Tiigris
|
|
« Vastaus #5805 : 17.01.2009 19:21:13 » |
|
Mä vaan tiedän ja tunnen itsessäni niin hyvin sen puolen, joka rakastaa, pitää huolta ja jakaa, on valmis heittäytymään 100%, on omistautuva ja niin edespäin.. Se puoli tulee mussa vahviten esiin sen toisen ihmisen kautta, kai tää on niitä 7. huoneen oppiläksyjä. Mun on tarkoitus löytää jotain ja mun sisällä on levottomuutta niin kauan, kun etsin. Mutta mä vaan kuljen eteen päin, hengitän, kuulostelen.. On kuljettava eteenpäin sitä tietä mikä on edessä, askel kerrallaan, vaikka ei näe kovin kauas, ei tiedä mitä mutkan takana on.. Ehkä mun on tarkoitus kasvaa tän matkan aikana, ehkä tää kaikki etsiminen kypsyttää mua siihen suureen minkä vielä joskus löydän. Ohooh.. Vaikka en pode nyt mitään fyysistä krapulaa, näköjään se alkoholi vaikuttaa tähän mun psyykkeeseen melko voimakkaasti. On niin viimesen päälle kohtalokas mieliala. Itkin katsoessani Kung Fu Pandaa,,, : Hyvä että lasten elokuvissa on nykyäänkin opetuksia, "mikään ei ole sattumaa" ...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #5807 : 17.01.2009 21:16:36 » |
|
Kyl mä parhaani mukaan yritän nauttii elämästä ja laittaa sitä järjestykseen.. Vielä 4 kuukautta, niin ollut elämäni pisimmän ajan sinkkuna since 15v.. Viimesin sinkkuaika kesti vuoden. Voi pojat se oli hajottavaa aikaa ja sillon oli tosi paljon epätoivoista säätöä. Nyt ei ole ollut säätöä nimeksikään ja oon itsenäistynyt aika huomattavasti... Kyllä mä tykkäänkin tästä yksinolosta, ainakin kun muistan mitä p*skaa viimesimpään suhteeseen sisältyi. Onni olla vapaa siitä, että joku yrittää kontrolloida liikaa ja alentaa. Kun sitä miettii niin tulee hyvä fiilis. Että on vapaa valitsemaan ympärilleen vain sellaisia ihmisiä, keiden kanssa on oikeasti hyvä olla. Kyllä mua eilen yritettiin baarissa iskeä, mutta koin sen tosi kummallisena, kun olin lähes selvin päin.. Lähinnä tuli vaan sellasia tilanteita että "joo, tota, mun pitääkin nyt tästä lähtee!" ... Yksi ihme keski-ikäinen flanellipaitainen viiksekäs tyyppi kävi puhumassa vähän väliä jotain ihme rivouksia.. Meinasin jo ihan lopullisesti polttaa käämit sen kanssa. Ehkä hölmöin mutta toisaalta sympaattisin lähestyminen oli yhdeltä punkkari-pojalta (söpö oli mutta vaikutti vähän poikaselta).. Avauduin sille vaan että h*lvetti miten voi olla mahdollista, että hukkaan narikkalapun AINA ja pengoin rahapussiani.. Se kosketti mua olkapäähän, katsoi silmiin ja sanoi ihan tunteella.. "mä niin YMMÄRRÄN miltä susta tuntuu!" Se ei vaan oikeesti jotenkin sopinut siihen tilanteeseen...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Neela
|
|
« Vastaus #5809 : 18.01.2009 11:16:45 » |
|
Huomenta tupaan pitkästä aikaa. Keitän aamukahvit valmiiksi, tuon lämpimiä sämpylöitä ja vanilijapuusteja tarjolle. Ihanaa sunnuntaita kaikille!
|
|
|
tallennettu
|
Hyvin menee, mutta menköön
|
|
|
Arkiviisu
Vieras
|
|
« Vastaus #5810 : 18.01.2009 13:54:25 » |
|
Kävin kirjastossa ja löyty yks astrologia kirja peräti mitä en oo vielä lukenu Ja sit Hengen anatomia ja Rakkauden Sanomaa Henkimaailmasta... illalla ihanaa lukemista sisarukset ja äiti vaan nauro että millaisia kirjoja tuo lainaa Kiitos Kengu ; ja kuulostaapas ihanalta todella että teillä onnoin lämpimät olot läheistesi kanssa Tyyliin Äidit ja Tyttäret ja Siskot ja Sisarukset ... Tässä sulle linkkivinkkiä ... taaviisuinen
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #5811 : 18.01.2009 18:17:43 » |
|
No hei vaan ... Jatkan elämää.. Tänään ei ollut sen ihmeellisempi päivä... Lähinnä oman pään sisällä zoomailua.. Kirjoitin päiväkirjaan 5 sivua haaveilua. Joskus tuntuu, että voisin unohtaa elämän ja muuttaa haavemaahan. Jotenkin arki ei nyt kolahda. Arjessa on asioita, jotka ei tunnu mahtuvan mun maailmankuvaan.. On kummallista kun päässä liikkuu tällaisia ajatuksia, kelaa vaan kaikkea koko päivän ja huomaa sitten, että en ole tehnyt tänään mitään mutta olen ihan onnellinen. Vaikka kuvittelis että se kaikki todellisuudenpako viittais masennukseen tai vastaavaan, niin en mä kyllä masentunutkaan ole. En lähellekään, sillä tunnen sisälläni rauhaa. Elämä vaan on käsittämätöntä. Elämä on niin paljon jotain muuta, kuin miltä se näyttää. Mutta jotta ei menisi ihan hunningolle, niin päätän että huomenna teen jotain sellaista, että tunnen jälleen olevani lihaa ja verta oleva ihminen ja Suomen kansalainen, opiskelija ja mitä muita maanpäällisiä titteleitä mulla nyt olikaan. Jos vaikka siivoaisi ja tekisi jotain koulujuttua. Ne asiat tuntuu nyt toisarvoisilta, mutta kyllä nekin pitää hoitaa. Onneksi osaan haaveilla samalla kun teen kaikkea muuta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #5812 : 18.01.2009 18:49:02 » |
|
Mutta epätäydellisyyskin voi olla kaunista ja miellyttävää. On se kyllä aika kausiluontoista mihin ajatuksensa kohdistaa. Toisaalta mut vois luokitella autistiksi, kun oon niin toisessa maailmassa nykyään.. Ei vaan, mun elämässä ei juuri nyt oikein tapahdu mitään hirveen konkreettista. Odotan kuin kuuta nousevaa, että tulisi joku "seuraava askel" johonkin suuntaan. Nyt kun on aikaa, voi meditoida päivittäin ja vahvistaa yhteyttä yläkertaan. Joka ilta menee ainakin tunti sellasessa transsissa.. ja transiittien aikaansaamaa tämä kai, jossain syvällä tässä uiskennellaan.. Sain eilen meditoidessa yhteyden isään, alkoi niin että kuulin sen naurua ja vaimeeta puhetta, kunnes aloin saada sanoista selvää. Oon odottanutkin että kohta mä alan kuulemaan sen. En viitsi tähän laittaa asioita, joita se sanoi mulle ja mulle on ihan sama luuleeko joku mun vaan kuvittelevan tällaiset asiat, koska itse koin sen todellisena. Kaikki on niin ohimenevää, tämäkin, jotenka väliäkö sillä saako mistään otetta... : Kukin käyttää elämänsä kuten parhaaksi näkee.. Mulla on kuitenkin aavistus että kohta asiat alkaa tapahtua...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #5813 : 18.01.2009 19:00:04 » |
|
Iltaa tupahan Tämä pässipää tulla tupsahtaa tukka banaaninuttural ja ruusulla koristeltuna, kalsarit ja villasukat, paidan riepu päällä pussahtelemaan Olen niin koominen ilmestys nyt, että voi pojat Juhlista kotiutunut ja villasukat saa helliä korkokenkien kiusaamia varpaitani... seuraavaks saunaan ja tukka auki, jollakin konstin... Mutta hei! Kyssäri teille kaikill... jos tiedät jotakin, jostakin toisesta tai toiseen jollakin tapaa kytköksissä olevasta asiasta. Kerrotko, vaikka tiedät toisen ehkä pahoittavan mielensä? Myös mielipide asiasta, jota olen kuullut väitettävän... elekieli on suuri osa kommunikaatiota, ilman sitä paljon jää kuulia paitsi sanomasta. Tahattomatkin eleet kertovat ja luovat puhuttuun asiaan väri, syvyyttä tai sitten "sen" hajun ja uskottavuus kärsii puhujalla Kuinka paljon ihmiset tajuavat tämän päälle ja miten paljon sitä vois oppia käyttään... : http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1020&vl=2008...ts. tahtoo taantua ulos tekstiviesti kommunikaatiosta... ei hyvä ilmiö...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #5814 : 18.01.2009 19:11:17 » |
|
Mutta hei! Kyssäri teille kaikill... jos tiedät jotakin, jostakin toisesta tai toiseen jollakin tapaa kytköksissä olevasta asiasta. Kerrotko, vaikka tiedät toisen ehkä pahoittavan mielensä? Myös mielipide asiasta, jota olen kuullut väitettävän... elekieli on suuri osa kommunikaatiota, ilman sitä paljon jää kuulia paitsi sanomasta. Tahattomatkin eleet kertovat ja luovat puhuttuun asiaan väri, syvyyttä tai sitten "sen" hajun ja uskottavuus kärsii puhujalla Kuinka paljon ihmiset tajuavat tämän päälle ja miten paljon sitä vois oppia käyttään... : http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1020&vl=2008...ts. tahtoo taantua ulos tekstiviesti kommunikaatiosta... ei hyvä ilmiö... Totta ainakin omalla kohdalla, käsitän ihmiset usein liian "kärkevästi" tekstiviesteistä tai puhelimessa.. Ja tuohon ekaan kysymykseen, pahan kuule pistit. Riippuu tosi paljon siitä miten tärkeä se asia on. Onko se oikeasti merkittävä. Mieti mitä itse haluaisit kuulla/mitä et haluaisi kuulla. Mielestäni kaikkea ei tarvitse kertoa... Pitää miettiä tarkkaan: miksi minun tekisi mieli kertoa tämä asia? Auttaisiko se kyseistä ihmistä? Vai aiheuttaisiko se hänelle enemmänkin pahaa mieltä? Minulla oli eräs ystävä, joka pamautti heti erottuani exästäni nähneensä tämän baarissa kiehnäävän jonkun toisen kanssa. Sitä minun ei tosiaan olisi tarvinnut tietää, en todellakaan hyötynyt siitä tiedosta. Jos olisin vielä seurustellut tyypin kanssa ja tällaista olisi sattunut, silloin tiedosta olisi ollut minulle hyötyä, vaikka se olisi satuttanut. Ihmisissä elää halu kylvää draamaa, jopa tahattomasti loukata toisia sillä tavalla. En sano tätä siis arvostellakseni ketään, itsekin varmaan olen joskus puhunut ihan liikaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #5815 : 18.01.2009 19:21:19 » |
|
Niinpä, kaikkea ei todellakaan tarvitse tietää. Kyseisen asian omalla kohdallani todella tahtoisin tietää, mutta tylsää olla se joka tuo huonoja uutisia Tuo draaman kylväminen on taatusti saippuasarjoista lähtöisin oleva tapa elää... ärsyttävää kiihkoilua joka suuntaan ja oikeasti, joskus ihmetyttää ihmisten halu "mässäillä" toisten asioilla Onko omat ympyrät liian tylsät silloin... Ja tuo tekstiviesti kulttuuri arvatkaa kuinka karvat nousee "ok" viestistä, melkein aina
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
kimo
|
|
« Vastaus #5816 : 18.01.2009 19:41:06 » |
|
Koulutuspäivästä on jotain iloa; pohjautuu juurikin samaan asiaan mitä on tuossa Kiteen linkissä. Viestiä voi kolmella tapaa; naamatusten, puhelimitse tai sähköpostilla (tämä siis työesimerkki) paras olisi keskustella kasvotusten, silloin kumpikin havannoi äänenpainoa, ilmeitä, eleitä, hienovaraisia viestejä toiseksi paras on puhelin, äänenpainon ja sävyn erottaa muttei enää eleitä huonoin vaihtoehto on sähköposti, tekstistä ei voi erottaa äänensävyä, kevyeksi heitoksi tarkoitettu voi olla vastaanottajan mielestä suoranaista vittuilua, eli olisi pysyttävä asialinjalla Tuo viimeinen olisi hyvä muistaa foorumeillakin kirjoitellessa... Mutta se eka kysymys: en kyllä heti kertoisi kun en millään halua tuottaa toiselle pahaa mieltä. Asian voi kertoa myöhemmin kun se ei ole enää akuutti tai jos sen kertominen auttaa tilannetta vaikka satuttaakin, niin sitten ilmaisee asian hienovaraisesti miettien miten paljon toinen pystyy vastaanottamaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #5817 : 18.01.2009 20:11:00 » |
|
Jos minulla ei olisi kuvitteellisia siipiä, miten mieleni voisi lentää niin korkealla, miten voisin ajaa takaa tähtiä, ja istua kuun reunalla?
En mitenkään, ja se vasta surullista olisikin, sillä maailman kauneus kiteytyy unelmiini, ja unelmat kantavat minua eteenpäin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Arkiviisu
Vieras
|
|
« Vastaus #5818 : 18.01.2009 21:01:25 » |
|
Olipas mukavaa piiitkästä aikaa taasen viettää aikaa täällä Astro-asemalla tänne se onkin hyvä pysähtyä kun on vaikka mitä ja vielä paljon enemmän tarjolla - tarkoitan nyt näitä viestiketjuja, yms. muita tietopaketteja - niin ja te Astroihmiset - täälläkin Tupasella. Oukei. viikko alkamassa joten mitäs kun kaikkea mahdollista jokaiselle taaviisuinen ja peeäs muistakaa ( katso ja klikkaa kuvaa )
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|