seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Annetaan kaikkien kukkien kukkia joohan?  Rakkautta teille kaikille ihan tasapuolisesti! 

[Asterix]

No niin taisin ottaa,mutta kun täällä Kaarinat ja muut fanittajani
arvostelemassa joka viestiäni, kuinka se on henkisesti matalatasoista
ja vanhaa henkisyyttä mennä nyt naimisiin ja elää normaalin ihmisen elämää.

En nyt kyllä ihan ole samaa mieltä tuosta omasta tulkinnastasi, mutta johan sekin pitää vain hyväksyä. Eli sitä ihminen ajattelee toisen sanoistakin, minkä kokee itselleen olevan sen ns. "hyvän".  

No voi jumalauta, kaikesta säkin teet ongelman itsellesi.
Onko se niin paha paikka ns. "henkisyydellesi", jos minä koen "hyväni" hyvänä
ja sinä toisin?
Mistä johtuu Kaarina, että mä en ole vittuakaan kiinnostunut ruotimaan sun elämää
Kalevin kanssa, mutta jostain hemmetin syystä mun elämä tuntuu olevan
elämääkin suurempi sulle??!!

Sä olet kategoroitunut justiinsa samaan kategoriaan sen kaikkien riesan
 ***bella lutskan***kanssa,
joka tarvitsee enemmän apua kuin normaalia kommunikaatiota -johon minusta ei ole-.

Sorry vain, mutta banni sun viesteilllesi.
Sun tarkoitus ei ole kuin tehdä eripuraa, loukata ja ärsyttää
-verhoten kaikkeen blah-blah-henkisyyteen-
-kaikessa "rakkaudessa", eikä mitään muuta.
Mitä ilmeisemmin tuo parisuhde rakkaus ei täyty omassa elämässäsi,
kun siitä pitää noin suuri numero ja valitus tehdä niille, joilla se on.
Hanki oma elämä mitä miettiä.

[Asterix]

No voi perkele, sinä et tiedä elämästäni yhtään mitään joten älä tee tulkintoja.
Minä, jos joku osaan elää YK-SIN, ilman MUI-TA, TUNNEN jokaisen pimeän kolon aivoissani, olen ollut naimisissa sekä vuosia yksin, joten PLIIS. Nauran sinulle, sillä kerrot vain omista peloistasi.

PISTE.

No, no jo vain! Aika osuvaan paikkaan taisivat sanomiseni osua, kun noin sinut sai pillastumaan julkisella paikalla.
Antaisin kumminkin sellaisen neuvon, että älä ota koskaan henkilökohtaisena mitään, mitä toiset sinulle sanovat, koska siitä tulee tunnekeholle aina turhia murheita. Vain aivoilla kannattaa ajatella ja toimia sen mukaisesti elämiensä tunnoissa. Sillä kun oppii yhdentämään sekä ne tunteet että ajatuksen niin ei koskaan sauhua tule korvista vaan tyynenä saa luettua kaiken, mitä toiset ovat kirjoittaneet tällaisille foorumeille, kuten tässäkin nyt sinulle kirjoitan.  
Rakkaus on pitkämielinen eikä se ole toistuvan pieleen mennneen parisuhteen edustaja sille, joka sellaisia ei harrasta.

Joten sinullekin suukkoja ja parempia hermoja!   

Kaarina, kun mä luen näitä sun juttujasi nykyisin, niin väkisinkin tulee kysymys mieleen,
että missä se ajattelukyky ja aivot oikein puuttuu.  ??
Sua ei ole pantu hetkeen vai mistä oikein kiikastaa..?

[Asterix]

Heil! Mein Führ.. ööhömm.. .. ei tämä vissiin ollutkaan se natsi-foorumi.. siis se minne me perus suomalaiset kaverit kirjoitellaan.. noo.. eipä mittää, empä ole pukeutunut Ku-Klux-Klan:in asuunikaan(siis tällä kertaa). (Se taitaakin olla pesussa )

No mutta tervehdys silti teille, maan matoset, joihin luen myös itsenikin. Enkä sen vuoksi että vähättelisin jotenkin vaan sen vuoksi, koska olemme kaikki saman arvoisia maan matosten rinnalla.
Ehkä tietoisuutemme on jotenkin korkeampaa (parempi kun luullaan niin), mutta ehkä heillä onkin enemmän tietoa rakkaudesta.
Ainakin kun jotkut ihmiset ottavat vihaa itseensä, niin sen vuoksi tulee tunne.

No en tarkoita ketään henkilöä, vaan yleisesti koko ihmisluonteesta, kun kykenen tunnistamaan itsestänikin jotain tunteita.

No mutta tulipa mieleen yksi hyvä kappale.. elikkä

Pyssyjen ja Kukkien biisi, Elä Märise (noin suunnilleen vapaasti suomennettuna)

http://www.youtube.com/watch?v=SLBbgwN1Mao&feature=related

tämäkin Pyssyiltä ja Kukilta, tullut tätäki joskus honotettua ja apinanoitua

http://www.youtube.com/watch?v=leYh3qr9M4c&feature=related


Tuo naimisiinmeno-homma on mullekin sellainen juttu, että ei ole mitenkään välttämätön, vaikka ei se nyt ole täysin suljettukaan.
Mutta mun mielestä se pitäisi olla täysin niiden henkilöiden juttu, jotka sitä suunnittelee.
Eikä sen pitäisi tullakaan mistään ulkoisesta paineesta.
No ainakin minä olen kokenut ahdistavanakin, että milloin menet naimisiin ja täytyyhän sinun nyt lapsia hankkia.
Ne tapahtuu, jos tapahtuu. Ja jos ei tapahdu, niin se/ne on sitten niin

Eikä sekään paha, vaikka sinkkunakin pitäisi elää, tai vaikka haaremissa, jossa olisi minun lisäkseni vaikka 11 (muuta) naista. (..jaa mutta miespä minä olenkin..)
Tai sitten vaikka parisuhteessa.

Mutta kannattaa olla silti onnellisia, jos on edes ystäviä, sillä tiedän yksinäisyyden tunteen.
Ja voin kyllä omalta kohdaltani vakuuttaa, etten ole niin vahva ihminen, että jaksaisin elää yksin, ilman yhtään ihmissuhdetta.
Vaikka monesti olen niin ajatellutkin, että kyllä sitä pärjää, vaikka ei olisi yhtään ystävääkään.
Mutta kummasti sitä vaan tulee mieleen kaikenlaisia juttuja.

  Onneksi muuten olokoon, henkilölle joka pääsi siihen 30-kriisi-ikään.. No toivon silti täydestä sydämestä, ettei sitä tule.

Tulipa mieleen, että oletteko ymmärtäneet aivan oikein tekstejänne?
Kun minä en ainakaan välttämättä osaa käsitellä, minun homeisessa pienessä jakelupuolen-puljussani, mistä on jo hehkulamputkin loppunut, kun täytyy käyttää niitä energian-kulutus lamppuja, joista on jo elohopeakin liuennut oman pääni sisään, niin näitä kaikkia minun omia kirjoittamiani tekstejäni...

No ehkä kannattaisi pitää se persläpi kiinni, jos ei itsekään tiedä mitä se suoltaa..? 

[tuonen joutsen]

kiitos KV, kyllä tää on parempi ikä kuin 20, ja kriisit alkaa loppumaan...nyt on vaan tällänen flow tila...mulla oli 20 vuotiaana keski-iän kriisi (näin ajattelin silloin ) ja nyt olen nuorempi...


minusta olisi hauska joskus pukata maailmaan lapsi...mutta lääkärit ja muut sanoo että esimerkiksi 35 vuoden jälkeen alkaa naisen hedelmällisyys huomattavasti vähentymään. tämä tarkoittaa että sitä kai ihan biologian takia pitäisi alkaa toimeen mielellään ennen vuotta 2015.... :


ja kun tunnen itseni vielä niin lapseksi ei sillä ettenkö usko että olisin kykeneväinen ottamaan vastuuta ja huolehtimaan, olen varmasti, mutta mikäli ihmisen biologinen kello ei olisi mikä on, minulla ei olisi mitään kiirettä, vaan voisin ihan rauhassa kasvaa....

[tuonen joutsen]

minä en tajua ollenkaan kaikkia pakkomalleja, ja pakotettuja muotoja (sosiaalisesti ja muuten) ja väkinäisiä kaavoja.


eikö ne olisi vaan hyvä lopettaa?


itse löysin itseni muuten niin, että olen muuten aika perinteinen, perinaisellinen ja vanhanaikainen heteronainen. muuten tää tyyppi on kanssa pannassa ollut, varsinkin nykyään. : oletteko muuten huomanneet? sitä morkataan jatkuvasti, luultavasti siksi kun se on ollut kai joku vanha pakko-malli josta on koitettu vapautua. mutta entes jos joku on luonnostaan sellainen?

en esimerkiksi yhtään koe että sukupuoli on mulle joku 'sosiaalinen konstruktio'...olen pienestä pitäen ollut luonnostaan just hyvin tyttömäinen, jolta tuli luonnostaan ne asiat joita väitetään että tytöille opetetaan. (mieluummin niin päin, että ympäristö olisi yrittänyt näitä luontaisia ominaisuuksia poisopettaa ) ole nyt vähemmän 'sokeria ja inkivääriä' vai miten se laulu nyt meni....


samalla kun koin olevani tyttömäinen, koin olevani myös vahva.

mutta olen vain yksi yksilö....


on ahdistavaa kaikki muotteihin pakkaaminen!


niin, tasa-arvonäkemykseni on se, että miehille ja naisille pitää suoda samat mahdollsiuudet sivistää itseään ja samat oikeudelliset 'oikeudet'....anteeksi kun en pysty esittämään itseäni virallisesti....ja tietenkin 'seksuaalivähemmistöille' (eiks ole ankea sana?) omansa.


ja sen jälkeen kaikki on vapaata....


se on aikeastaan aika yksinkertaista.

samanhenkiset yksilöt löytävät toisensa luonnostaan parinmuodostukseen ja omantienkulkijat löytävät oman tiensä.


muuten parisuhteessa olo ei tarkoita sitä ettei voisi ollla itsenäinen ja omantienkulkija.

[tuonen joutsen]

Niin, ongelma on siinä, että


kukaan ei löydä ketään, jos ei uskalla ensin olla sitä mitä todella on.....


mites muuten voisi tunnistaa sen sopivan, jos kaikki esittää jotain :


nuo pakko-mallit pistää tietenkin esittämään....enkä minäkään jaksa enää esittää mitään kovaa ja androgyyniä sen takia kun '50-lukulaisuus' on niin kauheeta.


vaan kuvainnollisesti, mulla ei ole mitään kiinnostusta just 50-luvun amerikkaan ja fiftarimeininkiin, vaan yleensä se 50-luvun amerikkalaiskotiäiti on ensimmäinen inhokki stereotyyppi joka tuosta heitetään. se on vain stereotyyppi, siinä missä 'rekkalesbo' tai joku muu loukkaava yleistys.


enemmän kiinnostaa britit ja muu eurooppalainen historia (myös ajalta ennen kristinuskoa) ja miksei tulevaisuus...

[Ulkopuolinen]

Ja onneksi on keksitty nuo saniteetti-tilat, jossa voi käydä välillä oksentamassa kaiken ulos itsestään, jos sattuu olemaan elämää suurempi 4-kertainen suomalainen rallin maailmanmestari käymässä kylässä... kun sen vielä oivaltaisikin, niin ei sotkisi läppäriäkään niin pahoin. :

Suolihuuhtelu on tuohon paljon parempi vaihtoehto.

[Ulkopuolinen]

Ja tekisi muuten mieli muuttaa nimimerkki, kun en aina jaksa olla niin In ^^

Olisitko InSider?
Mites ne kintut nykyään voi, ainakin yritin eilen illalla niitä hieman hoitaa.

Sasha, nyt likka suu kiinni.
Kaarina on ihana ihminen, Bella Luz vielä ihanampi ja tiedätkö sinä olet paras.
Joten annapa nyt olla ja hymyile vähän ja tiedät mitä muutakin sormilla voi tehdä kuin näpytellä kiukkusia loukkauksia, niin se on paljon miellyttävämpää. Eikö vain.

[Ratkaisu]

Kintut voi ihan yllättävänkin hyvin. Tuossa varpaassa ainoastaan kynsi tuntuu oudolta, mutta muuten tuntuu rauhoittuneelta. Kiitos taasen avusta 

Pitää vähän mietiskellä tuota nimimerkkiä, en ole vielä keksinyt mitään erityisen hyvää =D

[tuonen joutsen]

niin, edelliseenkin lisäten, kun on löytänyt todellisen itsensä, niin oikeastaan lakkaa välittämästä kaikista yleistyksistä ja pakkomalleista.

mitä ne enää minuun kuuluu?


todellinen itse ei ole kuitenkaan mikään staattinen tila vaan jatkuva matka ja tutkimusretki.


minä olin äärimmäisen 'yleisille ajatusmalleille' herkkä ihminen ja koko elämän alkupuoli meni niiden vastustamiseen


nyt en sitten enää välitä pätkääkään.

ja jos joku yrittää muokata minua toisenlaiseksi, niin nykyään se on vain mahdotonta. saapi yrittää...mutta yritykseksi jää


toki kaikki inhimillisyyden ilmiöt on hyvin kiinnostavia, myös ihmisen kamppailu identiteettinsä löytämiseksi.


paljon olisi kuitenkin vielä nähtävää: millaiseksi maailma muodostuu kun ihmiset muodostavat omat alakulttuurinsa ja uskontonsa täysin vapaasti sisäisen kutsumuksen perusteella.


sitten maailmasta tulee hyvin mielenkiintoinen!

[Tiigris]

No onpa täällä taas meininki....

Aamukahville ajattelin poiketa.
Viikonloppu meni yövuoroissa ja sen jälkeen pamahti muutto päälle.

Oon rakastunut meidän uuteen kotiin ja ens yönä me nukutaan siellä ekan kerran   tosin sohvilla, koska sänky toimitetaan askosta ylihuomenna...
Siitä puuttuu vielä petari.. Huhhuh, kun katselin askossa niiden petareitten hintoja niin olivat siinä 300-800€... Mulle se halvinkin oli jo liikaa kun on nyt törsätty niin paljon huonekaluihin verhoihin ja mattoihin.


Noista yleisistä ajatusmalleista...
Kukin tosiaan eläköön miten lystää, itse olen tuntenut olevani muuten kummallinen ja erilainen, mutta asiat kuten naimisiin meno ja perheenperustaminen on ollu mulle aina sellaset asiat mitä haluan elämässä kokea perinteiseen tyyliin.. Tai siis omaan tyyliin mutta haluan ne kokea silti! 
Tykkään juhlista ja kauniista häistä, ne ovat minulle ylistysjuhla rakkaudelle, ja niitä harvoja onnellisia juhlia suomalaisessa kulttuurissa voisin tosin mennä naimisiin äkkiä maistraatissakin tai vaikka vegasissa..
Ja mulle ei ole niin väliä, kumpi tulee ensin; häät vai lapsi...
Tässä nyt kuitenkin on niin iso vauvakuume että se projekti menee ihan häitten edelle...

Mutta sitten - mulle on ihan sama miten toiset haluaa elää... En pidä sinkkuja onnettomina koska tiedän että monelle se on valinta ja sopivaksi koettu tapa elää.. jollekin esimerkiksi lemmikkieläimet ovat paljon tärkeämpi asia kuin se löytyykö ihmisestä kumppari loppuelämäksi..

[tuonen joutsen]

tuossakin asiassa kannattaa välttää luokitteluja: ei yksi piirre sulje pois toista. vaikka esimerkiksi mun identiteetti on 'perinteinen heteronainen'...niin samalla olen liiaksikin asti erikoinen ja juuri tästä kärsinyt....tosin en enää niin paljon kärsi...minusta usein ajatellaan että 'ei tuollaista olekaan'


jokainen yksilö kun on niin laaja kokonaisuus (ja täynnä erilaisia mahdollisuuksia), ja mahdollisia on hyvinkin erilaiset yhteenliittymät psykologisesti.


esim. mun mies on just tälläinen  tapaus, hänen ystävättärensä joka myös oli opiskellut elokuva-alaa, sanoi hänestä, että 'tuollaista hahmoa kuin sinä ei kertakaikkiaan voisi käsikirjoittaa'


that's why i love him

[tuonen joutsen]

mä taidan olla nyt liikaa rakastunut tähän meijän yhteiseen mac-läppäriin ja mun on niin vaikee taas saada lähdettyä liikkeelle

[Tiigris]

kumppari.... kumppani siis...

Jooh...

Mutta vielä; mulle parisuhde on jotain ihan megasuurta rakkautta, ystävyyttä, molemminpuolista huomioimista ja kunnioitusta ja kaikkea niitä arvoja mitä ihannoin... Kumppani on ihminen kenen kanssa mä hengitän samaa ilmaa ja katson samaan suuntaan, selvitän asioita, puhun tunteista, kuuntelen, ymmärrän, teen kompromisseja, tasapainoilen KOKO AJAN.. Se on tiivistä yhteistyötä.. me siivotaan yhdessä, me käydään kaupassa yhdessä, me lenkkeillään yhdessä.... Mutta silti molemmat menee viikottain myös omia menojaan eikä tarvii mitään lupia kysellä, eikä olla mustasukkasia..

Parisuhde... Se on sitä että mulle tulee kahvikuppi käteen kuin tyhjästä just kun mietin että haluaisin kahvia.. Koska mun kumppanini osaa lukea mun toiveet ja ennakoida mitä haluan.. Ja se toimii molempiin suuntiin. Tuntuu että se kehittää molempien intuitiota ja rakkautta koko maailmaa kohtaan...

Me yllätetään toisemme päivittäin jollain pienellä ja palvellaan toisiamme. Mä en ole ennen tavannut miestä joka ymmärtää rakkauden ja yhdessäolon näin samantyylisesti kuin minä. Kuukalana se on äärimmäisen empaattinen ja pehmeä ja nousuleijonana osaa ilmaista tunteensa suuresti ja on tosi suojeleva mua kohtaan.. Skorpioni tulee esiin siinä suuressa intohimossa... Mutta kaikesta tästä huolimatta tunnen olevani vapaampi kuin koskaan...

Oon vapaa olemaan oma itseni, voin olla oma itseni, ei tarvii olla yhtä hymyä koko aikaa ja miellyttää - me molemmat ilmaistaan suoraan milloin ärsyttää ja väitellään ja tapellaan ja sovitaan aina saman päivän aikana...