja omalla mielellä pystyt kumoamaan ja voittamaan sen lopulta, vaikka mielen syövereissä kävisi "lähellä kuolemaa".. Fyysistä kipua et pysty itse kontrolloimaan niin paljon.. Sitä voi toki lieventää meditoimalla tai ottamalla lääkkeitä, mutta huoli siitä mikä sen kivun aiheuttaa ja pystyykö sitä parantamaan/onko kyseessä joku vakava vaurio, vakava sairaus on aika kova paikka...

En ole koskaan ollut fyysisesti vakavasti loukkaantunut tai vakavasti sairas.. Minulla on kokemusta vain flunssasta, yskästä, pikku tulehduksista..

[kengururotta]

Meinasin kirjoittaa tähän että "hei rakas"  Kun menin jotenkin sekaisin että kirjoitanko nyt
Suklaasilmälle vai tänne palstalle  Mutta oottehan tekin kaikki mulle rakkaita täällä 
Ihanaa kun porukat lähtee mökille ja Suklis tulee sit illaks meille munkaa hoitamaan koiria,
ja kävin ostamassa Lidlistä pizzoja jota voidaan sit tehdä senkaa 
Saatiin molemmat eilen puhuttua toisillemme kaikki mieltä painavat asiat ja nyt on
taas kaikki hyvin 

Nyt syömään lihakeittoa  Syön nykyään aivan valtavasti,mietin että voikohan
e-pillereillä olla vaikutusta ruokahaluun?
Kun oon nyt alkanut syömään huomattavasti enemmän kuin ennen... (mikä on tosi hyvä juttu!!)
Ja painoa tullut pari kilo lisää,jee! 

muoks. tohon kipujuttuun... Mä siedän kyllä paljon paremman fyysistä entä henkistä kipua...
Jotenkin henkinen kipu lamaannuttaa mut aivan täysin,tuntuu ettei sitä vaan kestä,
se vie mut johonkin syviin syövereihin heti paikalla! Mutta fyysistä kipua kestän koska siitä ei yleensä
jää sieluun ja sydämeen arpia kuten henkisistä kivuista.
No vaikee selittää mutta ei fyysinen kipu oo mitään,mun kroppahan siinä vaan kärsii
ja yleensä sen saa lääkkeillä tai muilla keinoilla aika siedettäväks,
henkinen kipu on niin PISTÄVÄÄ. Mutta onhan noissakin eroja... 

LOVE IS ALL AROUND 

[Tiigris]

No joo...

Riippuu ihan kivun laadusta ja siitä miten sitä hoitaa...
Mä taidan joskus aliarvioida kroppaani jotenkin, tyyliin varaan hammaslääkäriajan vasta kun hammasta on särkenyt vuoden.. Viimeks just kävi niin, lopulta se reikä oli tosi iso ja meni suoraan hermoon ja kärsin siitä hullusta vihlonnasta pari viikkoo ennen kun soitin että tarviin sittenkin ajan HETI eikä kahen kk:n päästä. 
En sillonkaan vetänyt kovin paljoo särkylääkkeitä, vältin vaan syömistä....
Ne vihlasut oli jotain mielettömiä. 
No hammaslääkäriin päästyäni kieltäydyin puudutuksesta ja vedet valu silmistä koko poraamisen ajan..

Mutta ne puudutusaineet laskee mun verenpaineet niin että oon pari kertaa pyörtynyt hammaslääkärin jälkeen, että valitse siitä sitten...


Hauskaa kun menin hammaslääkärin jälkeen ettiin äidin töistä, niin se sano mulle heti ekana että hänellä oli puoli tuntia ihan järjettömän huono olo, että onko muhun kenties sattunut tosi paljon..??
Nimimerkillä tunnemme toistemme kivut....

[Tiigris]

Mua kieltämättä tympii se tosiasia, että mulla ei ole vähän yli puoleen vuoteen elämässäni ketään "vakaata läheistä ihmistä" ei edes naispuolisena ystävänä.. äitiä mä en oikein voi laskea tähän.

Mistä tää hiljaisuus ja tyhjyys johtuu?

Tavallaan oon oppinut jopa nauttimaan siitä, että on vain "minä ja mun asiat" eikä tarvitse ottaa ketään huomioon. Mutta joskus vaan niin kaipaisi apua, tsemppiä, lohtua, mitä vaan, joltakin toiseltakin ihmiseltä kuin itseltään. 

Mikäs tässä, mulla on homma hanskassa, teen päämäärätietoisesti opiskeluja ja töitä,
lenkkeilen, meditoin, siivoon.. vietän vapaapäivät yksin...
Mutta kun tähän kuvioon olis tarvetta toiselle ihmiselle.
Alkaa tympiin se että ei voi kertoo kellekään miten päivä meni. 

Mä olen ollut kärsivällinen ja ottanut hyödyn irti tästä itsellisyydestä,
mutta tää alkaa jo turhauttamaan......
Mikä siihen auttaa??

[Sun73]

Mulla ol kanssa ennen aikamoiset  -kivut ja ol pakko ottaa särkylääkettä. Mut kun aloin käyttää e-pilsuja, kaikki kivut hävis, ei ees rinnat oo enää kipeet, aivan mahtavaa 

[^^Queen Nefertiti^^]

en tiedä haluaisinko koko ajan kertoa jollekin jotain.. ihmiset todella on vaihtuneet ja vaihtuvat koko ajan.. ehkä sitten kumppanille, sellaiselle joka haluaa jakaa matkaa..

mutta onhan niitä paikkoja joista ihmisiä löytää.. en vaan tiedä luotanko.

no ehkä joogan ja meditaation harjoittajiin..

[marix]

oli aivan järkyttävä kauppareissu.. meinasin pyörtyä sinne, porukkaa oli aivan hitosti.. koko ajan vaan sellanen olo et kuljen sumussa, äkkiä pois täältä.. enkä ostanu ees suklaata joten en mä varmaan sit raskaana ällötti vaan kaikki ajatukset ruuasta..

en oo vieläkään ottanu buranaa, mut taidan kyl pian sellasen nappasta. huomenna aattelin käyä ihan vaan kävelemässä. sen jälkeen ku oon kuskannu miehen saunailtaan.

[Tiigris]

No, mulla on ne kaks opiskelukaveria, kenen kanssa teen opinnäytetyötä, joskus nähdään muutenkin, joskus ryypätään... Ei mulla ole niiden kanssa niin syvällistä ystävyyttä, kyllähän seura piristää aina kummasti, mutta kun kuitenkin ollaan kiinnostuneita ihan eri asioista..


Mä puhuin äsken äidin kanssa, tai siis se kerto mulle ekaks puoltuntia omista asioista, eikä lopettanut hetkekskään vaikka huokailin vaan.. Sitten sain sanottua sille että mä oon niin yksin ja purskahdin saman tien itkuun, koska en mä ikinä sano tollasia asioita ääneen..

Ja arvatkaa mitä se sano??
"no mieti miten kauan mä oon ollut yksin! Ja silti mulla on vielä toivoa"
Just oli puoli tuntia selittänyt "noitapiiristään" (reiki yms harrastelijoita), että mitä ne oli viime tapaamisessa tehnyt ja huomenna oli lähdössä ystävänsä kanssa meediotilaisuuteen!!
Sitten sanoin, että en mä tarkottanut mitään MIESTÄ ensisijaisesti vaan sitä, että mulla olis joku ystävä,  joku ihan oikee ystävä tai joku samanhenkinen porukka, ihan mitä vaan kunhan saisin sanoo joskus jollekin ihan kasvokkain vaikka miltä musta tuntuu.. Kunhan saisin joskus tunteen siitä että oon läheisessä ja rakastavassa vuorovaikutuksessa jonkun ihmisen kanssa ja voin luottaa siihen että se ihminen on mun rinnalla seuraavanakin päivänä...

"no.... ehkä sun nyt vaan kuuluu olla yksin..."


Auttaako burana, jos sydäntä särkee? Voisin ottaa muutaman...

[^^Queen Nefertiti^^]

joo, nyt sitten päätin että alan käydä joogakoulun luennoilla. minkä vaan ehdin. enkä vaan mieti että tapasinko vai en, ravun siellä. vaikka niinhän se oli. yritimme vielä yhdessä k.o paikkaan joulukuussa, mutta sittenhän hän antoi ymmärtää että asia ei kiinnosta.

ulkomaisia luennoitsijoita jne. no on niitä toisellakin joogaopella, mutta kaikissa paikoissa ei esim opeteta eroottista tantraa eli voi olla aika seksi/ seurustelukielteinen asenne. sellaiset pyhät tanssit ei nyt kolahda.

eli näin. hyvinkin voi olla joku henkisen tien oppilas, jolla ei olekaan asiat niin kesken ja joka olisikin kiinnostunut kasvamaan sekä että tutustumaan? mutta sitten.. toivoisi ettei k.o henkilö kiellä kaikkea materiaa. no katsotaan nyt missä mielessä menen sinne, tai muihin tilaisuuksiin. ainakin voisi tutustua, tosiaan luulin että asia kiinnostaa rapua, mutta hän oli aivan kesken ja oli aivan "sattumalta" samana iltana siellä, no sattumaahan ei ole.. karman luomisesta puheen ollen, sitähän hän loi teollaan.

minusta oli vaan tosi kiinnostavaa kuulla, miten joku jostain toisesta maasta tuleva oli muka henkinen oppilas, oikeasti hän ei valikoinut mitä kattoi tv:sta tai missä seurassa oli jne.

niin no sittenhän on tietysti Rajatiedon keskus ja Hengen ja tiedon messut ja Amma jne, kuten yleensä. 

http://www.rajatieto.fi/rajatiedon_keskus

[Tiigris]

Tein muuten eilen sydänchakran eheyttämis meditoinnin, ja siinä sanottiin että eheytyminen saattaa tehdä kipeää kun se nostaa hetkeksi pinnalle ne kaikki säröt, mitkä sydämessä on, ennen kuin se voi päästää niistä muistoista irti ja eheytyä..

No tosiaan, olen tänään ihan koko eilistä juttua muistamatta käynyt kaikki muistot läpi missä tuntuu että mun sydän on hajonnut (niin ja mulla ei ole tapana mietiskellä niitä joka päivä)... Ei ihme että itkettää, kun aloin tuntea kaikki elämäni aikana tapahtuneet kuolemat, erot, pettymykset ja petetyksi tulemiset YHTÄ AIKAA sydämessäni.
Ehkä tämä on osa paranemista.
Teen tänään sen meditaation uudelleen.

[^^Queen Nefertiti^^]

ENERGY HEALING MEDITATION

In this simple healing meditation, you send the powerful healing Life Force directly to the area in need of help. This Life Force is the energy behind all healing. Wherever this energy is flowing and in balance, there is health and well being. Wherever this energy is blocked or out of balance, illness manifests.
Steps of Energy Healing Meditation
man meditating   1.  Sit reasonably straight and close your eyes.

2.  Breath slowly, as silently as possible. (Holding your breath after inhaling or exhaling is not recommended.)

3.  As you inhale, feel yourself breathing the healing Life Force in through your solar plexus. Picture this Life Force as a very refined, light energy.
spacer
4.  As you exhale, gently direct this light energy to the afflicted area. If there is not a specific ailing area, disperse this light energy throughout your body as you exhale.

5.  Continue until you feel the area has received enough Life Force.

[Tiigris]

Okei.. Kaikkien ihmisten elämänpolku ei vain mene niin että syntyisi tukijoukkojen keskelle ja ystävyydet kestäisi syntymästä kuolemaan...

Ehkä olen vasta etsimässä itseäni ja sitten kun olen saavuttanut rauhan itseni kanssa, alan löytämään paikkaani muiden ihmisten joukossa.

Mulle ei ole kyllä koskaan ollut mikään tärkeä juttu olla "sosiaalisesti hyväksytty" enkä ole pyrkinyt haalimaan ympärilleni mitään väkijoukkoa. Tosi rakkaita ystäviä on ollut, mutta hekin ovat piipahtaneet elämääni aina parin vuoden ajaksi, kunnes olemme lähteneet eri suuntiin elämäntilanteen muuttuessa...

Kyllä minä siihen uskon, että joskus vielä tulee jotain pysyvämpääkin.

Enkä halunnut kuulostaa siltä, että olisin kiittämätön nykyisiä ystäviäni kohtaan. He tuovat minulle iloa kyllä ja ajattelen heitä lämpimästi ja olen kiitollinen että ovat läsnä omalla tavallaan...

Ehkä tietyllä tapaa olen raivannutkin tietäni eristyksiin ja omaan tilaan, en hirveän helposti ota uusia ihmisiä elämääni. Joten ihan asiatonta sinänsä ruikuttaa. Pyydän anteeksi ja menen itseeni. Huomenna on uusi päivä......