Kai ne viimeset metrit vaan on niin bitter-sweet-meininkiä, että mun pikku pääni ylikuormittuu...
En tiedä oonko edes oikeasti huolissani siitä, että saanko valmistuttua ajoissa, pikemminkin oon huolissani siitä, että MITÄ MÄ TEEN
sitten kun mä valmistun, ihan oikeesti? Tarvitsee hei tehdä jotain, siihen meinaan päättyy opintotuen saaminen kuin seinään, enkä voi enää lohduttautua sillä että "
hei ihan sama mitä mä teen, mä oon opiskelija"
...
Oikeastaan tajusin äsken, että mulla ei ole noin ajallisesti huolen häivää, ei ole kovinkaan montaa tehtävää tekemättä. Mä vaan oon sellanen, että saatan lykätä niiden tekemistä viime pisteeseen tai koittaa alkaa tekeen niitä sellasella ryminällä että fysiikka ja psyyke hajoo (niinkuin nyt on jokin sellanen prosessi menossa, karsee räkätauti ja pimahdus..) ...
Mikään ei ole varmaa
uusi aina pelottaa ja aiheuttaa väliin sellaista pakokauhua että vatsanpohjassa asti viiltää......
Mua ihan nolottaa nää hirveet avautumiset täällä
laittakaa vaikka se toiminto päälle, missä saa estettyä jonkun tietyn kirjottajan tekstit näkymästä, jos tää skitsoilu vaan jatkuu ja jatkuu..
Tai kyllä kai mä tajuan jossain vaiheessa bannata itseni ulos täältä, jos en ala käyttäytyä ihmisten tapaan...
Toivottavasti puolen vuoden päästä mun elämällä olis jo hieman vakaampi pohja töiden ja raha-asioiden kannalta....
Elwyn, mäkin unelmoin kesäpäivistä, jolloin voin käyttää minihametta ja kiilakorkokenkiä, ah
Kyllä sillon kerää piiiiiitkiä katseita...
Jos sen motivoimana menisin päivä kerrallaan eteen päin... Ja jos mun seuraava askel olis se, että söisin huomenna jotain muuta kuin puolikkaan pakastepizzan, kuten oon nyt ... öh, viime perjantaista asti tehnyt... Ei sinänsä ihme että mahassakin tuntuu ihan karseelle. Ei pizza oo ihmisen ravintoa, mä tarvisin nyt äkkiä jotain terveellisiä kasviksia...