seuraava »

[Lionheart]

Hmmmh.. 

Must on tullu ulkopuolinen joka asiassa. Koulussa, kotona, "kavereiden" keskuudessa ja jopa täälläki (?). Saattaa olla vaan jotain teiniangstia ja juu, niinhä mulle psykologiki sano. Musta vaa tuntuu etten elä elämääni vaan kattelen tätä kaikkea ulkopuolelta, ihan ku mua ei olis. Joojoo leijona ja sen huomionkipeys.. mut silti!
   Moon täl hetkel yliväsyny. Koulu ei suju. Ruoka ei taaskaan maistu. Mutsille puhuin viimeks lauantaina. Harmaata. Vesisadetta. Ahdistaa. Masentaa.
   Mun itsetuhoisuus on ollu maximis viime viikkoina. Liikenteessä ajan miten sattuu, samoin radalla. Joskus ku vituttaa oikeen kunnolla ni meen autotallii ja hakkaan rystyset paskaks siihe tiiliseinää. Tekis mieli kiskoo jotai nappeja tai painaa pari suoneen tai edes juoda itteni sellaseen kuntoon etten hetkee miettis mitään. Koomaan. Mä tiedän mä tiedän.. "Ei se auta mitää" ja "Sä katuisit sitä kumminki ku oot ollu jo niin kauan ilman". Parempi mun sillon oli ku nyt.

Kiitos ja anteeksi, Lionheart poistuu.

[Tiigris]

Lionheart, et ole täällä ainakaan sen ulkopuolisempi kuin kukaan muukaan.

Joinakin päivinä musta tuntuu että kaikki hyppii mun kirjoitusten yli ja että olisi parempi jos en sanoisi mitään mihinkään... No joo voi ollakin, ihan sama, kaikkia ei voi miellyttää, mutta on turha myöskään ajatella olevansa jotenkin eristetty koska se on harhaa se. Sama jos menet uuteen porukkaan, niin varma sosiaalinen itsemurha on tutustua ihmisiin ajatellen jo etukäteen että "ne eivät huoli mua kuitenkaan vaan ovat mieluummin keskenään"..

Ollaan siis kaikki yhdessä ja erikseen.. Joinakin päivinä tajuaa oman arvokkuutensa ja huomaa että muut välittävät, toisina päivinä ei.. Ei ketään ylistäen jumaloida, muttei myöskään maahan tallota täällä, toivottavasti..

Joten..

Nuoret ihmiset ovat usein huomionkipeitä ja myöskin herkästi aliarvioivat itseään...

Mutta elämässä on totuttava myös siihen että jokaisen osa on myös olla osa ryhmää, myöskin sivummalla.. Ei voi olettaa että jokaikinen huomioisi juuri minut joka mahdollisella tavalla ikään kuin olisin jossain korokkeella, koska ihmisten täytyy keskittyä myös itseensä ja muihin asioihin.. Ja se huomioimattomuus ei tarkoita että "minulla ei ole väliä kun minua ei n nyt juuri huomioida"..


Mutta sitten arvatkaapa vaan ... Mä itkin äsken liikutuksesta, kun postiluukusta oli tippunut mulle paketti ja se oli äidiltä.. 2 suklaalevyä ja yks tollanen valmisruokapussi, 20€ seteli ja hempeän vaaleanpunainen kortti jossa on kaksi jänistä (jänikset on mun ja äidin sisäpiirinjuttu)..

eivät sanat ole tärkeitä vaan yhteisymmärrys - runsautta, rakkautta, kaikkea kaunista ja hyvää, äippä <3

[Tiigris]

Eipä se ollut sen enempää suunnattu Jumalalle kuin Saatanallekaan, että kommentoi vaan ihan rauhassa..

[Lionheart]

Nii.. Totta. Kiitos.

Mua vaa ketuttaa ku oon tottunu siihen et mut huomataan, musta tykätään jnejne. Joo mä lopetan tän valittamisen ihan just.

Vituttaa vaan se psykologi. Saatana. Ämmä kattoo ilmeettömänä vierestä ku toine purkaa sydäntään ja tokasee loppuun et "Kuulostaa hieman.. miten te teinit sen sanoittekaan.. angstaamiselta. On ihan luonnollista tuntea noin." Ei jumankauta.. Haluun mun entisen psykologin takas, se sentää jakso ymmärtää mua koska se tunsi mun kieron mieleni läpikotaisin, jopa ne pienet, mustat ja pimeät nurkat sieltä. Sitä oikeesti kiinnosti se mistä puhuin. Se halus auttaa. Se luki mun blogianiki jotta ymmärtäis vähän paremmin! Toi uus lehmä ei tajuu mitään. Ja ei, en edes anna sille uutta tilaisuutta.

Aihe käsitelty, jatkakaa.

[Lionheart]

Kai mä sen jostai tavoitan.. Toivon niin.

Psykologille ei sovi mun mielestä ollenkaan sellane koppava tai ylimielinen luonne. Eikä varsinkaan sellanen vähättelevä tyyli.

[Tiigris]

Hmmmmm... Elvis.. :

Miks mä en vaan pääse eroon joistain ihmisistä?

 

Mä en tiiä..
Pitäiskö mennä nyt tänään vielä Elvikselle kylään..
Se tulee hakeen heti kun soitan..

Se vaan on jotenkin symppis....

Ja sen koira..

Hmm..

Mä en tiedä!!

Toisaalta laitoin hiukset ja meikkasin ihan sitä varten..

Oishan se yks tapa viettää iltaa, vaihtelua..

No kyllähän mä tiedän mitä oon tekemässä, joten moro!! 

Mä vielä venaan että se soittaa ja anelee vähän, kun tiedän sen tekevän niin.. :

[Tiigris]

No en mä sit kuitenkaan jaksanut lähtee sinne...
Kunhan joristiin puhelimessa..

[kengururotta]

PRKL!!!!!!!!!!!!!!!

           

KIRJOITIN PITKÄN VIESTIN JA SE HÄVIS AVARUUTEEN!!!

*laskee kymmeneen ja rauhoittuu*

Mutta tää päivä ei selvästi oo mua varten tai sit oon vaan liika väsyny... parina yönä peräkkäin
saanu nukuttua vaan muutaman hassun tunnin 
Hermot menee nyt joka-asiaan.
Ei kiinnosta enää yhtään lähtee mihinkään harjoitteluun,ei tipan tippaa!!

Haluan vaan MATKALLE,onko ihmisten niin vaikee käsittää sitä 
Ilman rahaa toki....
En jaksa enää olla täällä hetkeäkään ja katsoa samoja naamoja,kuunnella samoja valituksia..
HALUAN POIS EDES HETKEKSI !
piiloon kaikelta ja kaikilta.

ja  alko selittää yöllä että meidän suhteesta on tulossa tylsä,
kun aina toistetaan samaa kaavaa eikä tehä mitään erilaista...
no keksis sit jotain tekemistä!!!!
Ku tuntuu että se on tähän asti ollu aina minä joka ehdottaa jotain mikä ei sit herralle
kelpaakaan!

Hörhö ei enää ymmärrä sisäsiisteydestä mitään,aiemmin jo osas tehdä tarpeensa pihalle
mut nyt on taas alkanu paskomaan pitkin lattioita. En jaksa!!!
Hihnassa ne vetää miten sattuu että meinaan kaatua ku ne palloilee ympäri katua..
(no koulutan koulutan,ei tartte mainita sitä sanaa)
oon niin täynä tätä elämää...
Tänään olis pitäny pitkästä aikaa päästä ratsastaa mutta auto hajos,
joten en pääsekään sinne ja muutenki on kurkku kipee edelleen niin nyt joudun kuitenki
pyöräilee joka paikkaan.

Tää on niin vammasta kaikki!!!!!
Jos oon kalalla yötä niin sit ku meen kotiin niin äiti alkaa valittaa että "mikset hoida koiria"
ihanku ne ei yötä pärjäis yksin 
sit aamulla ku lähden kalalta niin se kysyy et miks aina lähet niin sanon et pitää mennä
hoitaa koiria.. sit se sanoo et "myy ne koirat" (mä myyt sut mieluummin entä koirani!!!)
Sit jos oon muutenvaan jossain kavereidenkans menossa niin äiti soittelee kokoajan perään
että tuu hoitaa koirat tai myyn ne yms...
HITTO JOS NIIDEN KANS PITÄÄ MUKA OLLA KOKOAJAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

NE on MUN koiria eikä SEN.
Mä parhaani mukaan yritän olla kotona hoitamassa niitä,olla kalan kans (se ei halua pentua sen luo paskomaan) ,olla muidenki kavereiden kans.. (taas pitäs nähä vaikka ketä ketä ei oo kerenny pitkään aikaan tavata) mennä työharjoitteluun,tehdä sitä ja tätä ja tota...

Tulipa aika himmeetä tekstiä... on vaan yleinen turhautuminen kaikkeen 

Onneks maanantaina psykiatrille.

INHOTTAA ETTÄ YRITÄN REVETÄ JOKA PAIKKAAN JA TEHDÄ ASIAT NIIN ETTEI TARTTE TULLA TAAS JONKU
AUKOMAAN SITÄ PÄÄTÄÄN,niin EI SE RIITÄ!!
sit äiti on niin vammanen ettei se tue missään vaan mollaa vaan.. oikeen idiootti   
kiero ku korkkiruuvi.. tahallaan tekee mun elämästä vaikeeta.
Sit puhuu muille sisaruksille musta halventavaan sävyyn että "kengu ei ikinä
hoida koiriaan eikä se jaksa edes siivota huonettaan tai mitään,että ei se vaan VÄLITÄ mistään,
se vaan hyppää päivät ja yöt menossa jossain."

huoh   
Nimenomaan en muka välitä mistään... kukahan se ei välitä... mulla itselläni ei oo mitään väliä
et miten voin tai mitä mulle kuuluu,kunhan teen niinku sanotaan.
Kunhan  en vahingossakaan sano itse kellekään mitään pahaa ja meen aina jokapaikkaan niinku
pitää ja hymyilen kauniisti vaikka tekis mieli itkeä.

Nyt tulee niin sekavaa tekstiä taas vaihteeks että parempi mennä nukkumaan jos tulis uni...

[^^Queen Nefertiti^^]

nyt mulla meni aidot kylmät väreet tai sellainen humahdus sielussa .. rapu on laittanut 3 viestiä ja puhelinnumeronsa.. just kun mietin vaan mitä oinas pohtii viikon.. nyt siis todella pää kylmänä.

gulp  ---

shokki!!! no mutta tiedän mikä työnjako heillä voisi olla! ravun täytyy olla joku 2-liekki tms kun tunteet on näin hurjat heti..

ehkä se seurustelee ehkä ei. omat jutut meni vähän oudosti. aivan hirveästi töitä mutta .. vähän tunnetyhjiö vaikka mietin läheisyyttä tai siis..  

[^^Queen Nefertiti^^]

pää kylmänä tai en puhu sille järkeä. enhän ole voinut puoleen vuoteen.

hurja olo.

eiku oinas ensin kiitos.

[^^Queen Nefertiti^^]

kyllä koska se menee luihin ja ytimiin, se on näiden ominaisuus. annetaan pojan odottaa. heh, ei nyt sentään puh numeroa olis sankarin tarvinnut,,

ehkei miehet ajattele "mitä se oli" mutta minä olen sen itselle selvittänyt.

niinhän ne sanoi että puhun sen kanssa  sielussa koko ajan.. entäs oinaan..

[kengururotta]

Minkälainen kaveri teidän mielestä on sellainen joka läimäyttelee päin näköä?
siis lyö?
mun yks kaveri pari päivää sit ku haettiin pizzaa,niin suuttu ku katsoin vahingossa
sen hinnan väärin että tuliki sit maksaa pari euroa enemmän mitä luultiin...
nii kaveri löi mua poskelle vihaisesti.. ei mitenkään lujaa eikä nyrkillä mutta kuitenki,
eihän se oo oikein! On joskus ennenkin tehnyt sitä että läimäyttää tai kerran jopa kuristi
mua vähän kaulasta... (ei mitenkään tosissaan mutta silti)
ja ne tilanteet saa mut aina jotenki ihan hämilleen etten tiedä miten reagoisin.. yleensä
vaan alan puhumaan jostain aivan muusta enkä välitä siitä yhtään.
Ollaan aika kauan kuitenki oltu kavereita ja muuten tosi hyvä kaveri mutta tollanen on inhottavaa
ja välillä oon jopa joutunut alkaa pelkäämään mitä sanon tai teen että jos se suuttuu taas...
Oon niin hemmetin kiltti etten mottaa takas   

eikai tuo ihan normaalia oo.. kuitenki mua vanhempi henkilö kyseessä. toivottavasti ei lue tätä..
tai oikeestaan ihan sama jos lukee 

[kengururotta]

tyttö se on...  .. Ja yleensä siis tuota tapahtuu harvoin,
mutta ihmeellistä se silti on että mikä sitä vaivaa...

No onneks on muitaki kavereita jotka tajuaa miten ihmisiä kohdellaan vaikka joku asia
vähä ottaiski päästä.

[Tiigris]

kengu..

Väkivaltainen käytös varmaan lähtee siitä, että sanat ei riitä, tai loppuu "ilmaisemisen kyky", ei pysty purkaan jotain negatiivista tunnetta, ei löydä muuta ratkaisua sille pahalle tunteelle mikä tulee..

Mun mielestä jos ihminen turvautuu väkivallan keinoihin kuten vaikka pieneen tönimiseen ja läimäyttelyyn, kertoo siitä miten se yrittää epätoivoisesti saada itselleen voimia alentamalla toisia..

Voin kuvitella, miten hämmentävää on se että joku tuttu läheinen ihminen on yhtäkkiä väkivaltainen ilman sen kummempaa syytä ja miten vaikea siihen on puuttua ja itseään puolustaa, jos ne teot ovat sinänsä pieniä, niin pieniä että ajattelee että en viitsi sanoa mitään.. Enkä puhu tätä siis omakohtaisesta kokemuksesta, ainoa kokemukseni todellisesta väkivallasta on se että eräs mielenhäiriössä ollut ihminen juoksi perässäni, sai kiinni ja yritti kuristaa mut mutta pääsin omin avuin irti siitä.... Noh sellasia ne perheenjäsenet joskus on.....

Ehkä sinun on parempi olla vähemmän tekemisissä tämän ihmisen kanssa, ellet halua ottaa asiaa puheeksi. Tai sitten pamautat takasin päin näköä ja kysyt että "onko kivaa kun tehdään näin?" ... Itse nimittäin tekisin niin, vaikka voi kuulostaa lapselliselle ja varmaan onkin. Olen vain kyllästynyt olemaan se joka alistuu ja poistuu sanomatta mitään, niinkuin olen koko elämäni ajan tehnyt. Jossakin vaiheessa on opittava puolustamaan itseään. Otettava oma paikkansa ja oma arvonsa.

Mä olen käynyt omat taistelut mun  ystävän kanssa juuri siitä, miten se yrittää dominoida ja alistaa. Vaikka en ole mikään niin väkivaltainen ihminen niin sen kanssa olen tapellut niin henkisesti kuin fyysisesti, tosin fyysisessä tappelussa oltiin humalassa ja siinä vaiheessa kun oikeesti alkoi sattumaan niin meitä alkoi vaan naurattaa se tilanne ja halattiin...

[kengururotta]

Kyllä mä aionkin nyt ottaa etäisyyttä tähän  kaveriin koska on alkanu muutenki ottaa päästä
sen määräily ja just sellanen piilovittuilu ja alistaminen... onko se sit kaverin käytöstä niin
sitä saa yksin jäädä miettimään.. mua ei enää pompottele mielensä mukaan!
Toisaalta osaa myös olla tosi hauska ja ymmärtäväinen jne.. ostanu mulle vaatteita
ja tarjoaa monesti ruuat jos käydään syömässä ynnä muuta,mutta silti ei se oikeuta sitä
olemaan välistä kuin mikäkin KAKARA joka alkaa kiukuttelemaan...

Olin äsken toisella  ystävälläni joka on aina ollut paras ystävä ja taas oli
oikein syvälliset keskustelut ihmissuhteista ja kaikesta 
Lauantaina mennään sen ja  :n kans keilaamaan 
Tuskin maltan odottaa  :

Mutta nyt syömään kanamunia... ei ollu jääkaapissa mitään muuta ruokaa niin keitin sit
niitä  Kyllä niistäki maha vähä täyttyy 
Vois taas laittaa saunan päälle ja rentoutua kynttilän valossa 

DAWNCHILD: Mulla ainaki on kans tänään ollu vaikeuksia tulla näille sivuille