Heil! Mein Führ.. ööhömm..
.. ei tämä vissiin ollutkaan se natsi-foorumi.. siis se minne me perus suomalaiset kaverit kirjoitellaan.. noo.. eipä mittää, empä ole pukeutunut Ku-Klux-Klan:in asuunikaan(siis tällä kertaa). (Se taitaakin olla pesussa
)
No mutta tervehdys silti teille, maan matoset, joihin luen myös itsenikin. Enkä sen vuoksi että vähättelisin jotenkin vaan sen vuoksi, koska olemme kaikki saman arvoisia maan matosten rinnalla.
Ehkä tietoisuutemme on jotenkin korkeampaa (parempi kun luullaan niin), mutta ehkä heillä onkin enemmän tietoa rakkaudesta.
Ainakin kun jotkut ihmiset ottavat vihaa itseensä, niin sen vuoksi tulee tunne.
No en tarkoita ketään henkilöä, vaan yleisesti koko ihmisluonteesta, kun kykenen tunnistamaan itsestänikin jotain tunteita.
No mutta tulipa mieleen yksi hyvä kappale.. elikkä
Pyssyjen ja Kukkien biisi, Elä Märise (noin suunnilleen vapaasti suomennettuna)
http://www.youtube.com/watch?v=SLBbgwN1Mao&feature=relatedtämäkin Pyssyiltä ja Kukilta, tullut tätäki joskus honotettua ja apinanoitua
http://www.youtube.com/watch?v=leYh3qr9M4c&feature=relatedTuo naimisiinmeno-homma on mullekin sellainen juttu, että ei ole mitenkään välttämätön, vaikka ei se nyt ole täysin suljettukaan.
Mutta mun mielestä se pitäisi olla täysin niiden henkilöiden juttu, jotka sitä suunnittelee.
Eikä sen pitäisi tullakaan mistään ulkoisesta paineesta.
No ainakin minä olen kokenut ahdistavanakin, että milloin menet naimisiin ja täytyyhän sinun nyt lapsia hankkia.
Ne tapahtuu, jos tapahtuu. Ja jos ei tapahdu, niin se/ne on sitten niin
Eikä sekään paha, vaikka sinkkunakin pitäisi elää, tai vaikka haaremissa, jossa olisi minun lisäkseni vaikka 11 (muuta) naista. (..jaa mutta miespä minä olenkin..)
Tai sitten vaikka parisuhteessa.
Mutta kannattaa olla silti onnellisia, jos on edes ystäviä, sillä tiedän yksinäisyyden tunteen.
Ja voin kyllä omalta kohdaltani vakuuttaa, etten ole niin vahva ihminen, että jaksaisin elää yksin, ilman yhtään ihmissuhdetta.
Vaikka monesti olen niin ajatellutkin, että kyllä sitä pärjää, vaikka ei olisi yhtään ystävääkään.
Mutta kummasti sitä vaan tulee mieleen kaikenlaisia juttuja.
Onneksi muuten olokoon, henkilölle joka pääsi siihen 30-kriisi-ikään.. No toivon silti täydestä sydämestä, ettei sitä tule.
Tulipa mieleen, että oletteko ymmärtäneet aivan oikein tekstejänne?
Kun minä en ainakaan välttämättä osaa käsitellä, minun homeisessa pienessä jakelupuolen-puljussani, mistä on jo hehkulamputkin loppunut, kun täytyy käyttää niitä energian-kulutus lamppuja, joista on jo elohopeakin liuennut oman pääni sisään, niin näitä kaikkia minun omia kirjoittamiani tekstejäni...
No ehkä kannattaisi pitää se persläpi kiinni, jos ei itsekään tiedä mitä se suoltaa..?