Hmm, kuka on sanonut että en pitäisi työstäni?
Jos en pitäisi, niin en ottaisi sitä näin vakavastikaan. Enkä varmasti olisi niin kunnianhimoinen oppimaan uusia asioita.
Jos jotain todella haluaa oppia, niin sen eteen on valmis vaikka vähän kärsimäänkin..
Se on kutsumus.
En ole mikään luovuttaja,
voin tehdä haastavia asioita koska tiedän että lopussa kiitos seisoo.
Ehkä monille työ on vaan työtä, eikä sen tunnu sen kummallisemmalta kuin mikään muukaan,
jos ei ole mitään painavaa vastuuta... Mun pitää kuitenkin töissä seurata 12 potilaan terveydentilaa koko ajan ja huolehtia hoidosta, tutkimuksista ja lääkityksestä. Mä oon ollut töissä kolmisen viikkoa ja nyt jo kuollut kolme potilasta.. (siis ei mun takia
)
mutta siitä voi miettiä missä jamassa ne ihmiset on... Eli jos jää jotain huomaamatta tai menee väärä määrä lääkettä yms niin voi olla hyvin helposti äkkiä paha tilanne..
Laajentaa toimenkuvaa, tarkoitat mitä?
Mä olen töissä tämän kaupungin keskussairaalan kiireisimmällä ja monialaisimmalla vuodeosastolla. Mun vastuualueeseen kuuluu keuhkosairaudet ja gastroenterologiset potilaat, eli maha-suolikanava/maksa-sairaat...
Olen juuri valmistunut joten tämä on ehkä ideaalisin paikka olla töissä oppimisen kannalta, koska täällä opin monipuolisen lääkityksen niin suun kautta kuin suonensisäisesti, opin veritiputukset, happi- ja ventilaatiohoidot. Tulee kanylointia ja muita pistämisiä, erilaisia näytteenottoja, ascites- ja pleurapunktioissa avustamista.. Olisin suorastaan typerä, jos menisin tässä vaiheessa jonnekin rauhalliseen työpaikkaan missä ei stressaisi mutta ei myöskään oppisi.
Täällä kun olen vuoden- pari töissä niin ovet aukeaa joka suuntaan, koska kokemusta tällaiselta osastolta arvostetaan joka paikassa ja voi päästä töihin vaikka keuhkopolille (päivätyö, parempi liksa) ilman kalliita lisäkoulutuksia, koska kokemusta on tullut osastolta... Niin.