seuraava »

[Tiigris]

No ohhoh mikä uutinen Saturnis, toivottavasti kaikki ok!


Arvatkaa mitä, mun on ihan pakko lesottaa tätä.
Tänään oli mun ENSIMMÄINEN työpäivä ilman perehdyttäjää joten olin 11 potilaan vastuusairaanhoitaja koko vuoron ajan..

Ensimmäistä kertaa jouduin todellakin itse selvittämään ihan kaiken ja tulkitsemaan lääkärin määräykset, tekeen korjauksia lääkelistoihin, laimentamaan suonensisäset lääkkeet ja laittaa ne tippumaan, soitteleen ympäriinsä kysellen eri jutuista kuten tutkimuksista ja jatkohoitopaikoista, peruun korisairaanhoitoo, vastaan ainakin 15 kertaa puhelimeen yms... Ja sittenhän se riemu repes kun siinä hötäkässä soitettiin ensiavusta kolme kertaa peräkkäin et teille on tulossa uusi potilas, joten niitä sitten vastaanottamaan ja paperisotaa ja lääkkeiden selvittelyä ja sairaushistoriaan tutustumista,, Usein kuulen ihmisten valittavan sitä että heiltä tullaan vaan pari kertaa vuorossa kysymään vointia mutta ne ei tajua mikä homma pelkästään papereissa, puhelimessa ja lääkehuoneessa menee.. Niin ja soittokelloihin vastailussa jos osastolla on muutama vanha rouva ketkä luulee asuvansa 5 tähden hotellissa.....

Tuli niin pirun kiire että yhtäkkiä huomasin vaan, että mun pitää jo mennä raportoimaan niistä potilaista seuraavalle vuorolle, enkä ollut edes kerenny jännittään sitä yhtään.  Puhuin niistä ummet ja lammet vaikka luulinkin olevani ihan sekaisin kaikesta ja silleen... HUH!

Onneks kenenkään potilaan vointi ei huonontunu yllättäen tms sillä en ois ehkä osannut ihan toimia tossa hötäkässä tai sit ois kyl jäänyt puolet aamutöistä iltavuoron kontoille.. Mut luulen, että tein kaiken mitä pitikin tehdä, en antanut kellekään vääriä lääkkeitä tai muuten vaan tappanut ketään!

Tää on mulle iso juttu että pärjäsin!! Huh...! Ja kivaa oli, varsin kin lääkärinkierrolla on kivaa..

[Tiigris]

No musta tuntuu että mulla virtaa vieläkin adrenaliini suonissa kun olin niin täpinöissäni koko vuoron ajan! 

En mä panikoinut mitään, mutta koko aika sellanen pikkunen jännäys.

Toivottavasti kohta tulee rutiini tähän, niin ei tarvitse miettii niin paljon asioita,
muuten se voi olla aika uuvuttavaa pitemmän päälle...
Mutta kyllä mä tykkään. Tää on sellanen työpaikka että hiljasta hetkeä ei juuri tule,
koko ajan on jotain pikku puuhasteltavaa. Ja sit kun oppii hommat niin ettei enää hirveesti tarvii kysellä muilta,
niin tää on aika itsenäistä työtä, siitä mä tykkään kanssa....

[Tiigris]

Kyllä noi silmät pyörii ainakin mun silmissä ihan normivauhtia..

Uhhuh, kait mun pitäs mennä lenkille, suihkuun ja rentoutuun....
Nukuin viime yönä ruhtinaalliset 4 tuntia. Kun olin tunnin nukkunut, heräsin ihan hirveeseen painajaiseen, valvoskelin puoli tuntia, nukahdin, heräsin neljän aikaan, enkä sitten enää saanut unta ennen kuin kello soi. Ja se aika minkä "nukuin" oli kaikki jotain levotonta tai töihin liittyvää.

Sitä edellisenä yönä heräsin keskellä yötä sellaseen uneen missä itkin niin paljon, etten saanut henkeä.

Harvoin näen painajaisia, mutta nyt kun oon stressaantunut niitä tulee.
Jos ens yönä sitten paremmin..
Enää 3 aamuvuoroa ennen kahta vapaapäivää!

[Tiigris]

Olen rakastunut ELÄMÄÄN! 
l ä p i m u r t o

[Tiigris]

Hei!
Munhan pitää mennä suihkuun ja nukkumaan niin voin taas leikkiä osastonhallintaa huomenna.. 
Mä en käynyt tänään ollenkaan kahvitauolla enkä syömässä töissä, koska oon varmaan niin hidas 

Toteutin viimeset lääkemuutoksetkin joskus kahden aikaan vaikka ehkä noin yleensä ne olis tehtynä jo ennen kahtatoista ... Noh syytän lääkäriä joka tuli myöhään ja sitä että mulla oli kolme erittäin monipuolista hoitoa vaativaa potilasta; yksi oli pleuraimulaitteessa kiinni, toinen oksensi koko ajan ja kolmas oli niin anemisoitunut että mun piti tilata sille verta ja tiputella kolmet veripussit siinä..
Ja kolme mun potilaista kävi röntgenkuvissa joten niitä piti tilata päivystyksinä (koska viikonloppuna pitää soitella aina kaikki asiat).. Sen lisäksi viikonloppuna ei ole osaston farmaseuttia töissä joten mun piti itse laimentaa ja käydä tiputtelemassa kaikkien suonensisäset lääkkeet joita menee muutaman kerran vuoron aikana...
Oli vähän sellanen mitähän seuraavaks tekisi kun on miljoona asiaa-vuoro, mutta ihan kivaa mulla oli..
Paitsi että mulla oli vastuullani yksi potilashuone jossa on kolme alko-taustaista miestä, joista yksi oli sekava ja kaksi hieman muuten vaan vaativia tapauksia.. Yksi niistä kakkasi lattialle osoittaakseen mieltään, toinen meinas karata ja hiiltyi ihan täysin kun oli siinä koneessa kiinni ja kielsin lähtemästä ja se kolmas soitti koko päivän noin 15min välein kelloa jostain ihan turhista asioista. No pääsen huomenna niiden murujen kanssa jatkaan töitä......

[Tiigris]

Plääh 

No ei auta itku markkinoilla, enkä mä nyt itke mutta hajottaa pään sisällä ja on epävarma ja huolestunut mielentila - toivottavasti oikeasti kaikki alkais meneen hyvin tuolla töissä..

Alkaa vähän ressaamaan.

Nyt on kaksi vapaapäivää, jos sitä vaan jaksais sit nostaa pään pystyyn ja reipastua torstaihin mennessä.

[Asterix]

Hyvää yötä ja huomenta!

Just kotiin, kello melkein neljä aamulla.. no.. en en saa unta :
kovasti ihmiset ovat avioeroa ottamassa ja sen kunniaksi haluan jakaa kanssanne jotain.. :

http://www.youtube.com/watch?v=RFoQ5Eqzsf4&feature=related

 

[Asterix]

Ja sen ainoan harvan arki-aamun kun saisi nukkua myöhään, niin eiköhän 
ovikello soi aamulla klo 7:50 

-paloturvallisuus tarkastus.

Minä en voi käsittää, miksi itävaltalaisten pitää olla aina niin reippaita
heti jo aamusta ja miksi ne aina tulee suoraan oven taakse
soittamatta/ilmoittamatta etukäteen tulostaan?

Ja mistä ne tietääkin aina, että minulla on vapaa-päivä?
..tai sitten ne on ovellani on joka aamu palotarkastaja, sähkötarkastaja, lähetti,
postinkantaja, kaasumittarinlukija, sähkömittarinlukija, naapuri, alakerran ravintoloitsija,
kaupustelija ja what ever, mutta minä tiedän siitä vain vapaa-päivinäni...?!

No ei tässä auta kuin lähteä asioita hoitamaan. Pankitkin kun menee kiinni
jo puolelta päiviltä.

[Tiigris]

Tekee jotenkin kipeetä huomata että joku välttelee mua.
Toisaalta ymmärrän että on helpompi päästää irti kun ei ole tekemisissä...
Mä olen soitellut ja tekstaillut skorpparille päivittäin.
Se on mun tapani, mä pidän joskus rasittavan paljon yhteyttä ystäviinikin,
nimenomaan puhelimitse..

Ehkä voisin tietoisesti vähentää sitä, etten häiritse häntä.
Ei se mitään ole siitä sanonut, mutta..... Niin.

[Tiigris]

Dodiin. Hieno juttu!

Otin härkää sarvista ja soitin pankkiin ja sovin opintolainan maksusta. Laitoin lyhenemään 350€ kuussa niin ei tarvii montaa vuotta maksaa..
Soitin siskolle ja se ihmetteli miksi jo nyt alan sitä maksaan pois kun voisin odottaa kaksi vuotta..
No miksi ihmeessä odottaa kaksi vuotta kun voi maksaa nyt, kysyin minä..

En inhoa mitään muuta niin paljon kuin sitä, että on velkaa. Vaikka kaksonen olenkin niin en ota lainaa mielelläni, vaikka niin kaksosista monesti sanotaankin. Mulla on 2. huoneessa  joka haluaa tehokkaasti maksaa kaiken takasin, niin tulee taas turvallisuuden tunne ja omavarainen olo. 

[Kotkansilmä]

                       

          Prosenteista tuli mieleeni, että kyllähän niitä kerttyy, ja ihan vähän kerrallaan.

             Nimittäin, jos ihan tarkkana on, ja tietysti täytyykin olla, koska ne saattavat

                  helposti mennä tuonne hallitsemattoman puolelle. Ja nyt, puhun vaan

                      ihan näin pelkkää olutta nauttineena, ei edes kahvia tai muita

                           virvokkeita, tähän hätään ainakaan. Toistaiseksi.

                                                    

[^^Queen Nefertiti^^]

koskahan vaivauduin musatapahtumaan viimeksi.. ai niin ne oli ne tanssibileet joista ei irronnut miestä..

tänään tosiaan hauska pv, kun rahaa tuli ja ostoksia ja olin matkailualan hommissa neuvottelemassa, sekä muuta projektia, ei tuntunut niin rajoittuneelta.. sitten rapu soitti ja ilmoitti että voisi ottaa kaikki rahani vastaan hehe..    sanoin että joo sitten se voisi kadota taas.. ja olisi tavannut mutta minulla muuta, ehtisin taas la-su.. kai sille voisi tiedottaa että nykyisin ehdin tavata aika paljon, mutta yleensä ma-pe vaan ei tänään.. tuli niin hyvä luova idea tänään, että sitäkin voisi juhlia. jep... ymmärrän sen katoiluja koska onhan se nuori, mutta niin ah, ja kasvanutkin muuten, siis viimeksi.. taidan olla aika sen lumoissa kun 3.a vuotta mennään, olisi jännää seikkailla sen maassa jossain metropolissa, pitäisin siitä itse asiassa. olin siellä kerran..

[Tiigris]

Oho, meinas tulla ihan hirvee määrä hirveen säälittävää vuodatusta tähän mut en mä viitti ees valittaa ihan niin montaa kilometriä...... Otin sit pois..

Kai mä sen kestän että haluun tappaa itseni joka toisen työvuoron jälkeen?
Kun en kumminkaan tapa, enkä kumminkaan luovu tosta työstä
"pienestä ahdingosta huolimatta"...!
--> joten kidun, kärsin, nöyrryn, ja lopulta... OPIN!!!!!

Ehkä tämä kaikki vitutus ja epätoivo tekee musta vielä HYVÄN perinteisen työhönsä leipääntyneen sairaanhoitajan!!

[^^Queen Nefertiti^^]

pitääkö tiedostavan ihmisen todella tehdä työtä, josta ei pidä? eikö ole mahdollisuutta laajentaa toimenkuvaa?? miten keskittyisin yhteen asiaan kun alkaa sisältää kaiken? no nyt sirkuslippuja ym hakeen.

http://www.youtube.com/watch?v=7_RFVwyPBzI&feature=related

[Tiigris]

Hmm, kuka on sanonut että en pitäisi työstäni?

Jos en pitäisi, niin en ottaisi sitä näin vakavastikaan. Enkä varmasti olisi niin kunnianhimoinen oppimaan uusia asioita.

Jos jotain todella haluaa oppia, niin sen eteen on valmis vaikka vähän kärsimäänkin..
Se on kutsumus.

En ole mikään luovuttaja,
voin tehdä haastavia asioita koska tiedän että lopussa kiitos seisoo.

Ehkä monille työ on vaan työtä, eikä sen tunnu sen kummallisemmalta kuin mikään muukaan,
jos ei ole mitään painavaa vastuuta... Mun pitää kuitenkin töissä seurata 12 potilaan terveydentilaa koko ajan ja huolehtia hoidosta, tutkimuksista ja lääkityksestä. Mä oon ollut töissä kolmisen viikkoa ja nyt jo kuollut kolme potilasta.. (siis ei mun takia  )
mutta siitä voi miettiä missä jamassa ne ihmiset on... Eli jos jää jotain huomaamatta tai menee väärä määrä lääkettä yms niin voi olla hyvin helposti äkkiä paha tilanne..

Laajentaa toimenkuvaa, tarkoitat mitä?

Mä olen töissä tämän kaupungin keskussairaalan kiireisimmällä ja monialaisimmalla vuodeosastolla. Mun vastuualueeseen kuuluu keuhkosairaudet ja gastroenterologiset potilaat, eli maha-suolikanava/maksa-sairaat...
Olen juuri valmistunut joten tämä on ehkä ideaalisin paikka olla töissä oppimisen kannalta, koska täällä opin monipuolisen lääkityksen niin suun kautta kuin suonensisäisesti, opin veritiputukset, happi- ja ventilaatiohoidot. Tulee kanylointia ja muita pistämisiä, erilaisia näytteenottoja, ascites- ja pleurapunktioissa avustamista.. Olisin suorastaan typerä, jos menisin tässä vaiheessa jonnekin rauhalliseen työpaikkaan missä ei stressaisi mutta ei myöskään oppisi.
Täällä kun olen vuoden- pari töissä niin ovet aukeaa joka suuntaan, koska kokemusta tällaiselta osastolta arvostetaan joka paikassa ja voi päästä töihin vaikka keuhkopolille (päivätyö, parempi liksa) ilman kalliita lisäkoulutuksia, koska kokemusta on tullut osastolta... Niin.