seuraava »

[Asterix]

Lintsaa vain. Miksi tekemään sitä, minkä voi aivan hyvin tehdä myöhemminkin..?

[^^Queen Nefertiti^^]

avioliittoaiheesta, heh

 
Ihmiskunnan varhaispäivinä avioliitto ei ollut ongelma. Miehet vain napauttivat kevyesti naisia päähän ja he olivat pari - eivät aina pysyvästi, mutta ainakin jonkin aikaa. Tavallisesti riittävän kauan uusien lasten kasvattamiseksi klaanin osaksi. Ymmärrettiin vaistonvaraisesti, että naisia tarvittiin heimojen ja klaanien hengissä pysymiseksi. Miehet metsästivät, kalastivat ja olivat heimosodissa ja naisilla oli tapana tehdä mahdollisimman paljon lapsia ja hoitaa kotiliettä. Varhaisvuosisatojen aikana naisia pidettiin aina alemman kastin kansalaisina. Heidän roolinsa on ollut sijoiltaan aivan aikojen alusta saakka. Ennen kuin tämän päivän naiset alkavat höröttää: "siinä näette, mänttimiehet ovat aina käyttäneet meitä tällä tavalla", pyydän teitä ensin saamaan paremman ymmärryksen noista tilanteista.

[Ulkopuolinen]

Tasapainossa taas, jo se vaikeaa tekikin...

Niin ehkä minä käsittelen ihmisiä nyt vain ystävinä ja tukijoina, silti vanha kunnon hippimeininki olisi joskus ihan hauskaa, mutta luulen, että sellainenkin on minulta kielletty. Menin bilevaatteissa lauantaina baarikierrokselle ja mielestäni käyttäydyin ihan ok ja en ole mikään kovin rumakaan varsinkaan laitettuna niin kukaan ei edes yrittänyt iskeä, ajattelin, että se johtuu varmaan neljä vuotta vanhemmasta veljestäni, kunnes eräs juoppo tuli pöytäämme ja alkoi iskeä Akia minun sijaan. Jee! Ehkä tuolla jossakin ylhäällä on asiaan jotakin vaikutusta, kun miehet eivät tunne vetovoimaa minuun.

Yleensä sitä on edes joku ja kun sitten päätin testata ja flirttailla sain melkoisen kylmää vettä niskaani. Ihan kiva, ylhäältä kerrottiin, että anna meidän järjestää asiat ja keskity sinä nyt vain olemiseen. Käyhän se näinkin. Toivottavasti heillä on hyvä maku.

[Ratkaisu]

Olen aika samoilla linjoilla Saturnalian kanssa. Ihmissuhteiden kautta opimme itsestämme ja halutessamme kehitymme. Mikään suhde ei ole aina täydellinen ja jokaisen eteen joutuu tekemään töitä ja tämä pätee myös ystävyyssuhteissa.

[Asterix]

Hirveää itsekeskeisyyttä ja sairastumista ylivahvuuteen - yksin olet onnellinen!   
Mitä me muuta suomalaiset osataan kuin olla yksin, ja sekö tekee onnelliseksi?
Ei tehnyt minua ainakaan.

Mikä on huono parisuhde? Toivottavasti se käsittää vain sellaiset suhteet, joissa on kyse väkivallasta.
Muutoin olen sitä mieltä, että ainakin oma ikäpolveni luovuttaa liian helposti ja haaveilee elokuva-rakkaudesta jossa viimeiset kuvat päättyvät siihen kun suhde alkaa.

Kuinka moni ihminen etsii toista ihmistä, mutta sairastuu omaan vahvuuteensa?
Se, jos jokin, on surullista.

Meidän pitäisi oppia olemaan sosiaalisia, olemaan muiden ihmisten kanssa eikä ihailla itseriittoisuutta. 

Veit jalat suustani.

Tuo Jouskari on täynnä kaikenlaisia vikoja, mutta niin minäkin.
Epätäydellisyys on itseasiassa jonninmoista täydellisyyttä, kun se vie kuitenkin
eteenpäin kehityksessä.
Täydellisyys on pysähtyneisyyttä ja ennen pitkään jälkeenjäämistä.

Tälläkin suhteella ja liitolla on tarkoituksensa.

Kyllä ymmärrän, että mun avioituminen vtuttaa joitain ihmisiä.

[Asterix]

Krhm. Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Kyllä yksinkin voi olla onnellinen, ja miksi se on paha asia? Jos on yksin, niin ei tarvitsekaan ottaa muita huomioon, joten terve itseriittoisuus ja itsekeskeisyys on vaan hyväksi. Sitten kun se joku elämään tupsahtaa niin pitää osata lakata olemasta itseriittoinen, tai oikeastaan itseKÄS. ItseRIITTOINENhan tarkoittaa että riittää itsessään, eikä tarvitse muita. Minusta se on ihailtava piirre sinkkuihmisessä, se tarkoittaa että hän on tyytyväinen elämäänsä ja pärjää siinä.

No ei kai kukaan suhteeseen mene siksi, ettei ole itsenäinen ja itseRIITTOINEN..?

Mun mielestä suhteeseen ja avioliittoon mennään siksi, että haluaajakaa sen
itseRIITTOISUUDEN toisen kanssa. Se pätee mun mielestä myös ns. järkiavioliittoihin,
jaetaan toisen kanssa sitä, mitä itsellä on.

Jos menee muista syistä, hakemaan puoliskoaan tai täydentäjäänsä ja onnentuojaa,
niin varmaan ollaan aika onnettomia.

Mä olen tähän asti ollut selviytyjä ja oman tien kulkija
ja sen vuoksi varmaan niin itseriittoinen ja itsenäinen,
että siitä tuntuu vaikealta sopeutua ja oppia jakamaan se tie jonkun muun kanssa.

Mutta elämä on ja tämä on uusi ja virkistävä taival mulle.
Ei käy elämä yksitoikkoiseksi.

[Asterix]

Hirveää itsekeskeisyyttä ja sairastumista ylivahvuuteen - yksin olet onnellinen!  

Kyse ei todellakaan ole itseriittoisuudesta vaan sellaisesta, jota todella harva täällä näemmä vieläkään ymmärtää oikein. Sillä kaikki mitä näemme ympärillämme on heijastusta meistä itsestämme, joten koskaan ei edes voi olla yksin, jos ymmärtää tämän.  

Ja muu on läheisriippuvuutta, jos ymmärtää yhtään psykologiasta mitään. Koska silloin, kun tarvitsee jotain niin se on halustamme lähtöisin ja kun vain antaa niin saa, koska sen itse itselleen lähettää!  

Mustavalkoista ajattelua vetää toisten tarvitseminen läheisriippuvuudeksi  
Se kertoo vain kirjoittajasta itsestään.

On inhimillistä haluta jakaa elämä toisten ihmisten kanssa sen sijaan että elää päänsä sisällä kuvitellen, heijastellen ja julistaen jotakin, mitä on lukenut kirjoista.  

Minulla nousee karvat pystyyn tuollainen Newageri-ajattelu. Ihaillaan jotakin, luullaan olevamme enkeleitä ja tuomitaan kaikki inhimillisyys. .

Tottakai ulkomaailma kertoo sinulle sisäisestä maailmastasi... mutta miksi tässä maailmassa pitäisi elää yksin, ilman kosketusta, ajatustenvaihtoa, jakamista?  

En ikimaailmassa vaihtaisi enää yksin elämiseen. Ja kannustan jokaista valitsemaan läheisen suhteen, jos siihen on mahdollisuus. Ja toivon, että jokaiselle tulee sellainen mahdollisuus.  

Nimimerkllä: Luin kymmenen vuotta New Age -kirjallisuutta ja luulin olevani enkeli. Romahdin maanpinnalle kun tajusin, että olen ihminen.

Näinpä. Mussa on varmasti joku aivan käsittämätön vika,
kun mä rakastan elämääni tavallisena inhimillisenä ihmisenä.

Rehellisesti sanottuna, kaiken kokemani jälkeen,
niin mä en yhtään kaipaa noihin ns. "henkisiin" juttuihin ja piireihin.

Ne narsismia pahimmillaan ja vieläpä ihmisen sisäistä puhtautta eniten tuhoavia juttuja.

[Ulkopuolinen]

Tuohan on sun roolisi Sasha rakas, mitä kummaa siinä on. Sinä olet tuonut paratiisin maan päälle ja näytät kaikille esimerkilläsi, kuinka upeaa on elämä ihan tavallisena pinnallisena minänä. Mikä sen parempi tehtävä on? Anna meidän muiden hieman omituisten otusten vain hörhöillä ihan omia, me viihdymme tuolla hokkuspokkusmaailmassa liian hyvin.

[Asterix]

Tuohan on sun roolisi Sasha rakas, mitä kummaa siinä on. Sinä olet tuonut paratiisin maan päälle ja näytät kaikille esimerkilläsi, kuinka upeaa on elämä ihan tavallisena pinnallisena minänä. Mikä sen parempi tehtävä on? Anna meidän muiden hieman omituisten otusten vain hörhöillä ihan omia, me viihdymme tuolla hokkuspokkusmaailmassa liian hyvin.

 

Mähän olen antanut koko ajan, humanisti kun olen.
Sen sijaan nämä hörhöt tykkää kyttyrää ja on naama vintturalla,
kun Sasha on päättänyt jakaa elämänsä jonkun kanssa tosissaan
ja päräyttää naimisiin.

Henkinen elämä ja hörhöily on kovaa. :

[Asterix]

 

[Neela]

Iltaa tupaan! 

Ja ONNEA AAMUNSÄDE! 

Avioliitosta ja parisuhteesta täällä keskusteltu.
Parhaimmillaanhan parisuhde antaa tilaa rakastaa itseään ja opetella rakastamaan itsestään erilaista ihmistä, huonoimmillaa luo symbioosin, jossa ollaan riippuvaisia puolin toisin ties mistä asioista.
Ihminen on aina yksin/ yksilö oli kokoonpano ryhmässä tai suhteessa mikä vain.
Vaikeinta kai on oppia, että toisen ihmisen erilaisuus ei ole uhka omalle minälle ja erilaiset ajattelutavat ovat rikkaus eikä ongelma.

Peace   

[Asterix]

Ja pitää aina muistaa että kukin taaplaa tyylillään... Joskus vaan alkaa ärsyttää kun pitää TAAS KERRAN perustella että miksi elää sinkkuelämää. Kysyä saa, mutta (varsinkin vanhemmilta sukulaisiltani) joskus läpi paistaa sellainen "voi sinua rassukkaa"-asenne, jota en siedä sitten yhtään.

Huh..?

En minä ainakaan tahallisesti ole ilmaissut kenellekään sinkkunaiselle,
että voi rassukkaa. Hemmetti, se on loistavaa elämää, josta minuakin
pelottaa luopua, mutta suokaa nyt anteeksi, mutta minä olen valinnut
mennä naimisiin.

Anteeksi, jos puukotan sillä selkään, mutta ei munkaan pitäisi täällä
olla perustelemassa puolelle Astrolaisille, etenkin sille pahimmalle
hörhö-sakille, miksi minä menen naimisiin.

Minusta se on normaalia ihmisen elämää omine mielitekoineen
ja minä nautin siitä.

[Ulkopuolinen]

Minä ainakin haluaisin joskus mennä naimisiin, tosin tapahtuuko sellaista, mutta sellainen salamarakkaus olisi aika hauskaa.

[tuonen joutsen]

Ja ONNEA AAMUNSÄDE!  

 *ottaa vastaan onnea*


mun isä on nykyään aika ihku täyttää toukokuussa 69 vuotta ja on pehmentynyt eikä ole enää niin pelottava minusta ja vaikka on aina ollutkin hyvin rakkauttaan osoittava, niin nyt hänessä on jotain ihan uutta rauhaa ja sisäistä valoa. toivon että isä eläisi vielä...no niin pitkään kun päiviä suo jumala....mutta kun on ollut niin myrskyinen isä-suhde aina, niin nyt tuntuu niin oudon ihmeellisiltä ottaa vastaan hänen harmonisia puheluita :


elämässä on ihmeensä, ja mikä parasta ihminen kasvaa viimeiseen hengenvetoon saakkaa....nyt kun oon saanut äiti-ja isäsuhteen tälläisiksi, niin haluisin keskittää enemmän energiaa muutenkin ulospäinsuuntautuvuuteen sukulaisten ja irl ystävien suhteen...kun tuntuu että se itse on ronkittu jo sen verran että uskaltaa palata takaisin 'esille'....siis en tarkoita julkkiksena olemista vaan lopettaa se lymyily....minä en uskaltanut tulla esille ennen kuin tiesin millainen olen ja en ole...


no se siitä, leivoin sämpylöitä, jo kolmas kerta viikon sisällä, ja hyvää oli, sainpahan petrattua kotityötaitoja

[Neela]

Anteeksi, jos puukotan sillä selkään, mutta ei munkaan pitäisi täällä
olla perustelemassa puolelle Astrolaisille, etenkin sille pahimmalle
hörhö-sakille, miksi minä menen naimisiin.

Höpsistä Sasha, sinun tarvitse kenellekään puolustella mitään! 

Ja sinä, jos kuka opetat  miehellesi, että erilaisuus ei ole ongelma vaan rikkaus. 
Toisille se vaan on vähän rankempi oppiaine.