Pffffffffff......!
Olipa sitten "ihana" illallinen Jouskarin kanssa.
Kuuntelin ja kestin koko illan, siis n. 2-3 h sellaista räksytystä, loukkauksia, egoilua,
arrogranttia käytöstä, tylyilyä, päälle puhumista, mielikuvituksellisia juttuja
ja sanoinko egoilua, sellaista, että minä olen sitä ja tätä (parempaa) ja sinä sitä ja tätä (oikein huonoa)
ja sinulla olisi ollut minuta sitä ja tätä, ellet olisi ollut hyppäämässä Jenkkien koneeseen
ja haloo!
menemässä toisen miehen luo sinne.
Mikään, mitä sanoin, kaikui kuin tyhjille seinille. Olin sitten sanomatta mitään ja sanoin
kaikkiin loukkauksiinkin, että juu, oikeassa olet, josta se väänsi uuden ongelman.
Siis kaikki mitä sanoin tai olin hiljaa, oli ihan sama.
Turhautuneena, surullisena, loukkaantuneena ja väsyneenä sanoin sitten, että haluan lähteä nyt kotiin.
"Ai nytkö heti?" -Jep, nyt. ja astelimme narikkaan saadakseni takkini.
Hän auttoi sen päälleni, poskisuukot ja tsüß.
Sen jälkeen astelin kotoa kohden ja kännykkäni piipittää jatkuvasti viestiä,
kuinka en kunnioita häntä yhtään ja jätin hänet yksin sinne ravintolaan näyttämään idiootille
kaikkien ihmisten silmien alle ja loukkauksia päälle. Näitä viestejä sateli toinen toisensa perään.
Soittoja myöskin, mutta en vastannut.
Kotomatkallani naapurini oli lähdössä baarista ja törmäsi minun.
No päätimme ottaa lasilliset kadullamme olevassa baarissa.
Jouskari oli seurannut minua ja tuli sinne baariin ja nosti mahdottoman draaman
pystyy, että älä koskaan enään soita minulle tai edes tekstaa, tämä oli tässä.
Olet heti toisen miehen kainalossa!
Haloo!? Mun 60-70 vuotias naapurin mies!
Ok, no problem. Jouskari lähtee ovet paukkuen ja sen viestit ja soitot jatkuu,
joihin en vastannut vieläkään. Jossain vaiheessa yöllä ne viestit vaihtui
"Please, please, kulta, puhu/soita minulle, tarvitsen sinua. Olen tosissani, tarvitsen sinua kipeästi.
Tarvitsen sinua hyvin paljon. Ole kiltti ja soita/vastaa minulle jne"
Mun puhelin ja viestikeskus meni tukkoon jossain vaiheessa,
koska puheposti oli niin täynnä sen viestejä ja muisti täynnä sen sms.
Niitä tuli klo 00:15-09:30, jolloin viimeinen viesti siltä tuli ja laskeskelin, että n. 150 viestiä
kaikkineen tuona aikana. Loput viesteistä oli sellaisia, että sä et saa jättää mua,
tarvitsen sinua ja rakastan sinua ja niin edelleen blah-blah.
Viimeinen puheviesti oli dramaattinen, jossa se antoi ymmärtää tekevänsä itselleen jotain pahaa.
Kiristämistä ja tyrannisoimistahan se on, eikä muuta.
Muistui mun monen vuoden takainen exäni, joka oli yhtä epätasapainossa tunne-elämänsä
kanssa ja käyttäytyi samalla tavalla, ensin täysilaidallinen paskaa ja loukkauksia niskaan niin kauan,
että lähdet pois ja sitten heti perään uudet paskat ja loukkaukset, kun et ole niin masokisti,
ettet sitä jää kuuntelemaan (ja draamat, jos valitset toista seuraa) ja kun et vastaa niihin mitenkään,
niin please, ole kiltti ja vastaa, tarvitsen sinua, kaipaan sinua, rakastan sinua (ja mahdolliset pienet piikit/loukkaukset vielä päälle), ole kiltti soita/vastaa minulle ja tyrannisoiminen ja kiristäminen
sillä, että (antaa ymmärtää, että) tekee jotain pahaa itselleen, muille tai mulle tai vaikka kaikille.
Jouskari hänkin, -yllätys.
Monella jouskareilla on sokea alue niille itselleen ja ne ei tajua omaa käytöstään ja sen vaikutusta
toiseen, vaan ne kuvittelee, että ne voi sanoa ja käyttäytyä miten vain ja sen toisen tulee vain rakastaa
ja hyväksyä kaikki. Ne ei koskaan ole tehnyt mitään todellista virhettä itse
ja ne ovat epäloogisia ja epäbalansissa tunne-elämänsä kanssa ja ne ei tunne sanaa *anteeksi*.
eikö tiedä, mitä käytännössä on anteeksi antaminen ja pyrkimys pois huonosta
fiiliksestä kohti parempaa, vaan ne yrittää "parantaa" omaa oloaan sellaisilla asioilla ja teoilla,
joista helposti saa vainoajan ja mielenvikaisen vaikutelman ja maineen.
...tai ne sitten vain on ja ne vain ovat helposti Jousimiehiä ominaisuuksiensa ja taipumuksiensa puolesta.
No joka tapauksessa ilta Jouskarin kanssa teki minulle helpoksi tuon Jenkkeihin lähdön.
Olin vielä hiukan kahden vaiheilla ja jos Jouskari olisi hoitanut sen kuin Veskari olisi,
-hurmaavalla käytöksellä, kiusoittelevilla hymyillä, suoralla ja rehdillä puheella, ihanilla kosketuksilla,
anteeksi annolla ja ymmärryksellä ja.. intohimolla-
niin olisin perunut koko Jenkkilän siltä istumalta -ainakin tehnyt siihen muutoksia,
lähtenyt myöhemmin tms.
Kaipaan Veskaria enemmän kuin koskaan ja tämä temppuni tuntuu nyt typerälle.
Jouskari onkin tiskivettä avaamisen jälkeen, kun Veskari on kunnon shampanjaa silti.
Tosin Veskari sanoi, että täällä minä olen, aina kun sinä tarvitset minua.
-> aikuinen ja ymmärtäväinen mies suhteeni.
Lähden Jenkkeihin ensi viikolla ja käyn antamassa pusun Veskarille ennen sitä.
Ehkä hän kantaa mulle yhden laukun sinne terminaaliin.
