Joo, täälläkin on ollut havaittavissa kummallisuuksia sähköpostin kanssa..
Juu Sasha, uusi elämä täällä
... On se elämä jännää kun asiat vaan tapahtuu, ensin unelmoi ja sitten tulee tilaisuuksia ja sitten sitä mennään!
Eikä muutokset lopu koskaan..!
Voi elämää,
mitä tämä on??
Elämä siis!
Ihan outoa.... Mutta tykkään siitä silti....
mutta Sasha, en tiedä onko sun teksteillä ollut muhun tällainen vaikutus, mutta...
Oon alkanut viime aikoina unelmoida ulkomaille muuttamisesta, koska tuntuu tarvitsen ympärilleni lisää vapautuneisuutta ja sosiaalisia ihmisiä...
Unelmoin niin siitä että tämä "toi on mun kaveri enkä puhu kenenkään muun kanssa ellei oo pakko"-mentaliteetti murtuis ja yhtäkkiä kaikki hyväksyis toisensa enemmän ja oltaisiin vähän mukavempia selvinkin päin..... sillon Suomessa olis hyvä olla.
Mutta tosiasia tuntuu olevan se, että vaikka minä olen kiltti, mukava, hymyilevä, iloinen, reipas, avoin ja otan kaikki ihmiset "avosylin" ja kuuntelevin korvin vastaan, niin en tässä maassa saa edes uusia ystäviä!
Oonhan mä
vähän outo, mutta en pahalla tavalla!
Ja ne ystävät mitä minulla on, eivät halua tutustua uusiin ihmisiin...
(esim. toisiinsa)..
Onhan mulla skorppari, joka on ihan loistava poikaystävä,
mutta jotenkin kaipaan sitä tunnetta, että olisin ihmisten keskellä,
ja tuntisin kaikkien olevan yhtä suurta perhettä..
Voitaisiin nauraa ja hullutella, eikä esim. miespuolisten ystävysten keskinäinen kommunikointi olisi vain kilpailua siitä, kuka v*ttuilee parhaiten
(en siis oikeesti jaksa enää kuunnella tota 25+ aikuisten miesten jutustelua, jossa ei ole mitään muuta sisältöä kun saivartelua, uhoomista ja v*ttuilua)...
Okei, eivät kaikki ole sellaisia... Mutta suuri osa varmaankin...
Vähän aitoutta kaipaisin, sitä että ei jurotettaisi.......
Vähän välittämistä...
Jotain vähemmän jäykkää ja vastaantulevampaa! Spontaaniutta!