Onko kellään muulla sellasta oloa että
voi hurrrrja miten jännää tää elämä on.. Huhhuh, ihan kutkuttaa!
Siis kun ei tiedä mitä tapahtuu, mikään ei sinänsä ole varmaa,
mutta uskon vaan että kohta tapahtuu ihan rytisten kaikkia asioita.
Vai siis onko se tää mun
-kombinaation positiivinen mielikuvitus?
Toisaalta jos mulla menee nyt tuplana
,
niin luulis mun olevan ihan "maassa"...
Mjaa siis kyllä mä tiiän että tässä pitää hetken aikaa vielä hakata päätä seinään,
mutta SO WHAT, kerrankos sitä ihminen valmistuu ammattiin, ei siis meinaan ole ihan joka päiväistä tai jokavuotista ainakaan mun elämässä, JOTEN ihan mielellänihän mä itken vaikka kaksi viikkoa verta ja kyyneleitä sen eteen, että kohta tulee se stnan lappu kouraan!
Se merkitsee samaa, kuin vapaus!
Se merkitsee myös samaa, kuin lisääntyvä vastuu uusista asioista!
Mutta, on se silti kehitystä!!!!
Ja kyllä, mua pelottaa, mutta enemmänkin oon iloinen ja luotan että kaikki järjestyy..
On se tähänkin asti järjestynyt ja mitä JOS ei järjesty? Tai siis miten asiat vois olla järjestymättä, sehän on ihan sula mahdottomuus..
Jos kaikki menee ihan epäjärjestykseen, niin mähän kuolen ja siinä tapauksessa mun ei tarvii enää stressata mistään.
Joten kävi miten kävi, niin hyvä!