Suokaa mulle tämä nautinto: mä sentään olin tänään viimesen päivän harjoittelussa,
viimeinen harjoittelu, ohi!! Done! (siis en edes itkenyt kun ne antoi mulle toisilta opiskelijoilta salaa lahjan sanoen etteivät halua muiden näkevän, kun ei he kaikille opiskelijoille osta...) niin ja esimies oli eilen soittanut numerotiedusteluun, kun olis halunnut soittaa mulle, kun se pääsi lääkelaskutentistä läpi, mistä ei uskonut pääsevänsä ja mä oon hokenut sille pari viikkoo että kyllä sä pääset..
,noh ei onnannut kun mulla on salattu numero.. Olin siitäkin ihan mielettömän otettu että 60v nainen, esimies, haluaa soittaa mulle, opiskelijalle, illalla, hihkuakseen tentistä läpipääsemistä..!
Ja sitten vielä yks asukas lausui mulle runon, jossa se sano mua kaunottareksi joka valaisee joka päivän.....
Ja kaikki halasi mua... Ja mä sanoin, etten halua lähteä...
Siis tosiaan itkin ihan oikeesti, enkä kokenut sitä edes noloksi, koska ne on niin ihania ihmisiä kaikki.
Huh.. Niin palatakseni ensimmäiseen lauseeseen, suokaa mulle tämä nautinto:
mikä tarkottaa baileyssin Irish creamia (mun nimikkolikööri
) ja kolmea olutta, yksi singha ja kaksi olvia..
Saa hei nähdä minne tieni vie tänään, olen jo auttamattomassa humalassa eikä tästä ole muuta ulospääsyä kuin armoton laskuhumala, joten jatkanko vai enkö?