seuraava »

[indiima]

Paras mittari mun mielestä sille, että minkä kokoinen itsen tulisi olla, on se, että miltä itsen sisällä tuntuu ja pystyykö tekemään kaiken fyysisen, mitä haluaa, suhteellisen mielekkäästi.

Multa on kiloja - ilmeisesti - pudonnut tässä vähän niin kuin ohimennen. Omassa kropassa tuntuu tosi hyvältä olla; But but, penikat prakaa nyt, kun olen kävelyttänyt tuota koiruutta niin paljon ja selkeästi juonut liikaa kahvia ja syönyt liian vähän hedelmiä. Eilen valtavissa nälissäni ostin pullon limsaa ja salmiakkijauhetta, niistä tuli hirveä turvotus! Ihan älytöntä. Syön niin harvoin karkkia, että huomasin kehosta heti, ettei kaikki ollut niin hyvin kuin mahdollista.

Tulen surulliseksi, kun katselen ihmisiä, jotka raatavat MIELIpuolisesti, ja unohtavat kehonsa ihan täysin. Taas: eläimiähän me kuitenkin ollaan. Pikkuista koiraa on niin kiva havainnoida. Se tarvitsee hellyyttä, rapsutuksia, kosketusta, liikuntaa, venyttelee noustessaan uniasennosta ja nukahtaa silloin, kun on tarve.

Olen aika liikunnallisesti suuntautunut tyyppi ja tykkään kaikenlaisista kehon manipulointi ja mielen ohjaamismenetelmistä.

Niin, piti tuohon olen -ilmeisesti- laihtunut -kohtaan lisätä, että kun en ole mitään ihmeellistä tehnyt ja syön paljon ja tasaisesti, että tosiaankaan itse ole huomannut, vaan ihmiset, joita en niin usein näe, varsinkin nyt ystäväni täällä, että oletpa pikkuinen. Se tuntuu hassulta, koska en tunne itseäni mitenkään pieneksi, isot tissit ja takapuoli: löytyy!

Kehonkuva tulee aina jotenkin jälestä päin. Aiemmin olen ostanut M/38 koon vaatteita, nyt rupeaa menemään xs/s ja 36 päälle. Ja tunnen itseni silti samankokoiseksi (mutta on kelvempi liikkua!) kuin aiemmin. it´s weird! 

Hyvinvointipäivää siis kaikille! 

[tuonen joutsen]

joo, minä oon kanssa pienestä pitäen ollut liikunnallinen ja 'kehollinen'...tai siis läsnä kehossaan, ja mulla ei ole nyt tällä hetkellä pienintäkään vaikeutta liikuttaa kehoani enkä tunne että siinä on mitään liikaa, eikä peilikuvakaan näytä huonolta. kyllä ahdistuisin sitten, jos keho tuntuisi vieraalta ja ei toimisi.

siispä tuo mittari saa painua hiiteen!

joo, ymmärrän että silläkin on tarkoituksensa.

ei ehkä vaan pitäisi tuijottaa suoraan sitä...eikös se ole niin että lihaksikkaat painaa enemmän, vaikka ei olisi todellakaan 'lihavia'.

lihaksiani en ole kyllä pariin vuoteen treenannut....

kuntosalia vierastan sen mekaanisen toistamisen takia, mutta onhan niitä muitakin tapoja.

uiminen pitäisi aloittaa, viimeksi kävin uimassa kilsan ja sen jälkeen tuli niin hyvä olo. taitaa olla niin   laji. se tuli tutuksi jo ihan vauvasta asti, kiitos isukin....

[Titania.]

Mä en oo liikunnallinen ihan vaan liikunnan ilosta. Päin vastoin, mä oon niin nautinnon haluinen että harvemmin suostun rääkkäämään itteeni liikunnalla. Mutta toisaalta oon kauheen menevä ja levoton muuten, että oon kuitenkin aina liikkeellä. Tykkään monesti joukkuepeleistä, mutta esim. salille mua ei sais kirveelläkään. Koiran kanssa tottakai lenkkeilen päivittäin, mutten osaa pitää sitä kovin tehokkaana liikuntana... Astangajoogaa harrastan, mutta siinäkin on mulla etusijalla vähän muut asiat kun liikunta. Syön jatkuvasti karkkia, esim. eilen ostin pussin täytelakuja ja suklaalevyn illan makeenhimoja tyydyttämään : Syöminen on ihanaa, rakastan hyvää ruokaa. Painavimmillani olen ollut 18 vuotiaana, silloin vaaka näytti 59kg, mutta nytkin oon painanu iät ja ajat 54kg. Pituutta on 172cm. Veikkaan kuitenkin että iän myötä alkaa muuttumaan tää kehon toiminta ja jossain vaiheessa se paino alkaa nousta ellei jotain tee...

[asboo]

Hei vaan, pow-wow musiikkia tässä kuuntelen ja pää nyökkii ylösalas rummun tahtiin   Seuraavaks vuorossa metsän ääniä.
Illaks yövuoroon ja sitä rataa...

Tunnen olevani varsin onnekas, kun kilot ei tartu. Tiedä sitten miten läskistyy kun vanhenee. On tässä 10v aikana tullut 6kg lisää, mutta nytkin olen siellä painoindeksin alarajalla. Luikku mikä luikku.

[tuonen joutsen]

sinäpä oot hoikka siis Faithful....kirjoitettu samaan aikaan edellisten kanssa.


minä taas nautin nimenomaan liikunnasta, ja mielenterveyteni heikkeni heti siinä elämänvaiheessa kun jätin liikunnan sen takia kun muka liikunnalliset ihmiset on 'tyhmiä' ja älykästä on lukea liikaa ja polttaa tupakkaa ja olla muutenkin 'epäterveellisillä elämäntavoilla'.


mutta silloin olinkin nuori ja hölmö, ja uskoin kaiken maailman stereotyyppeihin.


liikuntahan ei sulje pois mitenkään älyä. :

toisaalta luotan kehooni siten, että tiedän että se muokkaantuu nopeasti (suuntaan tai toiseen), eli jos aloitan järjestelmällisen liikunnan, se näkyy pian.lapsena/nuorena harrastettu liikunta näkyy siten aikuisena, että kunto 'palautuu' nopeammin, ja kai se perustaso pysyy ikäänkuin vanhasta kehon muistista suht hyvänä vaikka ei tekis mitään.


mutta totta on, että nytkun alkaa olla aikuisen iässä, niin olisi hyvä alkaa säännöllinen liikunta sen takia, että olisi vanhanakin vielä hyvissä ruumiin voimissa. koska voi käydä niin että ne sielunvoimat vanhana vaan kasvavat, ja ruumiin olisi hyvä pysyä perässä.

[tuonen joutsen]

Elwynille onneksi olkoon matikan tentin johdosta.


mulla riittää taa haastetta koulun kanssa. mutta pysyypähän virkeänä....

[Ratkaisu]

Itsellä paino on vaihdellut erittäin paljon. Välillä oltu alipainoisia ja nyt sitten ylipainoa on kertynyt. Olen taipuvainen lihomaan ja jos laihtua haluan niin aika paljon saa töitä tehdä, lihasta tosin tulee nopeasti ja olenkin vahva. Painoa tulee heti lisää jos liikunnan jätän. Oikeastaan nykyiset kiloni ovat seurasta reilu vuoden liikuntatauosta, jota edelsi erittäin tavoitteellinen puntti ja kamppailutreeni jolloin tottui, että mitä tahansa saa syödä ja paino lähinnä vaan putoo. Sitten kun liikunnan jätti kuin seinään, mutta söi samaan malliin niin +30 kiloa. Että sellaista, nyt taas on saanut painoa hilattua alas ja kevään aikana lähtenyt jo kymmenisen kiloa, tavoitteena tosin olisi vielä se 30 kiloa saada pois vuoden loppuun mennessä. Nautin liikunnasta suuresti ja tauko harmittaa nyt ihan kauheasti, toisaalta silloin reenaaminen ei ollut niin terveellä pohjalla kun kaikki päivät vietti reeneissä ja salilla, eikä sosiaaliseen elämään ollut aikaa, kun päälle kirjoitin yo:t ja tein oparin.Joten hmm, tavallaan oli hyvä silloin höllätä, ei olisi tosin tarvinnut näin paljon xD

Tyhmyydestä nyt kärsitään ja painoa joutuu pudottelemaan, mutta joo, ainakin on isot tissit jos ei muuta hyvää omasta kropasta löydy   Tällä hetkellä ei kyllä ulkonäkö oikein miellytä, tosin ei ole miellyttänyt koskaan jos nyt siitä lähdetään. Vauvannaama ja pullaposket ovat olleet aina oli sitä painoa sitten kuinka paljon tahansa. Onneksi en anna ulkonäön rajoittaa itseäni milloinkaan, joten enemmän tuo aiheuttaa ongelmia oman itsensä rakastamisen kanssa, mutta no minulla onkin raskas ja kauhea 1. huone, että ei sinänsä ihmetytä.

[Titania.]

sinäpä oot hoikka siis Faithful....kirjoitettu samaan aikaan edellisten kanssa.

Mä oon aina halunnut olla lyhyt ja pyöreä, ihan pikku tytöstä asti. Pidän kauheesti naisellisesta, muodokkaasta naisen vartalosta, mutta mulle ei sellasta ole suotu.. Saan painoa nousemaan vaan sillä tavoin, että reenaan kovaa kunnon painoilla ja otan proteiinilisiä tehokkaasti siinä sivussa. Mutta siinä on kauhee työ, joskus iskee puuska ja tehoilen muutaman kuukauden tai jopa vuoden ja sitten taas taannun nautiskeluun

[tuonen joutsen]

onneksi se vaan on totta että hyvin monenlaiset voi olla kauniita.

minä taas oon ihaillut leveää naisellista kuunjumalattaren lantiota, mutta oon sitten tullut siihen tulokseen että ok, mulla ei ole sitä, mutta plussapuoli on se, että takalisto pysyy aina sitten ns. tiukkana siihen vaan ei kerry mitään.


minä laitan vaan tuohon kuvan itsestäni viime syksynä. paino on pysynyt samassa siitä asti. oon vaan niin 'lihava' :

mielestäni oon just sopiva itseeni verrattuna ja tuo mittari on hassu.

[Ratkaisu]

Niin no, itse olen ollut aina sellainen naisellisen muodokas, vaikka paino vaihtelee niin aina on kaareva lantio ja siihen suhteessa kapeampi vyötärö ja muodokkaat tissit. Hmm, tavallaanhan se on ihan hyvä, että vaikka painoa on kertynyt, niin se on asettunut ihan hyvin noihin naisellisiin kohtiin ^^ Itse olen aina halunnut olla sellainen lihaksikas, jäntevä ja hoikka, että voisin mielelläni luopua omasta vartalotyypistä.

[tuonen joutsen]

mutta niin sitä vaan sillä mennään mikä on annettu.

tärkeintä lienee, ettei kohdista vihaansa kehoonsa, joka on kuitenkin syytön kaikkiin psyyken juttuihin. viittaus omaan elämääni jostain vaiheesta.

ja vaikka se, että jonkun naisen keho on onnistunut saattamaan maailmaan terveen jälkeläisen, niin on jo niin ihmeellinen suorite...


minä ihailen kehoja silleen nerokkaina systeemeinä ja organismeina.


tuli vaan mieleen joidenkin käsitys kehojen 'alhaisuudesta' vs. henkisyys,


no koittakaapa itse suunnitella jokin niin nerokas systeemi kuin keho, niin sitten katotaan kuinka alhainen se on. :

[Päivi]

mulla tuntuu noi raskauskilot tulleen jäädäkseen, ärsyttää olla tämmöne täsmäläski, kaikki vaa o tosa mahasa. tiätyst jossais aikaseks jtn muutaki ko istua sohvalla mutta....

esikoinen on murrosiän kynnyksellä, mä oon taas helewetin k**ipää ja se haluaa muuttaa pois..syystä että piti oma huane siivota. *huakaa*
koulusta on sovittu että tullaa suoraan kotio ja kävi ilmi  että oltiin lensuttu misä sattuu taas 1½h.
ottaa päähän.

[tuonen joutsen]

esikoinen on murrosiän kynnyksellä, mä oon taas helewetin k**ipää ja se haluaa muuttaa pois..syystä että piti oma huane siivota. *huakaa*

no voihan itQ

siis ihan lämminhenkisesti sitä, että tuohan on nuoren mielestä kauhee asia, mutta on just ihan oikein että vanhempi pakottaa siivoomaan


*nyt kuvien pariin*


edit. minua ei pakotettu, ja oli pitkä 'prosessi' se, että aikuisena piti oppia itse siivoamaan jälkensä.... kirosin monta kertaa sitä, kun multa ei vaadittu mitään kotitöitä lapsena ja nuorena...oppiminen aikuisena on hitaampaa, ja nöyryyttävämpää.

[Ratkaisu]

Mietin vaan tätä ulkonäköjuttua, että miksi pitäis pitää itseään kauniina? Onko se muka merkki siitä, että on hyvä itsetunto. Kun olen miettinyt sitä, että eikö saisi rauhassa olla omasta mielestään ruma, kun ei sitä asiaa juuri voi muuttaa, siis esimerkiksi kasvonpiirteitä. Itse koen ainakin ahdistavana sen, että itseään täytyisi pitää jotenkin kauniina ja ukonäköään rakastaa, jotta voisi sanoa, että on hyvä itsetunto. Kun olen aina ajatellut itse, että olen toki hyvä monissa asioissa ja minulla fiksuja ja filmaattisia mielipiteitä, mutta on myös niitä huonoja puolia, esimerkiksi ulkonäkö, iho, kärsimättömyys. Eihän itsessä kaikesta tarvitse pitää. Jos minulla on jo rumalla naamalla näin suuri ego kuin minulla on, niin mitä tapahtuisi kauniilla lärvillä, olisin kusipää? =D Ja eikö itsetunto ole oikeastaan sitä, että tuntee itsensä ja luottaa itseensä. Mielestäni minulla on realisitinen kuva ulkonäöstäni ja muuta en tarvitse, eiväthän kaikki voi olla kauniita luonnostaan, vaan joskus täytyy tarttua meikkipussiin ja laittaa se naama ojennukseen.

Niin siis huomautan, että en siis pidä itseäni aivan läpeensä rumana, mutta en nyt jaksa lähteä kehuskelemaan omia piirteitäni. Olen vaan nyt vähän jännällä tuulella ja tämä koko juttu on nyt kärjistetty, että älkää nyt ihan liian vakavasti ottako. =D

[sangviinikko]

Niin no tuo kauneusjuttu... Huomaan meikkaavani entistä vähemmän kun ikää tulee lisää. Jotenkin sitä vaan rentoutuu senkin asian kanssa. Yleensä nuoret ja terveet ihmiset ovat kauniita. Joku ihme piiperrys ja puunaus siihen lisäksi tuntuu vaan niin turhalta.

Mutta siis ihme juttu...Omalla kohdalla kävi niin että se vaan lakkasi olemasta merkittävää. Olen suht nuori ja terve ihminen. Miksi en olisi kaunis?