Hyvä kysymys.
Ehkä mä haluaisin uskoa sitä.
Mutta eipä mulla nyt paljoa fiilistä soitella olekaan.. enää..
Ei kun sie sanot sille vain etta hellurei, nahdaan tuossa taas joskus..! :
Etka soita. Kylla ne aina perassa tulee.
Mie en koskaan soita kellekaan miehelle.
Pitaa olla kylla jokin todella oikea asia,
esim. tyoasia tms. tai joku on kuollut ennen kuin soitan oma-aloitteisesti.
..ja saan aina kauheita valituksia asiasta, you never call,
you never tell what you really do/think/feel, you don't care, you are not interested jne.
Nykyinen kitisee tuon standardi kaman lisaksi sita, etta pieni mustasukkaisuus
kuulema tuntuu hyvalle ja todistaa siita, etta rakastan ja valitan hanen tekemisistaan
ja sen osoittaminen valilla olisi kuulema hyvasta suheteelle ja blah-blah..
...mutta kun mie vastasin siihen sarkastiseen tyylini, etta "jealous about
you..?"
ja kerroin lahtevani Jenkkeihin niin kuista tuossa kolmen paivan paasta,
niin se hautasi paansa kasiinsa ja huokasi syvaan ja sai sitten valtavat raivarit
tuosta jalkimmaisesta.
Mie en ymmarra miehia sitten alkuunkaan.
Hömpsis pömpsis, totta kai ymmärrät - sen takia noin teetkin. Sitähän siinä miehessä kokeilee, herkintä kohtaa tietenkin. Jos siitä selviää, niin sitten on rahkeita muuhunkin.
Huomaan, että tällain ainakin itse tein nykyisen siippani kanssa. Laitoin tuplaskorpparin nielemään mustasukkaisuuden ja häpeän karvasta kalkkia. Takaisin tuli sellaista tulta, että huh (vaikkakin minua naurattikin ihan kauheasti, kun laama muuttui leijonaksi.)
Löysin kivanoloisen hevosen, jota ajattelin huomenna kysäistä, että onko vielä hollilla. En tiedä onko tämä oikea ratkaisu ja olenko vuoden jälkeen myymässä, kun aika/innostus/rahat ei riitä. Mutta ainakin nyt tuntuu hyvältä ajatella, että voisin hankkia vierelleni matkakumppani. Oikeanluonteisen hevosen kanssa on kiva työskennellä. Katsella mihin me yhdessä mennään ja mitä se tuo arkeeni. Ihmisiä, haasteita, voimaa, väsymystä, innostusta, opetuksia.
Vähän kyllä jännittää, kun tässä kyseenalaistan tosiaan perheeni kaikki uskomukset. Mutta kun olen 20 vuotta omaa hevosta halunnut, niin eikö se nyt olisi jo aika? Toivottavasti.
Siipaltani tuli tosi viisaita neuvoja - hän on sillä tavalla emotionaalisesti todella älykäs. Ja muutenkin. (Tietenkin treenaa tuolla omia juttujansa nyt ja kuulee tänne pimputtelun.) Rakkaus on ihanaa.