seuraava »

[Tiigris]

NiinPÄ...

Olen kyllä opintolainaa ottanut, mutta en onneksi kaikkea mahdollista, ekana ja tokana vuonna en tainnut ottaa ollenkaan. Kyllä mullakin tämä taloudellinen tilanne helpottaa huomattavasti nyt kun mennään ens vuoden puolelle.. Läppäriä pitää maksaa kyllä 5kk mutta se on pikkujuttu se..

Aahaha.. veronpalautuksetkin tulee kohta!! 

Minä kyllä osaisin muuttaa yhteen sen oikeen häiskän kanssa ihan sujuvasti, olen sellanen yhdessäolija muutenkin... Vaikka kaipaan omaa aikaa niin sen oman ajan voin tehdä niin että kuvittelen olevani yksin vaikka makaisin toisen kainalossa katsellen telkkaa..  ja olen hyyyvin sopeutuvainen...

On tässä yksinasumisessakin puolensa, mutta jotenkin musta tuntuu että vuoden sisään (ens keväänä-kesänä) törmään johonkin tyyppiin joka vie totaalisesti jalat alta ja kohta jo asutaankin saman katon alla.. Ja musta tuntuu että se on pieni omakotitalo.. Olen jotenkin nähnyt siitä sellaisia näkyjä.. Valkoinen pieni omakotitalo.. Ja sinne otetaan se kissa sitten.

[Lizzy]

Mä menin joskus neljäntenä opintovuotena hakeen opintolainaa ja se pankissa kysy, että monennenko vuoden opiskelija oon. Kun kerroin niin se sano, että sähän oot pitkälle pärjänny.  Juu olis nähny mut ekana opiskeluvuotena, olin ihan talousihme.  Kun oli vähän rahaa ja oli innostunut nuori opiskelija niin kyllä sitä aina pärjäs.

No olin välillä työelämässäkin jonkin aikaa ja sitten takaisin opiskelemaan tuleminen vähän kyrsikin noin taloudellisesti eikä jaksanut enää sitä centtiä niin venyttää.  Alko kyllästyttään koko asian pähkäily ja mulla on ollu viime vuodet vähän sellanen, kyllä sitä jotenkin aina pärjää asenne. Jos ihmisillä on elämässään jotain eri oppiläksyjä niin mulla raha ei oo kyllä todellakaan sellanen. Sitä ei oo koskaan ollu liikaa eikä liian vähän.

Tigrix, mikäs siinä taloa sitten vain katselemaan.  Nuo tuollaiset näyt omasta "tulevaisuudesta" ovat ihania.  Silloin kun ovat hyviä... 

Elwyn, mistä lehdestä luit tuota juttua?

[Lizzy]

Ahaa, kiitos. Pitääkin vilkaista tuota lehteä.

Kyllä minä ainakin ymmärrän tuon. Jos on jotain rakkaudella laittanut, ja miksei omaa kotiaan olisi, niin kyllä siitä on vaikea luopua. Vaikka syy olisi kuinka ihana. 

Nykyään on puhuttu paljon siitä kuinka perheissä voidaan huonosti kun omaa tilaa ja rauhaa on niin vähän. Tämä on kuulemma otettu huomioon ihan tilan suunnittelussa ja mietitty, että miten voitaisiin sitä omaa tilaa perheen sisällä järjestää.

Kyllä se harmonia on iso asia. Mä ainakin oon esteettinen ja haluan jotenkin että koti on paitsi kaunis niin jotenkin tunnelma on sellainen rauhallinen ja soinnukas. Siis en tarkoita mitään "viimeisen päälle muodikas, sisustuslehdestä repäisty" vaan omalla tavallaan asukkaiden silmää ja sielua miellyttävä ja tottakai se harmonia lähtee paljon niistä ihmisistä, keitä asunnossa on. Siitä ilmapiiristä.

[Tiigris]

Noh... Mulla tämä kämppä on tosin itseni näköinen, mutta en ole antanut siihen kaikkeani, koska asun yksin..
Mun on vaikea selittää tätä kun moni ei ymmärrä tätä mun me-henkisyyttä..
Mä tiedän että yksin olo on vain välivaihe...........

Mä olen valmis antamaan kaikkeni sitten kun aika tehdä meidän näköinen sisustus
ja meidän näköinen koti, jossa eletään ja rakastetaan ja luodaan lisää elämää.......
Usein mun uudet tuttavuudetkin järkyttyy kun ne saa vähitellen selville
mikä perhe- ja emäntä-ihminen oon boheemista ensivaikutelmasta huolimatta..
Mutta oonpa vaan!!  5. huoneessa! 

Parisuhde ja avioliitto ja lapset.. yhteinen huusholli..
Moni ei nykyään enää unelmoi noin perinteisestä asetelmasta,
mutta mulle se on itsestään selvää,
vaikka muuten olen hyvin epäkonservatiivinen ja epäperinteikäs ihminen..

Okei okei, voin kuulostaa ällöltä, mutta olen sitten ällö..
Sen yhden ravun kanssa (3v suhde) me oltiin kuin yksi sama ihminen, aina ei erottanut mistä toinen alkoi ja mihin toinen loppui... Ja me molemmat voitiin niin hyvin siinä symbioosissa menettämättä silti itsejämme..

Ehkä mikään suhde ikinä enää ei tule enää olemaan ihan niin tiivis..(koska onhan se totta että osa siitä toiseen sulamisesta oli vain omaa epävarmuutta).. Mutta terveellä tavalla haluan perustaa uuden symbioosin jonkun kanssa.. Se on mun juttu..

Yks oli ihan liian mörkö ja pässi ... Ehkä se erilaisuus sitten kiehtoi mutta joo.. Se siitä tarinasta,
olen sille viime aikoina jo pystynyt naureskelemaan.. 

[Lizzy]

Hmm, joku taas vois pitää mua erikoisena kun ei mulla oo mitään maailmanpakottavinta perheenperustamisvimmaa. Tuntuu että se avioliitto ja talo ja lapset ja auto ja koira on kuitenkin se hyväksyttävin malli. Muuten on vähän erikoinen...

Mulla on kamala matkustusvimma ja haluan nähdä maailmaa. Musta tuntuu, että mulla ei oo näille ihanille pienille ihmisenaluille mitään annettavaa tai opetettavaa ellen ole itse nähnyt ja kokenut maailmaa.

Ehkä jouskarimainen näkemys, ehkä...

ehkä olen vähän jonkinlainen mustalaissielu... ehkä... 

[Tiigris]

Huomenta.. Pakko tulla kertoon kun tää elämä on niin mielenkiintoista..

Eilen illalla pitkästä aikaa sekä mister Urakoitsija, että Elvis soittivat mulle.. Hassuahan tässä on että ne on syntyneet samana vuonna kahden vai kolmen päivän ikäerolla, kummallakin  painotteinen kartta, kummatkin vahvasti plutonikkoja..

Ja jotenkin vielä samanlaiset puhelut.. Ei tuntunut kummallakaan menneen elämä ihan putkeen viime aikoina.. Molemmat valittivat sinkkuelämän tylsyydestä ja muistelivat kesää jolloin hengasivat (silloin samoihin aikoihin  ) minun kanssani... Kummatkin ehdottivat tapaamista...


Päivemmällä hieman aikaisemmin siis soitti  -mies suorastaan anoen että menisin pitämään hänelle seuraa! Ja Sen jälkeen soitti    kysyen että koska hän vois tulla käymään uudestaan kun viime kerrasta on aikaa ja olen kuulemma systemaattisesti vältellyt häntä  ...
(näistä puheluista en ollut yllättynyt)

Noh, minä tyttö otin kalenterin esiin, tänään näen Elviksen, mister Urakoitsijan näen seuraavan kerran kun menen käymään kotosalla,  näen ehkä ens viikonloppuna (ellen näe mieluummin Elvistä uudelleen) ja  :lle sanoinkin suosista että see u in hell..

Joo eipä tässä sen ihmeempiä...
Nyt pitää mennä, koulu odottaa!!

[^^Queen Nefertiti^^]

joka 3. lataa netistä päivittäin luvatta tavaraa ja se on rikollista. ajatella. joka 3. (nuori) siis tekee rikoksia joka päivä. puhu sitten rajoista.

suomi norjan jälkeen tasa-arvossa (taloustutkimus) mutta siis tasa-arvoisimpia

norja ruotsi suomi

- kas, olin juuri ajatellut että ruotsalainen (oinas on suomenruots./ norjal/ hollantil mies olis ok.. jopa tanska..) .

[^^Queen Nefertiti^^]

Mun on vaikea selittää tätä kun moni ei ymmärrä tätä mun me-henkisyyttä..
Mä tiedän että yksin olo on vain välivaihe...........

Mä olen valmis antamaan kaikkeni sitten kun aika tehdä meidän näköinen sisustus
ja meidän näköinen koti, jossa eletään ja rakastetaan ja luodaan lisää elämää

*Tämä on niin kaksosta. Ei sitä ole vaikea ymmärtää, minullakin oli sielukumppanuuden takia me-juttu ravun kanssa. Mutta olisko kaksosmiehellä tuollaista? Onko MIEHILLÄ yleensä varsinkaan pohjolassa, kun kaikki seisoo OMILLA jaloillaan? Huomasin me-jutun jälkeen palaavani Itseeni ja siitä onkin sitten tosi vaikeeta ruveta me-touhua enää. Jouskarin rima..

ja olipa oinaallakin sellainen me-juttu tai ylimaallinen love-juttu yhden naisen kanssa.. sitä se haikaili kunnes ei onnistunut. Hänen sielukumppaninsa oli vielä 3 kanssa kun oli eronnut ja oinas ei ottanut sitä enää. Vaan vaihtaa naista. ELi joitain harvoja miehiä on joille love ja sex on jossain asemassa. Muuten miehet vaikuttaa kovin teknisiltä elämässään.. ovat pihalla naisista..

no pikkuasiat selvis tässä parin pv sisään.. luottokortin koodi ulkomailla.. lehtitilaus.. virusturvatilaus..

juoksevia asioita.
Viime aikoina olen relannut  suklaan ja liköörin + viihteen avulla, kun ei jaksa meditaatiossakaan koko ajan istua.  

[kengururotta]

"työhaastattelussa" käyty ja aika varmasti pääsen sinne leipomoon,huomenna soittavat että miten käypi 
Se ei ookaan mikään ihan pikkunen leipomo.. hulluna kaikkee herkullisia leivoksia   
Ainut mikä mietityttää on se työaika,mutta kyllähän mä sen tiesin että pitää aikaisin herätä...
klo:6-12 .. ja myöhemmin se saattaa vaihtua jopa niin että 5-11.. no kai siihenki tottuu
aikanaan että herää ajoissa. Äiti naureskeli mulle että en sit yhtään järkevämmin ajatellu
ku oon aina niin aamu uninen ja menin iltalukioonki aikoinaan siks ku en jaksanu aamulla nousta..
niin nyt sitten tämä  no.. tottumiskysymys sanon minä!!
Tulevaisuuttakin ajatellen haaveilen että jos sais oppisopimuspaikan joskus jostain leipomosta,
se olis huippua! Mutta päivä kerrallaan... jos pääsen sinne niin työt alkais jo ensviikolla..
eli nyt pitää nauttia (todennäköisesti) viimeisistä päivistä "vapaana" .

Koirat odottaa lenkille,joten se on mentävä nyt vaan..

[^^Queen Nefertiti^^]

jep. sisustus eikä ruoka, mut ennen kaikkea matkat.

jos on liikaa samaa, siitäkin kyl tulee ongelma. siksipä ei ole paha jos mies on saanut ymmärtämään erilaista. en sitten tiedä onko kyseisessä asiassa muuta. siis miesasiassa. mutta jokainen mies, herkkäkin, on pystynyt kovempiin tekoihin kuin minä, eli sekö sitten oli asian opetus. ole kovis. enkä ole edes kertonut puoliakaan tänne vielä, huh! viimeisestä 17 vuodesta-

kelailinpa vähän regressioon. kun sielläkin tuli aika rajun kuuloinen tyyppi esiin, kantsuuko olla hirveän romanttinen.. (siksi sen oinaankin sanat menee vähän yli??)

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=24349.4560
 

[^^Queen Nefertiti^^]

täs se oli.. joko ajattelen näin tai rupean yhtä kovikseksi kuin ne.. hetkonen..

veikkaisin että ainakin  ja  tavataan myöhemmin,  on  sujut ja  kanssa systeemit menossa.. olisko lapseni indigo sittenkin. nyt tuntuu vapaalta kuitenkin..

Mutta tämä tilanne on tapahtunut teille aiemminkin tämän nimenomaisen sielun kanssa. On ollut elämiä, missä olette yhdistyneet parantumista varten ja siirtyäksenne eteenpäin eri polulle yhdessä, pois karmastanne. Näissä suhteissa toinen henkilö on aina toisen parantaja, joka antaa toiselle tilaisuuden kohottaa värähtelyään parantumisen kvanttihypyssä. Ja monissa elämissä tuo henkilö ei ole valmis, joten hän lopettaa suhteen pettämisen, kuolemisen, fyysisen tai henkisen sairauden tai hylkäämisen avulla. Ja karmakierto palaa taas toisessa elämässä - parantumisen tai kieltämisen, yhdistymisen tai erilleen vetäytymisen kierto.

*Kertokaa minulle mitä he tekevät?

http://www.terrarium.ee/index.php?show=album&id=282&p=4

http://www.terrarium.ee/index.php?show=album&id=282&p=5

http://www.terrarium.ee/index.php?show=album&id=282&p=6

[T-H]

Aloin sellaista tässä pohtia, kun minähän en ole ollut silloin teininä vielä tällainen Intiaanimainen tytteliini. Varmasti tämä intiaanius on ollut jossain syvällä minussa, mutta sitten kun lähdin maailmalle niin kasvoin siihen miltei kiinni. Muutoin olen sama tytteliini, tai nainen jo nyt mitä olin enenkin, mutta suuri muuton on kuitenkin tullut elämääni; eli intiaanius.

En tietenkään kulje intiaaniasuissa, mutta sitten muuten niin aikalailla kaikkineensa menee...

Se että millain elämä voi muovata ihmista matkan varella. Sitä on myös tehneet mun elämässä samanhenkiset ihmiset.

Onko kukaan teistä muu muovautunut toisenlaiseksi?

[T-H]

Oot ainakin kokenut ja kokeillut olla vaikka mitä, Saturnalia. Toisille "se jokin" on vain elämäntapa. Näin on mun kohdalla vaikka ihan tavan suomalaisessa asunnossa asustan, mutta jos ois rahaa niin, nii varmaan mun asuinpaikka ois jossain Pohjois-Amerikassa, muttei kodassa niinkuin inkkareilla. Vierailla voin niissä ja viettää aikaa jne, mutta en kuitenkaan asua. Tämä on niin luonnollinen osa minua, että näin se vain on.

Juuh

[T-H]

No annas kun kerron jotain, sillä se on pitkä tarina. Teen freenä intiaanikuvataidetta. Meillä on oma foorumi missä on sitten ihan kaikki intiaaneista aina musiikkiin ja alan kirjallisuuteen asti. Heidän elämäntapansa ja se vaatimattomuus, luja usko ja tahto on se suuri tekijä mitä kunnioitan ja itsekin elän omassa elämässäni näin. Periaatteessa se on mulle kuin henki ja elämä.

[T-H]

Chandra kertoi tuossa mulle jokin aika sitten, että olen ollut entisessä elämässäni intiaani. Uskon kovasti siihen, että jos jokin suurempi on tullut ihmiselle, niin se on kuin luotu asia. En sanoin voi kaikkea tuntemuksia pukea, sillä tunne on ihan käsittämötän.

Toinen asia mikä mua kiehtoo on ortodoksikirkot ja siihen liitetty greoriaaninen kirkkomusiikki. Se vie multa melkeen jalat alta.

Kun ensikerran tapasin oikean intiaanin, (vuonna 2006); silmät tulvi kyynelistä ja sydän oli ihan pakahtua. Samoin varmaan kävisi tuossa gregoriaanisuudessakin.