seuraava »

[indiima]

Mä olen hakenut tänään draamaa oikein olan takaa - kiukutellut kuin pikkulikka.  Mistäköhän hitosta sekin nyt johtuu?

Jaa. Mies sai tänään hienon duunin, saatiin isovanhemmilla päivällinen ja energiaa on kuin pienessä kylässä. Täytyykö sitä sitten vittuilemiseen käyttää?  What´s wrong with moi?

[indiima]

Mä olen hakenut tänään draamaa oikein olan takaa - kiukutellut kuin pikkulikka.  Mistäköhän hitosta sekin nyt johtuu?

Jaa. Mies sai tänään hienon duunin, saatiin isovanhemmilla päivällinen ja energiaa on kuin pienessä kylässä. Täytyykö sitä sitten vittuilemiseen käyttää?  What´s wrong with moi?

Joskus on näin. Mutta sitten tulee taas täydellisiä rakkauspäiviä... niiden vuoksi voi kärsiä hiukan huonommistakin 

Oon niin ylpeä argentiinalaisesta miehestäni, joka on päässyt tässä maassa niin pitkälle, että piti tänään yliopisolla luennon 

Totta.

Ihanaa, että olet miehestäsi ylpeä ja että noin on = mahtavaa!
Minäkin olen omastani ylpeä, ja onnellinen hänen puolestaan.
Rakkauspuoliminuuttia 

[^^Queen Nefertiti^^]

no mitenkäs kaikilla menee pakkasten ja suhdanteiden kanssa?? keskellä? joko luodaan mielellä kaikki tarpeellinen? kuulin tosiaan eilen että toiveiden ilmentämisen pitäisi olla helpompaa maalis- kesä välillä.

minusta nyt on oiva aika tutkia mystiikkaa kunnolla, ja hoidella asioita pois päiväjärjestyksestä. ja varata matkoja ja siirtyä kohti epsanjaa..

 

[Ulkopuolinen]

Peiton alla pakkaset eivät tunnu ja suhdanteista ei ole hajuakaan. Hassu juttu, minulla on ollut hyvin voimakas intuitio siitä, että kun luonto alkaa heräämään on myös unelmien aika herätä. Siis juuri maalis-kesäkuun välillä. Ja minulla on tunne, että tämä ei tosiaan koske pelkästään minua, mielenkiintoista nähdä olemmeko me oikeassa Bella Luz.

Täällä mystiikan tutkimiset riittää vähäksi aikaa, on aika siitä teoria käytäntöön. Epsanjaan ei ole mahdollisuuksia lähteä, mutta onneksi voin meditoidessa olla missä vain. Eilen taas tuli pään sisällä seikkailtua, yhdessä vaiheessa eksyin ja oli melkoinen työ päästä tietoisuuteen takaisin, mutta kyllä se oli huvittavaa omalla tavallaan. Kaikkea sitä ihminen kokee.

[Ulkopuolinen]

st PoP, saisinko veikata, että elämässäsi on jokin asia, jota et suostu näkemään ja migreeni on elimistösi keino pysäyttää sinut ja muistuttaa, että ei sitä niin vain tilanteista luistella karkuun.

Saat päivän käyntiin, istuutumalla, huokaisemalla syvään ja sulkemalla silmäsi. Anna elimistöllesi muutama minuutti aikaa tasaantua, koe mitä on koettavaa ja kun olet valmis sano mielessäsi hiljaa tästä päivästä on minulle paljon iloa, ryhtymällä toimeen tulee päivä olemaan hyvä ja armollinen minulle.

[indiima]

iihana iilma uulkona. Maailman kaunein auringonnousu -kultaisena lumisateen läpi. 

Kävin taas hammashuollossa, jossa kandi pyysi mua lounastamaan kanssaan. Vähänks tuli hyvä mieli. En mennyt, koska kotona on ruokaa (käytännön ihminen), mutta hyvän mielen silti sain.
Ihanaa, kun ihmiset osaavat flirttailla ja olla mukavia. Poikakaveri oli, että hei, menee rajan yli, mutta ei musta. Ainahan meitsi voi sanoa, että nou thanks.

And i am feeling good... 

[Ulkopuolinen]

Höh, tylsä poikaystävä, flirttihän on elämän suola. Kuka semmoista voisi kieltää, no okei tässä on mukana paljon kaksosenergiaa, mutta silti eihän se huonoa tee vaan mielen ihan hyväksi, tosin joskus on vaarallista flirttailla, se voi viedä meidät varsin erikoisille poluille.

[Asterix]

Kaunis aurinkoinen kirpeä pakkaspäivä täälläkin.
Tosin lähden kotiin nyt -ennen kuin tulee ruumiita.  

Muutama tyyppi tuhlaa mun aikaa ja hermoja tällä viikolla oikein kunnolla.
Mun projektit eivät edisty, kun kaksi tyyppiä ei pysy aikatauluissa ja sopimuksissa.
Vtuttaa niin ankarasti, kun hommat pitäisi olla valmiita, ennen kuin lähden Jenkkeihin.
Lähden kotiin, nukun päiväunet ja alan siivota.
Siinäpä tämä päivä, kiitos tunareille.

[indiima]

Höh, tylsä poikaystävä, flirttihän on elämän suola. Kuka semmoista voisi kieltää, no okei tässä on mukana paljon kaksosenergiaa, mutta silti eihän se huonoa tee vaan mielen ihan hyväksi, tosin joskus on vaarallista flirttailla, se voi viedä meidät varsin erikoisille poluille.

Ymmärrän häntä ihan hyvin, sattuupa appiukko olemaan näes gyne, joten hän miettii enemmän ammattietiikan kannalta kuin mustasukkaisuuttaan. Kaikkihan ei vitsi/ flirttiä toleeraa, joku toinen mimmi olisi voinut olla jo, että wata fak - ja oikeusjuttu vetämään. Sitä poikakaverini kelaa: virkamiehillä on vähän sellainen vitsaus yllä.

[Tiigris]

Ai että, mä rrrrakastan häitä!

Viime kesänä oli kahdet häät ja molemmissa tuli kyllä itkettyä ja naurettua..

Itsekkin vois mennä naimisiin, tosin musta tulis sitten rouva suomenyleisinsukunimi ....
En millään haluis pitää omaanikaan koska se nyt vaan on liian pohjalaanen,
meidän suku tulee pohjanmaalta mutta itse en tunne mitään kytköksiä sinne,
eikä kiinnosta . . .

Mulla ois suvussa takaperin sellanen sukunimi kuin Dahlin ja oon suunnitellu ottavani sen vielä joskus taiteilijanimekseni...

Mutta voi ei!

Mun kärsivällisyys venyy ja kohta paukkuu!

Me käytiin eilettäin katsomassa yhtä asuntoa ja nyt vaan odotetaan, että sieltä kuuluis jotain..
Saadaanko me se!!!

MÄ NIIN TOIVON ETTÄ SAADAAN............

Hihihii... Skorpu sano mua aamulla rakkaaks pieneks Onimodiks,
ku herätin sen tultuani yövuorosta..

Skorpu vaan rakastaa mua niin paljon, eikä se jätä sitä ollenkaan epäselväks. Se ei koskaan käyttäydy epäreilusti. Mä niin tunnen miten se tulee puolitiehen vastaan, joka asiassa. Ihana tunne, kun on suhteessa, missä kaikki on jotenkin niin vastavuoroista ja toiminta perustuu kunnioitukseen ja toisen erilaisuuden hyväksymiseen. On tilaa olla ja toteuttaa omaa elämää.

Häät!!!! 

[Ave^^]

Voi, kaikki jotka olette löytäneet hyvän suhteen olette kyllä todella onnekkaita. 
On se niin kuin sen neulan olisi sieltä heinäsuovasta löytänyt. 

No, joka tapauksessa, kävi miten kävi, kukaan ei estä mua rakastamasta kaikkia maailman ihmisiä. Olkoot sitten antamatta sitä takaisin. Kun ei kerran tuokaan herra ymmärrä hyvän päälle. 

[Tiigris]

Ave^^

No eipä siitä hirveän pitkä aika ole, kun mäkin vaan kaihoilin rakkauden perään ja tunsin niin suurta ikävää.. Minä kuitenkin uskoin vahvasti että joku on tulossa ja olin siitä kiiitollinen jo etukäteen. Ja vähän ennen skorpun tuloa elämääni, minä jotenkin hyväksyin tilanteen, sen että minä olen nyt yksin ja voin elää elämääni yksinkin tällä hetkellä ja nauttia siitä niin paljon kuin vain kykenen..

Ehkä juuri se että unohdin sen kaipuun hetkeksi, mahdollisti skorpun tulon mun elämääni..

Toivon kaikille parisuhdetta kaipaaville yksinolijoille rauhaa sydämeen ja helpotusta siihen kaipuuseen, sillä tiedän miten kipeältä se voi joskus tuntua.

Tiedän että olen pirun onnekas kun mulla on skorpu  
mutta tosiasiahan on, että kaikki voi olla toisin jo huomenna,
me ollaan täällä vain lainaa toisillemme ... Mistään ei voi olla koskaan varma.. Jos yhtäkkiä jompi kumpi ihastuu toiseen tai tulee joku paha erimielisyys, tai kasvetaan erilleen, tai jos toinen kuolee  
se pitää muistaa, että kaikki me täällä ollaan takuuvarmasti ainoastaan oman itsemme kanssa elämämme loppuun asti....

Siksi kiitän tästä päivästä, enkä kuvittele että kaikki kestää always forever.
Se pitää vaan hyväksyä.
Ehkä ne sadattuhannet erot ja sydänsurut ovat saaneet mut tiedostamaan tämän asian...  

[Tiigris]

Tokihan mä itkisin ja hajoisin jos nyt ero tulis, mutta tietäisin taas viikon päästä että elämä jatkuu...

[Ave^^]

Niinhän se on, että elämästä pitää nauttia aina nyt ja tässä. Sillä jos vain kuvittelee tarvitsevansa jotain, että sitten olen onnellinen, niin kun sen saa, ei se oikeastaan onnelliseksi teekään. Aina on joku uusi ongelma edessä. 

[Ratkaisu]

Tässä juuri hetki sitten mietin sellaista asiaa, että välillä ahdistaa niiden ihmisten puolesta, jotka ovat sinkkuja ja haluaisivat kovasti suhdetta ja sitoutua. Tuntuu, että he ajattelevat, että sitten kun minulla on se oma rakas niin sitten olen onnellinen ja kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Eikö olisi parempi vaan elää hetkessä ja nauttia kaikesta mitä eteen tulee. Mielestäni liialla yrittämiselläkin voi pilata paljon. Toki saa unelmoida, mutta mielestäni on hölmöä roikottaa omaa onnellisuutta jonkun toisen varassa.

Minulla ja miehelläni on ollut aina sellainen oikeastaan sanomaton juttu, että olemme yhdessä vain ja ainoastaan koska haluamme olla yhdessä, koskaan emme ole suunnitelleet että menisimme naimisiin tai mitään sen suuntaista, koska emme koe sitä tarpeelliseksi, olen sitoutuneempi ilman sormuksia. Toki suunnittelemme asioita, mutta ainakaan itse en mieti, että sitten kymmenen vuoden päästä tai mitään sen suuntaista. En halua asettaa paineita suhteelle, uskon itse enemmän siihen hetkestä nauttimiseen suhteessakin.

Niin jotenkin tuntuu, että kaikki haluavat nykyään saavuttaa jotain suhteen kautta, mutta eikö silloin toinen ihminen ole väline omille pyrkimyksille? Eikö suhteen ole tarkoitus pyrkiä tasapainoon kahden ihmisen välillä, mutta voiko hyötysuhde olla tasapainoinen? Ehkä joku voisi sanoa minua sitoutumiskammoiseksi, kun en halua, että minua sidotaan valoilla ja lupauksilla. Minua ahdistaa ajatus siitä että joku omistaa minut tai, että minä omistaisin jonkun toisen. Minulle suhde toimii ainoastaan täydellisestä keskinäisestä henkisestä vapaudesta.

Whii, taas sorruin vuodattamaan tänne =/