Noniin, nyt on stressi helpottanut jonkin verran..
Mulla vaan suurin osa päivästä tahtoo mennä unelmointiin,
haaveilen asioista joita mulla ei ole tässä ja nyt...
Omakotitalo, kissa, vauva, puutarhajuhlien emännöintiä, kodin kotoisaksi tekemistä..
Haaveilen siitä että olisi niin paljon rahaa että voisin kokata joka päivä jotain hyvää ruokaa,
koska todella nautin ruuanlaitosta ja keksin itse reseptejä,
se on hirveän luovaa ja inspiroivaa tekemistä - niin ja oon hyvä siinä!
Se kaikki on jotenkin niin kaukana.. Ensin pitäs saada toi duunipaikka, ja sitten kun ne työt alkaa niin mulla menee varmaan puoli vuotta että opin pääasiat siitä osastosta eli tulee ressiä...
Eli taas elämä menee jonkin verran sekasin koska oon niin herkkä ottaan stressiä, vaikka kyseessä pitäs olla positiivisia oppimiskokemuksia..
No sitten mulla ois rahaa kunnolla. Ja jos toi mies nyt sais kuulla äkkiä päätöksen saako se vakipaikan. Sit meillä olis rahajutut hyvin ja tää suhde sais enemmän tilaa..
Mutta mä sanoin skorpparille aamulla että mä haluan hienon kodin, puutarhan, kissan ja vauvan,
niin se vastas että
Etköhän sä ne joskus saa..Vastasin että aijaa, joskus, niinku joskus kymmenen vuoden päästä?
Mikäli se musta on kiinni niin kyllä sä ne jo aikasemmin saat...Kiva kun ollaan tunnettu alle 3kk ja puhutaan tollasia..
Se vähän piristi mieltä.. Ei kai elämässä sovi hoppuilla liikaa kun kaikkien palasten pitää joka tapauksessa loksahtaa paikoilleen jossain tietyssä järjestyksessä että kuvasta syntyy toimiva..
Mä rakastan syksyä!
Joskus on vaikea uskoa että seurustelen ton tyypin kanssa ja miten hyvänä se mua pitääkään..
No onhan siinäkin huonot puolet mutta ne nyt on kokonaiseen suhteutettuna pieniä asioita,
joo enkä mä varmaan itsekään mikään ihan täydellinen ole vaikka välillä kovasti haluaisin niin kuvitella.. :