Musta tuntuu että elämässä on kaikki mahdollista. Kiva tunne.
On päässy taas jonkun kuvitteellisen esteen yli..
Oon miettinyt mitä elämä olisi ilman jatkuvaa uusiutumista ja uudelleenarviointia,
sitä että välillä menee matto jalkojen alta ja kovaa
ja sitten pitää taas koota elämä uuteen uskoon..
Ilman sitä se olisi ihan tasaisen tyhmää puuroa.
Aina pääsee eteenpäin ja asiat muuttuu entistä paremmiksi,
mitä enemmän ikäänkuin menettää, sitä enemmän saa,
jos ei fyysisesti niin pyykkisesti..
Janoan elämää ja kokemuksia..
Tunteita, elämyksiä...
Pelkään toisinaan paljon, mutta ehkä vuosi vuodelta vähemmän..
Huomaan luottavani elämään 100% varmasti.
Siihen että niin makaa kuin petaa.
Jos ei uskalla mennä kohti tuntematonta, niin ei auta valittaa sitä ettei mitään tapahdu.
Työssä menee nyt ihan kivasti, joka päivä jotain uutta,
varmuus kuitenkin lisääntynyt
ja i love my työkavereita..
Nyt ois sellanen jännä juttu tulossa, nimittäin mister urakoitsija muutti tänne mun kaupunkiin,
(ei olla vielä nähty) mut hänellä on bändi ja pyysi mua tuleen niiden treeneihin,
jospa vaikka koittasin laulaa..
Ollaan aikoinaan laulettu paljon yhdessä kännissä, joten kyllä sillä jokin käsitys mun laulutaidosta on.
Ne alkaa keikkaileen täällä jos hyvin käy, mutta laulaja puuttuu.
Hehheh, en ehkä osaa itseeni kuvitella siihen juttuun ihan heti mutta ainahan voi kokeilla,
on se kuitenkin ehkä mun salainen narsistinen haave että voisin laulaa bändissä.....
((mutta en usko että siitä mitään kuuluisaa bändiä tulee ikuna, jos me jotain typeriä suomirokki-covereita soitetaan))
Mutta harrasteena - mikä ettei kiva..!
Niin ja tyypillisenä kaksosena olen tupakoinut 1/3 elämästäni (tosin lopettanut 3kk sitten) ja omaan muutenkin sellasen ah niin ihanan sexyn pehmeän nasaalin matalahkon ja käheen äänen
Nuotilleen osaan laulaa, mutta toi mun äänen kestävyys ei ole mitään huippuluokkaa...
Laulajalla pitää olla myös hyvät keuhkot..
Tosin laulamis-kestävyys on kai sellanen asia mitä voi treenata....
Vai mitä annaelen??