Nii-in..
Muakin laiskottaa.
Ja oon punanen!
Voi kiitos isä näistä punapigmenttigeeneistä, ihosta joka palaa herkästi ja niistä kaikista miljoonista pisamista,
jotka miehittää mun naamaa ja käsivarsia... Thank you thank you..
On se kummaa kun mun äiti on tumma kuin kahvipapu heti kevään ensisäteistä...
Tasan ei mee nallekarkit. Hmm, pitäs jotenkin asennoitua nyt vaan heräämään huomen aamuna kuudelta,
meen siis vihdoista viimein töihin (tosin vaan pariks päivää) ja siks en oo kamalan motivoitunut..
Varsinkin kun oon keskiviikon siellä yksin, eli ainoa hoitaja ja kaikki on mun vastuulla, niin en tanssi mitään riemuntanssia ennen kuin se päivä on ohi..
Oonhan mä siis otettu että pomo luottaa muhun sen verran että uskaltaa pitää vapaapäivän ja jättää koko höskän mulle
ihan helppoa ja kivaa hommaa se kyl on, mutta pitää vielä varmuuden varmistukseks katsoo valmiiks kaikki lääkejutut ynnä muut ettei mun tarvii sitten soitella keskiviikkona että APUA