Rankkaa iltaa tupahan
Vai tulevia kotiäitejä täällä... ja talouden turvaa suuri ja hellä iskä
Kertokaa missä valtiossa te elätte? Suomessa, jos nait rahaa... takuu varmasti saat miehen joka ei ole kotona koskaan, vaan töissä. Tai miehen joka on aivan nihilisti-sovinisti-nesteaivo ja se survo sinut ja itsetuntosi sinne hellan ja nyrkin väliin, jos ei konkreettisesti niin henkisesti.
Jos nait ihanan, hellän, tosi miehen, joka antaa sinun olla sinä ja joka arvostaa sinua naisena, auttaa ja kokee kotityöt tasa-arvoisena "ongelmana" kotona... tässä yhteiskunnassa yhden normaaliduunarin palkalla ei kyetä kotiäitiyteen ihan niin ruusuisin kuvin.
Naisen duuni on kotona, jos hän tahtoo ja hyvä niin. Mutta se kun on sula hullu yhtälö tässä veroparatiisissa ja varsinkaan, jos hiemankaan tahdot elää muuta kuin kädestä suuhun ajatuksella
Lisäksi, siskot... olen ollut kotona yli 10v. lasten kanssa ja työttömyyttäkin kokien. Ei herkkua... välillä ihania päiviä, jolloin ei toivoisi koskaan kotiäitiyden loppuvan. Toisaalta taas päiviä, jolloin itkua vääntää yksin pihalla ja kiroo sitä päivää, kun lupautui siihen soppaan. Lapset antaa paljon, ottavat vielä enemmän.
Nyt töissä, kotona, opiskelijana välillä homma on niin täys, että ei tätä aikaa turhaan sanota ruuhkavuosiksi
joka asiassa joutuu kompromissien kanssa tekemisiin ja yleensä se on sinä itse joka joutuu luopumaan, mm.yöunista. Siinä onkin sitten nauru, ilo, onni ja parisuhde yhtäkaukana, kuin kuu
Yhteiskuntaa minä ainakin osoitan sormella, miksi on näin ettei kotiäitiys ole arvokas ura