Tein muutaman uuden vuoden lupauksen, mutta ne ovet sellaisia asioita, jotka olen päättänyt jo muutenkin..
Aina muutos ei onnistu kertarysäysellä vaan pitää edetä sykleittäin kohti tavoitetta ja vahvistaa ja julistaa tekemäänsä päätöstä yhä uudelleen... Jonain päivänä huomaa, että muutos on tehnyt itse itsensä ajan kanssa, ilman väkivaltaista yrittämistä.
Mutta niitä lupauksia en aio kellekkään lausua ääneen, kun tässä kohtaa tärkeintä on että itse tiedostaa ja on rehellinen itselleen, en lupaa mitään näyttääkseni mitään kelleen muulle kuin itselleni.
On jotenkin maaginen olo. Taidan kasvismössö-ateriani jälkeen lukea kanavointi-kirjaa, jonka lukemisen aloitin kotona.. Äiti sanoi että saan sen omakseni. Olis kyllä ollut kivaa olla pitempään kotona kun meidän olkkarin kirjahylly on oikea aarre!! Koko loman ajan luin kasveilla ja yrteillä parantamisesta, toinen oli Frantsilan opus ja toisesta en muista, mutta opinpa taas.. Ja äiti pisti mulle mukaan kuivattua puna-apilaa ja nokkosta...
Luin myös jotain white eaglen kanavointeja ja vanhoja voi hyvin-lehtiä..
Ootteko muuten huomanneet, voi hyvin lehti oli paljon sielukkaampi ja henkevämpi silloin kuin marikka burton (nykyisin borg) oli sen toimitusjohtajana? nykyään lehti on paljon pinnallisempi ja kaupallisempi..
80-luvun lopun ja 90-luvun puolenvälin välisistä voi hyvin-lehdistä löytää oikeasti vaikka mitä mielenkiintoista.. Todella paljon viisautta ja tietoa!!