Oon ihan samaa mieltä kuin Lizzy.. Mun käsittääkseni se
ei ole ihan sun rakkautes arvoinen jos on sinulle niin vaikea, että joudut vaan nielemään pahan mielen..
Se suhde ei kasva terveeseen suuntaan jos pysyt kilttinä ja uskot että ajan myötä kaikki paranee.
Koska maton alle lakaistut tunteet muuttuvat vähitellen syväksi suruksi ja pettymykseksi,
mikä tekee tosi kipeää kantajalleen..
Ihmiset hyvin harvoin muuttuvat, varsinkaan silloin kun joku kiltisti ymmärtää kaiken ja tekee asiat helpoiksi.
No enhän mä tiedä mistä on kyse. Teidän kohdalla.
Ja ihan sama jos joku ja moni ja kaikki olis sanonut mulle tuosta viime suhteesta, että se vaan hajottaa mua (itse asiassa kovin moni sanoikin) niin vedin vaan herneet nenään siitä tai aloin selittelemään ja puolustelemaan sen toisen käytöstä ja sanoin 'kyllä minä jaksan ja hän muuttuu ja aika usein kaikki on hyvin'..
Joo, jotkut typeryydet ilmeisesti tyhmä ihminen haluaa vaan kokee..
Mä luulin että mun rakkaus olis muuttanut asioita siihen suuntaan kun halusin.
Mutta... Ei rakkaus
halua.. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, eivät he muutu kuin omasta vapaasta tahdostaan ja kovin moni nykypäivänä ei oikeen näytä ees haluavan muuttua, koska ollaan niin mukavuudenhaluisia ettei haluta käydä läpi rankkoja prosesseja joissa joutuisi kohtaamaan itsensä silmästä silmään, tajuamaan vajavuutensa ja haavoittuvuutensa ja sitä kautta kasvamaan aidoksi itsekseen..
Mutta kengu tietää itse parhaiten mitä haluaa tehdä.
Minä ymmärrän aina kun joku sanoo, että tekee vaikeita valintoja rakkaudesta ja antaa paljon anteeksi siksi että rakastaa. Se on hyvin inhimillistä. Se ei aina ole mitään marttyyrimaista uhrautumista vaan se voi olla todellista vilpitöntä rakkautta ja puhdasta toivoa. Mutta sydänsurut eivät tee hyvää kellekään..
Älä kengu epäröi lähteä, jos hän hetkeksikin saa tuntemaan sinut arvottomaksi tai koet että hänellä on vakavia ongelmia itsensä kanssa..