Mun parin päivän panikointi lieventyi, kun sain sitten joskus keskiyöllä itsestäni irti että otin yhteyttä
-tyyppiin...
Sanoen jälleen kerran, että mua niin hävettää ja voitaisko unohtaa se mun sekoilu.....
Sain selitettyä sille, että en ollut änkemässä sen luo yöksi siksi, että olisi ollut mitään taka-ajatuksia,
vaan siksi, kun se asuu siinä baarin vieressä
ja mulla ei oikein ollut rahaa taksiin tai viitsimystä kävellä kotiin.....
Sitten se sanoikin, että herranjumala, kun sä otat nyt stressiä, lopeta!
On sitä pahempaakin nähty/koettu... Ja kivaa olla ees jonkun mielestä joskus "rakastettava mussu"
(ööh -- en kai mä
oikeasti ole käyttänyt tuollaista ilmaisua...?)
...
Sanoi myös sen, mitä mä olen halunnutkin kuulla, mutta en oo uskaltanut kysyä.
Että en kuulemma ole pilannut mitään, turha murehtia sellaista...
Mutta sitten taas kun kysyin onko tässä sitten jotain, mitä pilata?
Niin alkoi tuleen vastauksia, kuten "ruokahalu" yms...
Kun sanoin hänen olevan vaikee idiootti, niin hän myönsi sen..
Lopulta se sanoi "kyllä sun jo pitäs tuntee mut näiden sanojen alta"...
Sitten sanoin etten oo mikään selvänäkijä, "no ei sun tarvitse olla"...
Hermot!!!!!!! Menee!!!!!!!!!
Johtuuko toi vaikeus siitä, että sen kartalla on tyyliin pelkkää vaakaa ja neitsyttä?
Kun nyt se antoi ymmärtää, että tässä on jotain, mutta sitten se taas on tuollainen..
Ja mä jotenkin tiedän jos sanon sille että nyt riittää, mä en katsele tuollaista jahkailua,
niin se antaa mun mennä........
Koska se on pelkuri!!!!!!!!!!!!
Ja mä kuulemma oon kiukutteleva pikkutyttö!!
Miksi mä oon kiinnostunu taas ihmisestä, joka on vaan niiiin erilainen kun minä itse....?
Mutta kun se saa mut nauramaan... Ja se ei oo tungetteleva...
Mutta onkohan se liian viileä ja analyyttinen (vaikka taidan tykätä juuri sellaisista eniten?)
Koska itse oon älyllinen kanssa, mutta silti herkästi ylikuumenevaa sorttia,
joten jonkun on hyvä rauhoittaa mua...!
Mutta kun.....!