Saturnis, juupa... Mutta ihan oikeestikin musta tuntuu töissä että kaikki paitsi hän ovat hyväksyneet mut työyhteisöön, toiset asiallisesti, toiset ystävällisesti, toiset sydämellisesti. Vain tämä yksi on mua kohtaan tällainen. Mutta huomaampa: hänen käytöksensä herättää puhetta.......
Hän kyllä tekee itsestään keskipisteen joka tilanteessa tavalla tai toisella.
Kova äänenkäyttö, kiukuttelu, nopeita päätöksiä, show-meininki.
Jos hänen tarkoitus on lannistaa minua käytöksellään saadakseen itsensä näyttämään jollain tapaa paremmalta, niin en minä anna sen tapahtua.
Annan hänen olla oma itsensä ja olla välittämättä, olkoot. Kyllä hän huomaa että mä hymyilen ja jatkan töitäni rauhallisesti ja hyvällä tuulella, vaikka hän olis millainen..
Joku on joskus sanonut että muut eivät voi arvostaa sinua ennen kuin itse arvostat itseäsi, ja senhän minä teen. Ja minä ansaitsen itsearvostukseni itseni hyväksymisen - en ympärillä olevien "alentamisen" kautta. Piste.
Ehkä hän ihmettelee, miten kaikki voi tykätä musta ja arvostaa mun työpanosta, vaikka olenkin rauhallinen, en tee itsestäni numeroa, varmistelen ja kyselen asioita paljon (ts. olen avoimesti epävarma)..
Kun hän taas on räväkkä supersairaanhoitaja joka kotiuttaa 10 potilasta vuoron aikana ja sählää ja kertoo sitten kovaan ääneen miten pelasti sen ja sen tilanteen ja
ei kysele koska osaa kyllä kaiken...
No meitä on moneen junaan....... :
Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia.. Kiitos Elwyn ja Saturnis,
te ootte mukavia.