Mä tunnen olevani onnen lapsi siinä, että meillä oli 5-henkinen perhe.. En vois ikinä kuvitella, että sitten kun alkaa itse lisääntyä, että se jäisi vain yhteen.. Sisarukset on
niin tärkeitä!!
Enkä tarkoita tätä nyt minään rasistisena kommenttina, mutta jotenkin en vain pidä yksi lapsista perhettä perheenä.. Se ajatus ei mahdu mun päähän.. No, ehkä olen tyhmä.. Ja ehkä minulla on liikaa traumoja sisaruksettomista ongelma-ihmisistä......
Elviksellä ei kyllä ole sisaruksia..
Meitä oli siis kolme, mutta en ainakaan itse ikinä kokenut jääväni vähemmälle kuin muut..
Ehkä asiaan vaikutti sekin, että emme ole syntyneet vuoden välein vaan ikäeroa on minusta vanhimpaan 8 vuotta ja keskimmäinen siinä välissä hieman lähempänä minua..
Emme siis ikinä oikein eläneet samaa vaihetta yhtä aikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä, jotta oli seuraa..
Minuakin on siis kiusattu siitä että olen käyttänyt siskojen vaatteita yms.. Mutta näin jälkikäteen voi sanoa, että ihan normaali minusta tuli siltikin...
(joojoo)
Nykyään siskot ovat tärkeä tukiverkko, vaikka toki joskus ajatuksissani kaipaan veljeä.
Minusta olisi tullut kaksos-kaksonen, jos toinen meistä ei olisi tullut keskenmenona pois.. Mulla ois siis kaksoisveli. Se olis ollut päheetä, mutta ehkä hänen sielulleen tuli sitten toinen suunnitelma.
Itse unelmoin siitä että saisin kaksoset ja heille vielä kaksi sisarusta eli yhteensä neljä..
(huom. lukion lyhyt matikka, keskiarvo oli 5
)
Aina voi suunnitella ja unelmoida, en siis tarkoita että tuo on se ainoa oikea vaihtoehto.. Elämä menee sitten niin kuin meneen, katsotaan myöhemmin miten käy..