seuraava »

[Päivi]

Päivää taas pitkästä aikaa tännekkin

Mullon ollu kauhee kiire ja ressi päättötyöni kans, maanantaina oli palautus, ja lauantaina on esitys.
helepottanu ny sevverra että todettiin ADHD johon sain lääkityksen nii sain ees aikaseks koko homman. melkone helepotus seki että on syy miks oon mä.

mäki aina luulin että adhd:t on jtn ikiliikkujia ja kokoajan äänes. mä on überlaiska.en liiku josseio pakko ja senki vähä meen autolla.

mitäs tänne muuten, kertokaas ny kuulumisia ettei tartte 200 sivua lukee taakseppäi

[rovatar]

Ei ole kiva olla Kauris, jolla on Kuu Kaksosissa ja seiska huoneessa.

Järki sanoo toista ja tunne toista…
vai sittenkikö toisinpäin
…vai miten se nyt olikaan?

Ei taaskaan mitään selkeää omaa linjaa…
poukkoilua sinne ja tänne…
stressaa ja rasittaa tämmönenki…

Mie en ala!!!

Itseäni nimittäin!!!

Miks mie oon tämmönen…mikä minua vaivaa?

Miksi en voi olla yhden miehen nainen…miksi yksi ei riitä?

Ja jos hetken riittääkin…ei kauaa…
-epätoivoinen…

Ennen tämäkään ei ole minua häirinnyt, päinvastoin,
mutta nykyään…huoh..

Mutta päätös on tehty tälle vkl:lle ja ehkäpä ensi viikon alussa olen viisaampi...
 

[indiima]

Päivää taas pitkästä aikaa tännekkin

Mullon ollu kauhee kiire ja ressi päättötyöni kans, maanantaina oli palautus, ja lauantaina on esitys.
helepottanu ny sevverra että todettiin ADHD johon sain lääkityksen nii sain ees aikaseks koko homman. melkone helepotus seki että on syy miks oon mä.

mäki aina luulin että adhd:t on jtn ikiliikkujia ja kokoajan äänes. mä on überlaiska.en liiku josseio pakko ja senki vähä meen autolla.

mitäs tänne muuten, kertokaas ny kuulumisia ettei tartte 200 sivua lukee taakseppäi

Hienoa, että olet saanut selvyyden asian! Varmasti aikamoinen helpotus ja selittää varmaan itselle montaa asiaa.

Täällä myös pienoinen identiteettikriisi meneillään.. Sain Kristiina-instituutista mielestäni NIIN asiatonta palautetta että piti ihan itkeä asiaa. Tai ei se kritiikki itsessään ollut asiatonta, mutta se tapa jolla sitä annettiin. En kertakaikkiaan tajua mikä minussa noita feministejä niin ärsyttää että pitää piikittää takaisin joka välissä. Koska olen kriittinen feministi? Vai vielä pahempaa, uskon miesten ja naisten tasa-arvoon ja pidän feminismiä sen järeimpänä aseena mutta myös (kuten sovinismiakin) sen pahimpana vihollisena?

Tai sitten en vain tule tieteilijöiden kanssa toimeen. Ehkä ostan Kuubasta luolan ja muutan sinne ikuisiksi ajoiksi. Koskaan en ulos tule, paitsi ulvomaan täysikuuta. Jos sitäkään.

Hitto kun sitä pitää olla niin herkkä.

annaelen

Tsemppiä. Kyllä sä itse tiedät, mikä sulle on oikein.

[Asterix]

Mun (tuleva) siippa lentaa ensi viikolla tanne jenkkeihin mua katsomaan.
So.. se siita poikamiestytto-lomasta Miamissa ja Kuubassa.
Joudun ottamaan Jouskarin mukaan.

[Asterix]

Pfffff...... 
Mie lahden lenkille auringon paisteeseen.

[indiima]

Sano sille, ettei tule. Että haluat nyt tutkia itseäsi yksinäsi!
Jos sulle tulee tommotteen fiilis, niin mene mieluummin yksinäsi. Turhaan menee hyvät sikarit ja kuuban lämmöt huonoissa fiilareissa ohi, kun jo iloitsit siitä, että saat itseksesi kokea. Ei se tarkoita muuta kuin että jos siitä ajasta itsesi kanssa jo etukäteen nautit, niin hyvästä suunnitelmasta on hyvä pitää kiinni. 

Parhaat neuvot löytyy aina niiltä, jotka eivät osaa omiaan noudattaa!   

[Asterix]

Sano sille, ettei tule. Että haluat nyt tutkia itseäsi yksinäsi!
Jos sulle tulee tommotteen fiilis, niin mene mieluummin yksinäsi. Turhaan menee hyvät sikarit ja kuuban lämmöt huonoissa fiilareissa ohi, kun jo iloitsit siitä, että saat itseksesi kokea. Ei se tarkoita muuta kuin että jos siitä ajasta itsesi kanssa jo etukäteen nautit, niin hyvästä suunnitelmasta on hyvä pitää kiinni. 

Damn...   Miten parisuhde (ja avioliitto) voi olla nain ahdistava??
Mulla on kaulalla kuristuspanta-tunne, ei saa ilmaa ja ylipaataan koko kropassa tunne,
etta jokin riippakivi estamassa vapaata liikkumista ja elamista.

Ja arvatkaa, kaikki naispuoliset ystavani ja perheenjaseneni jumaloi tuota Jouskaria
sanoen, etta oikea unelmien prinssi, romanttinen, hyva luonteinen, komea, rikas
ja antelias ja pitaa huolta naisestaan ja uskollinen ja blah-blah..

(asiaan voi vaikuttaa saamani kihlasormus ja kihlauslahja, se kivempi auto sinne hevostalleille
ja yleinen taloudellinen hyvinvointi)

Onko tama vain mun Kaksos-Veskari vaikutus, etta tykkaa olla ja menna miten lystaa,
ja itsenaisesti ilman rajoitteita?

En mie tiija miten mie tulen handlaamaan taman..
Kylla sita nyt 2-3 kk voi olla yksinaan kiertamassa pitkin Etela-amerikkaa!
Miehan olen jo luvannut sen naimisiin menon, joten kaytannossa olen jo se shaakelin vaimo,
niin mita se nyt enaan musta haluaa??!!!
Antaisi mun olla.

Parhaat neuvot löytyy aina niiltä, jotka eivät osaa omiaan noudattaa!   

Hahahahah... Jep.. sielta ne kumpuaa.. :

[Asterix]

Täältäkin tulee päivän paras neuvo (hlöltä joka makaa jo hengittämättä omissa ongelmoissaan).
Voithan kokeilla, että mikäs on miehiään, ja teet siltä kuin itsestäsi tuntuu.
Elikkä jos mies oikeasti rakastaa ja luottaa, niin uskoisin hänen antavan sinulle tilaa, eikä tule ahdistamaan sinua.

Olenhan mie jo tassa useamman kerran kokeillut,
katsos kun minahan teen justiinsa niin kuin mie lystaan
ja prkle, se tulee perassa.

Sisukas pentele...
...mutta toisaalta...
...tallaisen miehen mie tarvitsenkin.

Ehka noiden Jousimiesten kanssa on kuitenkin kiva matkustaa ja tutkia maailmaa..? :

[mirka222]

Tuli nuista Sashan kirjoituksista mieleen, että onkohan tuo mies nyt oikea valinta aviomieheksi, jos sua ahistaa hänen tulonsa sun tykö....Eikö suhteessa pitäisi olla tyytyväinen, jos toista näkee tai tulee luokse yms..Tuntuu, että tuo teidän hommanne on jotain takaa-ajo/karkuun pyrkimishommaa lähinnä Sashan puolelta ja tuo takaa-ajo miehen puolelta En lähtis vielä aviotouhuihin, koska tuntuu, että teillä on jatkuvasti joku "peli" meneillään..Tuntus ainakin itestä kamalalta, jos ukkoni ajattelis, että taas tuo ämmä on änkäämässä mukaan tai tulossa samaan paikkaan yms...sama toisinpäin....Mutta täytyy kyllä myöntää, että alussa ukkoni oli liikaakin iholla kiinni ja halusi jatkuvasti nähdä, mutta jos päätin suostua näkemään häntä useammin kuin olisin ehtinyt, ei hänen seuransa kuitenkaan ahdistanut minua..Ihme kyllä, koska ahdistun yleensä suhteen alussa todella helposti, jos mies on jatkuvasti perässä ja soittelemassa yms, yleensä silloin mielenkiintoni lopahtaa, mutta ei hänen kohdallaan, johtuikohan upeasta seksistä, ties aina että sitä saa kun näkee ..Nyt kun ollaan asuttu vähän aikaa yhessä ja rauhoituttu alkuajoista, tuntuu, että ukko on muuttunut tylsäksi eikä ymmärrä pitää yllä kipinää suhteessa...Tämä mulla unohtui, että hän ei ole ikinä asunut naisen kanssa yhdessä, ainoastaan kaukosuhteissa, tuo on mun kannalta huono asia, koska mulla on 5 vuotinen suhde takana, josta 3 vuotta avoliitossa, joten tuntuu, että olen jo nähnyt tämän asumishommakaavan, miten tää menee...Ukolle tää voi olla jotain uutta ja ihanaa mutta mulle tää alkaa jo puuduttaa, koska ukkoni ei ole vielä oppinut, että suhde lässähtää kovinkin helposti, jos asutaan yhdessä eikä viitsitä miellyttää/tehdä samoja juttuja kuin aiemmin alkuaikoina...Hankala sitä on toiselle selittää, jos on erissä kehityksen vaiheessa..Musta melkein tuntuu, että olisin mielummin kaukosuhteessa hänen kanssaan tällä hetkellä kuin taas tässä tutussa arkijutussa, jossa alkaa pitää toista lopulta huonekaluna...Enkä jaksa taas neitsytmäisesti alkaa pelkästään itse huolehtia yllättämisestä yms.. suhteen ylläpitojutuista, koska samaa tein edellisessä suhteessa tosin eri asioiden suhteen, alkon, siivoamisen yms...Jännä, että     painotteinen ukkonikin voi muuttua "tylsimykseksi" niin kuin entinen   ukkoni...johtuukohan tuosta   ...Jotenkin ukkoni ei olekaan niin viehättävä kuin aluksi, hänessä on juuri samanlaisia junttimaisia piirteitä kuin eksässänikin kun asuimme yhdessä...Hän on paljastunut intohimoiseksi x-boxin pelaajaksi ja jalkapallon seuraajaksi, ei paljon siivoaminenkaan kiinnosta...Ehkä tuo hänen viehättävyytensä perustui siihen, että hän pystyi peittämään todellisen luonteensa aluksi ja hurmasi minut juuri sellaisella tavalla, jonka tiesi vetoavan minuun...Kerroinhan avoimesti aluksi, että vihaan muun muassa laiskoja ja erilaisista peleistä kiinnostuneita ukkoja

[indiima]

Voittehan te leikkiä agenttileikkiäkin. Jätät sille viestejä sopiviin paikkoihin ja katsot, että tuleeko se pentele perässä, ja löytääkö sut. Kolmen viikon esileikki. Voisi olla ihan hauskaa, jos molemmilla on samanlainen jännityksestä pitävä mieli.

[indiima]

Mun miehelle on puolestaan kasvanut sitten selkärankaa tässä yhdessäolon aikana. Ollaan jotenkin tasavertaistuttu, nyt voin jo itsekin prakailla, sekoilla ja prosessoida kolme päivää putkeen, ja hän duunailee kiltisti safkat ja lähtee pois jaloista, kun täti on yksinäisyystuulella. Jotenkin toi on niin kauheen hyvä mies, toi mun. Mutta en mää siitä kyllä kuu-oinasta millään saa, vaikka se semmoinen onkin. Kuu aspektoi tosin paljolti, että ottanee sitten vaikutteita muualtakin.

[mirka222]

Toisaalta oon yrittänyt etsiä vikoja itsestänikin, onko jokin piirre mussa, joka tekee ukoista yhdessä asuttaessa passiivisia juntteja vai valitsenko vain väärin...Onko jokin asia, joka laittaa heidät pitämään mua itsestään selvyytenä? Koska en todellakaan ole mikään kodin hengetär, joka alistuu kiltisti miehen tahtoon, päinvastoin olen melko dominoiva ja kerron kyllä, jos jokin vaivaa...Voiko tuo mun dominoivuus tai nalkuttavuus sitten tehdä miehistä vässyköitä?! Ehkä mun pitäisi valita joku mua kokeneempi mies, suhderintamalla tarkoitan, nykynen ukkoni on kyllä muissa puuhissa kokeneempi mutta se ei kyllä valitettavasti riitä yhdessä asumiseen Eksäni rupesi muka kuntoilemaan, siivoamaan ja kokkaamaan eromme jälkeen ja oli tajunnut, kuinka juntti oli ollut, käytös muuttui samaan vanhaan alkon käyttöön ja poikien kanssa riehumiseen kun tajusi, ettei toivoa enää ollut palata yhteen...Olisi kyllä ollut melko julmaa, että muutos olisi ollut pysyvää, koska joku toinen nainen olisi tällöin saanut poimia ne minun kasvattamani valmiit hedelmät puusta...Muutun itsekin tosi ärtyisäksi ja nalkuttavaksi, jos olen tyytymätön tilanteeseeni, eikä se auta asiaa...Onko liikaa vaadittu, jos suhteessa jaksettaisi jatkaa toisen miellyttämistä esim, pitämällä itsestä huolta, pitämällä aktiivista seksielämää yllä, tekemällä pieniä yllätyksiä ja harrastamalla yhdessä...Tuntuu, että nuo aloitteet jäävät loppupeleissä aina mun vastuulleni..Jotenkin tuntuu, että olen tullut tämän   ukkoni kanssa huijatuksi tähän yhdessä asumiseen ja suhteeseen...Hän vaikutti sellaiselta, että pelit ei kiinnosta ja yhdessä tekeminen ja puhuminen olisi pääasia, mutta yhä vähemmän keskustelemme aamuyölle asti niin kuin aikaisemmin...Oliko se pelkkää esitystä, koska ukko oli niin ihastunut? Olishan mun pitänyt tietää, että se esim. pelaa, koska sillä oli x-box yms. juttuja...Ja pelkkä pelaaminen ei oo se ongelma tässä vaan yleisesti oon jotenkin pettynyt häneen (lue omiin odotuksiin ja mielikuviin)

[indiima]

Kyä meiänkin suhde on alkuaikojen kanimeiningistä muuttunut ja hyvä niin. Mieheni ei kyllä tykkää penkkiurheilusta ja x-boxiakaan ei meillä ole. Joskus käydään tosin yhdessä pelaamassa anoppilassa ja se on mun mielestä ihan kivaa. Siippa on itse sanonut, kun olen hankintaa ehdottanut, ettei hän halua sitä, kun koukuttuisi siihen vaan, eikä saisi mitään järkevää aikaiseksi. Nyt haluaisin duunata jotain kivaa hiihtolomalla, kun kerrankin olisi yhteiset kolme päivää vapaana ja autot käytössä kanssa. Jonnekin retkelle haluaisin lähteä...se olisi ihanaa.

[mirka222]

Ja esim. Dubain matkan suunnittelu kertoo kanssa paljon suhteestamme: minä perehdyin etukäteen asioihin ja ukko hermostui, jos yritinkään kertoa jutuista hänelle..Vasta paikan päällä hän rupesi tutkimaan kirjoittamiani muistiinpanoja (lue yksi A4) ja matkaopasta...Enkä todellakaan hössötä niin paljon kuin useimmat naiset asioista, sen olen oppinut hallitsemaan...v*tuttaa vaan tietynlainen saamattomuus ja kiinnostumattomuus mistään asioista ja ite saa olla aina se aloitteentekijä ja homman alulle panija...Mutta auta armias, kun ollaan siinä suhteeseen ryhtymisvaiheessa, niin silloin kyllä löytyy puhetaitoja, yllätyksellisyyttä yms. hurmauskeinoja...Jotenkin ex   oli alusta asti sellainen kuin hän oli mutta nykynen   tuntuu vaan miellyttäneen mua, olleen joku muu kuin on...Nykyään riitatilanteissa, joissa näytän selvästi tyytymättömyyteni tai olen kylmä, ukolta löytyy vielä sitä miellyttämisen halua mutta ei juuri muuten...Selvähän se on mikä kierre siitä tulee : mää kiukuttelen, jotta ukko miellyttäisi ja keskustelisi, kun olen leppynyt sama arkihomma jatkuu ja taas kiukustun, miellytysvaihe, arki, kiukustuminen, miellytys, arki...hoh hoijaa...

[Ave^^]

Tuskin sitä sellasta miestä löytääkään joka ei "tylsäksi" muuttuisi. Sillä jos lasket mielenkiinnoksi sen seksuaalisen kiinnostuksen (mitä sanotaan rakkaudeksi), niin katoaahan se aina. Ja esille tulee se aito ihminen, joka ei sen kummempi ole kuin kukaan muukaan. Ja vaikka kuinka ihmiset väittäisivät heti tavattuaan, että sun kanssas voin olla ihan oma itteni niin ei, se on vaan väistämättömän luonnollisen inhimillistä vetää roolia..