Aijaah...
No liittyiskö jotenkin siihen, kun mulla
, ainakin Sepon tulkonnoissa puhutaan kaksos- ja jouskarinaisen suhteessa isään että ihaileva ja kunnioittava suhde..
Olihan meillä isän kanssa sama nousumerkkikin.
Vaikka tietenkin isäsuhdetta leimasi paljon se että isä matkusteli koko mun lapsuuden työnsä merkeissä,
ja aina oli isää ikävä ja odotimme siskojen kanssa häntä kotiin kuin kuuta nousevaa, ei sekään sinänsä helppoa ollut ja jo 13-vuotiaana aloin miettimään isän tulevaa kuolemaa, koska hän oli sairas. Varmaan alitajuisesti halusi sen takia olla kaiken mahdollisen ajan hänen kanssaan. Aina kun isää piti suostutella johonkin, laittoi siskot ja äiti minun tekemään sen, koska kiedoin hänet pikkusormeni ympärille. Kai hän hemmotteli mua kaikkein eniten sitten...
Varmasti kaikissa lapsi-vanhempisuhteissa on hyvää ja vaikeetakin - onhan ne suhteet kuitenkin minun maailmankäsitykseni mukaan itse valittuja, eikä sattumaa.
Vaikka äitini on omalla tapaa erikoinen tyyppi, oon tehnyt viime vuosina meidän suhteen eteen töitä,
tullut omalta osaltani vastaan, ehkä jopa hyvittääkseni sitä, miten ignoorasin häntä lapsena,
ja murkkuna huusin ja olin niin totaalisen vaikea.
Nykyään hän on enemmän sielunsisko kuin äiti.
Perhe on tärkeä mulle, siskotkin ihan mielettömän rakkaita. Sisarukset ovat elämässä niitä ihmisiä, ketkä tuntee parhaimmassa tapauksessa omasta syntymästä kuolemaan saakka, joten ei niitäkään suhteita tule vähätellä. Se sisko kehen mulla on 2,5v ikäeroo on
kun minä
- se asetelma kertoo jonkun astrologisen näkökulman mukaan menneiden elämien sidoksista.. Ja koen asian kyllä muutenkin vahvasti niin. Meillä on sama musta huumori ja luovuus ja masennustaipumus, kummatkin omalla tapaa erakoita..
