seuraava »

[Lizzy]

Ei minun mielestäni Tigris ollenkaan asiatonta. Päinvastoin todella tärkeä aihe.

Itse olen ollut yksinäinen koko yliopisto opintojeni ajan. En ole onnistunut tutustumaan tai ystävystymään uusien ihmisten kanssa ja vanhoihin kavereihin on yhteydet vähentyny ja etääntyny kun elämät on menny kaikkilla omia ratojaan. Oikeastaan ihan parin kanssa enää tunnen läheisyyttä fyysisestä etäisyydestä ja harvasta yhteydenpidosta huolimatta. Siitä jotain 10 hengen porukasta, joka aikoinaan oli niin tiiviisti yhdessä. Tosin olen onnellinen että sain senkin vaiheen kokea.

Nyt olen kulkenut omia polkujani ja ihmetellyt. Maailmaa on joskus hyvä katsella itsekseen, porukassa saattaa jäädä niin moni itselle tärkeä asia huomaamatta.

Parisuhteellisuudesta en tosiaan tässä nyt puhu. Miesjutut on asia erikseen. Kyllähän se rasittaa mahdollista parisuhdettakin todella paljon, jos ei ole muita läheisiä ihmisiä elämässä. Sitäpaitsi parisuhde on kuitenkin erilainen kuin suhde ystäviin. Minä olen niin romantikko, että en halua sellaista "kaveri" parisuhdetta.

Tigris minulla muuten alkoi tuo yksinäinen vaihe suurinpiirtein 21-22 vuotiaana. Etkö sinä ole juuri sitä ikää?
Se on rankkaa, ja sattuu kun jossain vaiheessa tuntuu, että vaikka puhuisi millä kielellä niin kukaan ei kuuntele tai ymmärrä ja sitten vain mietiskelee itsekseen enkeleitä ja toivoo, että edes ne kuulisivat.
Yritä jaksaa. Tiedän, että se ei helpota mitään, jos sanoo että x vuoden päästä asiat muuttuu... etc. etc. Sanon vain, että rehellisesti vaikuttaa siltä, että sinä sydämessäsi nyt kaipaat yksinäisyyttä. Vaikka juuri sen takia, että voi rauhassa miettiä ja parantaa niitä haavoja ja vahvistaa itseään. Kuuntele nyt itseäsi tarkkaan ja tee mikä tuntuu hyvältä. Mieti sitä armeija kokemusta... ehkä kaipaatkin nyt enemmän sellaista ryhmähenkeä kuin muutamaa läheistä ystävää? *voimia joka tapauksessa hurjasti* 

Millainen tuo sydänmeditaatio muuten on? Tai en tiedä uskallanko sitä tehdä. 

[Tiigris]

Heijssan taas  kokosin itseni!!

Pohdintaa elämästäni.. Yksinäisyys, mitä se on .. Tällä hetkellä hiljaisuus; rauha sielulle - en ole riippuvainen kenestäkään, en ole vastuussa tekemisistäni, muuta kuin itselleni..

Mikä tässä muka mättää? Olen ollut puoli vuotta omissa oloissani, so what, se on lyhyt aika elämässä,
ja miten paljon uusia puolia itsestäni olenkaan löytänyt tässä ajassa. 
Olen itsenäistynyt hurjasti..

Enkä voi valittaa että elämäni olisi koskaan ollut kokemusköyhää tai tunne-elämäni latteaa; olenhan kokenut tästä nuoresta iästä huolimatta neljä "pitkää" (1-3v) parisuhdetta, tiedän aika hyvin mitä on intohimoinen rakkaus, olen ehtinyt asumaankin miehen kanssa vuoden.. Olen kiitollinen siitä että olen saanut kokea jo niin nuorena tämän kaiken, myös sen, minkälaista on kun rakkain ihminen kuolee..
Ei mitään perus-pullapitkoa, vaan vaihteluita.

Nyt ymmärrän, että ei elämän tarvitse olla jatkuvaa vuoristorataa, HYVÄ kun on välillä hiljaista, eikä muutosta muutoksen perään. En vain kai ole tottunut tällaiseen tasaisuuteen.

Yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta voi ottaa hyödyn irti, lukea ja meditoida, käyttää luovuuttaan, olla RAUHASSA.. Mikä KIIRE tässä on mihinkään, ei mikään. Nyt on aikaa koota itseään ja kehittää sellaista ominaisuutta kuin luottamus. Luotan että kaikki tapahtuu ajallaan.

Lizzy, just nyt luin tekstisi  Mukava kun ymmärrät.. Tämä "yksinäisyys" on ollut minulla 21-vuotiaasta lähtien (nyt 23v) tosin sitä lievensi tuo viimeinen parisuhde. Mutta juu, ei se mies täytä ystävien aukkoa, eikä ole tarkoituskaan....
Tosiaan tämä opiskelu, ensimmäisenä vuotena minulla oli 2 tosi rakasta ystävää, mutta puolitoista vuotta sitä kesti ja syntyi hirveä mustasukkaisuusdraama... Jouduin heidän riitojensa välikappaleeksi ja minut pakotettiin valitsemaan toinen heistä.. Sanoin että ei ystäviä voi laittaa paremmuusjärjestykseen ja vetäyidyin pois koko kuviosta.....

Lapsuuden paras ystävä (henkisesti ja fyysisesti aina tavoiteltavissa ollut bestis ikävuosina 4-19v) jäi kotikaupunkiini muuttaessani tänne..... Soittelemme usein, mutta välimatka tekee tehtäväänsä.. Hän on kihloissa, vakitöissä ja lasta hankkimassa, eli hyvin erilainen (kiireisempi) elämäntilanne kuin minulla..


Ehkä tosiaan kaipaankin yksinäisyyttä, toisaalta pointti on se, että kaipaan sielunystäviä, en pintaliitohengailuseuraa, jota minulla kyllä olisi jos välittäisin lähteä vaikka nyt heti tuonne kuppilaan..
Mutta kun menen huomenna töihin.  Täytän mun viikonloput töillä, kun en jaksa baarielämää.
Miksi tyytyisin itselleni epäsopivaan seuraan?
Kun on oikeastaan ihan hyvä olla yksin? 

Ja yhteisöllisyyttä ja kollektiivista rakkautta koen ja paljon..
Vaikka tämä astro.. Ja henkimaailma mielenkiintoisine ilmentymineen...
Ovat hekin seuraa..

[Tiigris]

Yritän etsiä tuon sydänmeditaation, olen nääs tyhjentänyt sivuhistorian, löysin sen netistä,
enkä näköjään löydä sitä enää.... Olikohan se hengen foorumilla vai jossain vastaavalla..

[Tiigris]

Löysin sen heti. 

9.01.2007 Pori
Sydämen eheytys
Kanavointi Alina Telaranta (ei mikään uusi kanavointi, mutta minulle ainakin oli ihan ajankohtainen)
Tiedä sitten jos Viisuinen tai joku muu on sen tällekin foorumille tuonut joskus mutta tuolta sen löysin..

http://www.phpbbserver.com/phk/viewtopic.php?t=351&mforum=phk

Luin siis tuon, sitten meditoin ja sovelsin lukemaani, tein vielä reiki-käsittelyn sydänchakralleni..
Ja tuntui aika voimalliselta..

[Lizzy]

Olipas voimakasta vain lukeakin tuo kanavointi. 

Kiitos paljon, aina ajankohtainen myös minulle. 

Suorastaan tunnen kuinka sydämen palaset eri elämistä ja ajoista palaavat keskukseensa. Tähän ja nyt. 

[Neela]

Kiitos Tigris tuosta kanavoinnista myös minulta! 

Oli todella voimaannuttavaa luettavaa ja hyvä muistutus rakkauden voimasta.
Kosketti minua syvältä ja fyysisestä sydämestäkin vihlaisi muutaman kerran lukiessa.

Sai myös hymyn huulilleni. 

[kengururotta]

Pitääpä munkin lukea tuo kanavointi joku päivä,nyt oon aivan liian väsynyt.
Ja ei toivoakaan että pääsis ajoissa nukkumaan tänään...  serkku on tulossa
kylään vielä tänään ja aikoo jäädä yöksi.. valvottaa jutuillaan varmasti puoli yötä,
toisaalta on ihan kiva pitkästä aikaa nähdä sitä mutta että tähän aikaan sitä vaan tullaan 
No ehtiihän sitä nukkua sit myöhemminkin.

[Tiigris]

huomenta! 
Kiva Neela kun koit hyödylliseksi itsellesi tuon kanavoinnin...


Voi pojat, mikä tää kellonaika on?  Mä olen just lähdössä ajeleen töihin päin lyhyiden unien jälkeen, heräsin kaks kertaa yöllä painajaiseen, mikä on ihan epätyypillistä mulle..
Sama tapahtui myös edellisenä yönä...

Varmaan liittyi noihin sydänchakran eheyttämis-juttuihin 

Ei vaan kai se on lähdettävä.........

Hauskaa lauantaita itse kullekin!!!

[^^Queen Nefertiti^^]

Pitänee ottaa 5-15 v aikataulu erääseen projektiin, niin taatulla onnistuu.. jos ajattelen vain vuoden pätkissä, se onpi lyhyt aika. Virossa menee edelleen lujaa ainakin tietyillä henkilöillä.

[Lionheart]

Terveiset räjähtäneennäköiseltä leijonaneidiltä!

Yö oli kylmä mut onneks kaupungilta löytää lämmittäjän jos sille päälle sattuu. Mulla oli lämmittäjä. Ihana ja niin suloinen poika, mut ihan kaverina vaan.  Kotiin puol viis. Kävelin eteisen läpi ja pysähdyin matkalla silittämään koiraa -> nukahdin koiran viereen. Aamul sit omaan sänkyyn ja nyt pääsin ylös. Väkevä mansikkaviini ei oo mun juttu jos tätä hedaria mietitään..

Kotona menee huonosti. Netti menee nykysin kii arkisin kello ysin mais ja viikonloppuisin vapaa käyttö. Muitakin järjestelyitä mm. bensojen ja menojen kans on kiristetty. Kaikki sen h*lvetin koulun takia.
  Ainoot tunnit millä viihdyn on musiikki ja matematiikka. Lintsaan, nukun pommiin, myöhästelen ja lintsaan vähän lisää, mut yhtäkään matskun tai musan tuntii en oo missannu.

Jellonan taidan ottaa takasin ellei se keksi mitään tyhmää, vielähän tässä on pari viikkoa. Se on saanu potkut töistään ja sil menee muutenki huonosti koska se ikävöi mua. Soitin sille tiistaina. En pystyny puhuu mitään muuta ku "joo", "mmh".. Itku kurkussa kuuntelin kuinka se sano rakastavansa mua ja olevansa niin pahoillaan että sen sydämeen sattuu. Oikeestaan se meni näin "Mä lupasin sulle etten satuttais sua ja petin mun lupauksen.. Tieks mist tiiän et sua sattuu?" "mmh..?" "Ku mua sattuu sydämeen ni suaki sattuu. Sä oot mun sydän, kulta."

Pienen Lionheartin pää on nyt niin sekaisin, seinät kaatuu päälle ja askel on raskas. Pois ei pääse kun ei jaksa juosta, pois ei pääse kun ei tiedä mistä ulos juoksisi. Antakaa rajat ja ottakaa pois. Antakaa mä selviydyn yksin ja auttakaa mua. Mustaa ja valkoista.. haluan harmaan.

Toissapäivänä meinasin sortua mutten sortunut. I thank God for that.
Still my body screams for relief, exit from this nightmare called 'life'.. No more pain.. No more pain.. Please, no more pain.. No pain anymore.

[Lionheart]

Se vaan suuttu ja aiheesta suuttukin. En usko että se enää mua satuttais..

Huoh.. Meen takas nukkumaa, ei tästä tuu mitään.. 

[Lizzy]

Mulla on ollu kylmä koko eilisen ja tän päivän ja jalat tuntuu ihan jäisiltä vaikka miten on villasukat jalassa.  hmph. heittiköhän toi meditaatio jotain henkisiä kylmyyden tunteita jalkoihin.  Tosin mulla oli jo ennen sitäkin kylmä, että enpä tiedä.

Lionheart, saat tehdä ihan miten parhaaksi näet  kanssa, mutta mitä tahansa olet tehnytkin niin se ei oikeuta toista lyömään. Ei sellaista syytä olekaan mikä sen oikeuttaisi.

Miten tähän kämppään sais lämmitystä. kele.  Onkos täällä tuvassa uunia, laitetaan lisää puita pesään.  *tämä city ihminen alkaa ihmetteleen uunin kanssa* 

[marix]

When I smile, all the tears I can make them stop!!!!!!!!!!!!!

oon silleen vähä ehkä bileviiliksissä siivosin puolitoista tuntia ja nyt oottelen et sauna lämpiää ja sit tyttäriä meille.. mennään laulaan karaokea tänään lauloin tänään dingon autiotaloa autossa ku kävin heittämässä leijonan futisjoukkueen saunailtaa varten futiskentälle ja mietin et osaisinkohan mä oikeasti laulaa.. ja sit viestiä ravulle, et hallooooo, mennääks tänään laulaan karaokea

tuli muuten mieleen, että kaverilla olis karaokevehkeet.. mut.. enpä tiiä

mullon vieläki lämmöt yli 37, mut ei tunnu oikeen sen erikoisemmalta.. voisko olla et toi oliski mun normaalilämpöä? vaikka oon kyl ollu aivan satavarma et se on 36,5. tänään mieliala on sellanen, et aivan vitun sama, tää jousimiestyttö lähtee baariin näyttämään miehille et kaikkea ei saa mitä haluaa

[Tiigris]

dawnchild.. Ala syömään mämmiä? 



Kivaa.  soitti mulle aamulla 4.45, eli varttia ennen kun mun herätyskello ois soinut. En vastannut.
No koitin äsken soittaa sille ja sieltä vastas joku muu mies, selvästi humaltuneen kuulosena "joo se taitaa nukkua tuolla jossain, mut hei voit sä munkin kanssa jutella..."

Jees... Mun laskelmien mukaan se on tähän mennessä ollut joka perjantai sekä lauantai kännissä,
eli adios vaan, en jaksa sitä että mulle soitellaan aamuyöstä..
Ei jaksa kiinnostaa....


Oli aika tota... Kokemuksellinen työvuoro...
No mähän lupauduin meneen ihan vieraalle osastolle ja uhosin että teen sen vuoron vaikka päällä seisten kun se kuitenkin on vaan yksi yksittäinen ainokainen vuoro siellä...
Olen juossut koko päivän kahen potilaan huoneessa. Toinen kehitysvammainen, joka halusi 15min välein että asentoa vaihdetaan, peittoa vedetään pari senttiä ylemmäs tai alemmas, TV auki tai kiinni. Ja alkoi itkeä heti, jos en ekalla kerralla saanut puheesta selvää, toisin sanoen itki joka kerta kun kävin siellä huoneessa. Joka kerta minun piti jäädä hetkeksi aikaa rauhoittelemaan ja kuivaamaan kyyneleet..


Toinen kellonsoittaja oli mummo joka on jo ihan terve ja kotiutumassa lähipäivinä, mutta feikkaa koko ajan että on jotain vakavia ongelmia. Näin käytävältä kun se hivuttautu hitaasti lattialle makaamaan rähmälleen ja sitten soitti kelloa. Kun menin paikalle niin se voivotteli että nyt on varmasti joka paikka hajalla kun hän tippui hirveellä kolinalla sängystä. Soitteli ihan turhista asioista, kuten ojenna tuo kampa hänelle pöydältä kun hän on niin vaivainen että ei ylety (ja kun silmä välttää hän suurinpiirtein jumppaa yksin huoneessaan)....

Olen siis oikeasti koko päivän ravannut 15min välein näiden kahden potilaan huoneissa.
Ok, kummallakin syynsä - seurankipeys, huomionhalu, turvattomuus.
Ymmärrän sen kyllä, hyvinkin ja tunnen sympatiaa - mutta ymmärrän hyvin myös itseäni kun olin hermo kireellä loppupäivästä...... Ja kotiin päästyäni niin burn out että menin päikkäreille!!
Ihan ennenkuulumatonta!

[Tiigris]

No mutta silti.. Nyt on huomattavasti jotenkin henkisesti parempi meininki kuin eilen..
Kyllä työ antaa tarkoitusta ja merkitystä elämään..

(olen lukenut mitä saturnus 12. huoneessa voi tehdä ihmiselle 
epäsosiaalinen erakko joka omistautuu puurtamaan jonkun aatteen edessä uhraten ittensä..
No ei minusta sellaista tule  Kuulostaa enempi siskoltani jolla on sama asetelma ja myös 
kuten minulla, pimeet masennussiskokset....) 
En vitsaile masennuksesta, muuta kuin omalla kohdallani siis..
Hänen masennuksensa ehkä huolestuttaa ...
En ihan ymmärtänyt että se oli niin vakavaa ...
Ja vasta sen jälkeen diagnosoin itsekin sairastaneeni keskivakavaa depressiota kausittain,
ilman minkäännäköistä terapiaa ja lääkitystä..
Niitä aamuja kun minulle raivottiin että nouse sängystä saatanan laiska paska,
mutta en vain p y s t y n y t ....
Saturnus skorpparissa antaa uskomatonta itsehillinnän taitoa, ja pysyn kyllä tyynenä
usein niissäkin tilanteissa kuin olisi melkein pakko räjähtää purkaakseen
se hullu-energia mikä velloo päässä..


Tuollaisista hieman vaikeahkoista jutuista kartallaan on kuitenkin pirun ylpeä..
Kaikessa haastavassa on myös suuremman voittopotit.
Olen ahne elämälle, varsinkin sille että ylitän oman mieleni,
kovalla työllä!! 

Ja kartta on aina kombinaatio mitä ihmeellisimmistä asioista..
Onneksi ei kenenkään kartta ole pelkästään täynnä hersyilevää kuplivaa pinnallisuutta, tai synkeää ja julmaa itsekriittisyyttä... Vaan kaikkee on ja löytyy, eri puolilta karttaa, sulavasti  sta.. Niin ja kysehän on siitä, miten oivaltaa itse oman mahdollisuudet/mahdottomuudet..

Jos ei löydä perille, niin vika on kyllä enemmän käyttäjässä kuin kartassa!