Huomenia!
Viihdyn suurimmaksi osaksi yksin,mutta myös seurassa joissa ei tarvitse miettiä joka sanomisensa perään.
Erilaiset ihmisetkin elävät ykseydessä,mutta riitelemättä.
Osaavat hyväksyä toisten erilaisuuden.
Jos näin ei ole ja minua yritetään pakottaa toimintaan josta en pidä,hippasen äkisti pois.
Ihmiset värähtelevät eri taajuuksilla ja joskus joittenkin kanssa on todella paha olla.Hermostuu ja kiukku pukkaa päälle.Tai tulee sellainen olo,että tästä ei saa mitään,suut jauhavat tyhjää.
Samanmoisia kokemuksia on ollut kuin sinullakin Kide.Jos käyttäytyy erilailla ja puhuu suoraan ajatuksensa,vaikka ne suuresti poikkeavat muitten ajatuksista,joutuu hetkeksi syntipukiksi.
Mutta ei se kestä ikuiseen.Kyllä useimmiten huomataan että tuo vain sanoi ääneen sen,mikä hänelle on totta ja monet voivat siihen yhtyäkin.Toiset taas eivät.
Itselleni riittää kun pysyn sanojeni ja uskoni takana.Jos se on pakko ääneen sanoa niin sanon.
Itsensä pettäminen toisten vuoksi on pahinta.Lasken sen valehteluksi,enkä pidä valehtelemisesta.
En myöskään mielistelystä tai ylipäänsä teeskentelystä.
Aito,oman itsensä hyväksynyt ihminen on ihana.Ihminen joka uskaltaa olla juuri sitä mitä on.
Siihen ei vaikuta onko erimieltä kanssani jostain asiasta,sillä sellaisten kanssa pystyy puhumaan ilman riitaa
hyväksyen erilaisuuden.
Erilaisuus on ihanaa!Syntyy keskusteluja ja mielenkiinto pysyy yllä.
Niin,ja voihan sitä antaa toisten pelata ja seurata sitä niin kuin ei ymmärtäisi mistä on kyse.Itse voi hypätä pelistä pois.