seuraava »

[Ratkaisu]

Tulipas muuten mieleen, että jos teitte uudenvuodenlupauksia niin ovatko ne pitäneet? ^^

[Ratkaisu]

Ensimmäisenä tulee mieleen kateus. Aika usein sinkut jotenkin romantisoivat kavereidensa ja ystäviensä suhteita, eivätkä näe niissä mitään vikaa, tai siis toisin sanoen ajattelevat, että kyllä tuossa miehessä täytyy jotain olla kun ystäväni on hänen kanssaan. Hmm, ehkä takana voi olla näyttämisen halu, että kyllä minäkin miehen saan ja olen parempi kuin sinä, kun miehesi on mieluummin minun kuin sinun kanssasi =/ Ei siis toki tervettä touhua, mutta meitä on moneen junaan. =/

Itse en kyllä kajoaisi ystävieni miehiin, edes entisiin. Ei kannata liikaa nussia samoista piireistä, näin karusti sanottuna, tulee ennen pitkään onkelmia ^^

[indiima]

Miten se niiden käytös siis konkreettisesti ilmenee? Miksi olette seuratuin pari?

Sinänsä minulla aivan eri tilanne, kundikaverillani ja minulla ei kovin paljoa yhteisiä ystäviä -ainakaan ennen seurusteluamme. Ei tähän kukaan frendi koita väliin, mutta ikinä ei minua kyllä ole koitettu näin kovasti iskeä kuin alettuani seurustelemaan. 

[indiima]

No, voin kokemuksesta sanoa, että se tuntuu tos pahalta, kun muut kiehnäävät kyljessä. Luckily oma poikaystäväni on niin nuija tms. että hänelle pitää sanoa suoraan tai kirjoittaa A4 -paperilapulle, jos häntä yrittää iskeä. 

Onko sitten kiva viettää aika tuollaisten ystävien kanssa?

Tuntuisi kyllä tuollainen käytös aika oudolta, ja jos se rajoittaa omaa normaalia olemista. Kävin nim. just perinteisen nälkäriidan ukkoni kanssa ystäväni läsnäollessa, eikä kyllä tullut mieleenkään, että pitäisin tässä jotain kulissia samalla pystyssä.

[indiima]

No tuo lienee järkevää.

En ole tollaista joutunut kauheasti omalla kohdallani kelailemaan, kun tuppaavat nuo ystäväiseni kaikki seurustelemmaan. Eivätkä ne minun ukostani huoli, enkä minä niiden, on meillä niin erilaiset mieluisuudet. 

[Ratkaisu]

No ei ole kivaa viettää aikaa tuommoisten kanssa. Mutta onneksi se ei ole jokahetkistä, ja ukkoin kanssa on puhuttu aiheesta, eli koitetaan pitää riitamme kotona ja suhe kunnossa. 
Sillain, että yhdessä oomma vahvoja

Eräs oma kaverini yritti poikaystävääni, flirttaili kun minä olin vieressä, otti sellaista turhan lämminhenkistä fyysistä kontaktia. Koin, että kaverini oli oikeasti ihastunut mieheeni ja toki sen ymmärrän, onhan hän upea ilmestys rapumaisella tavallaan Puhuimme tästä mieheni kanssa ja päätimme ottaa pientä etäisyyttä kyseiseen henkilöön ja se asia hoitui sillä. Minä koitin hillitä mustasukkaisuuttani ja jopa onnistuin siinä hyvin xD Eivät ole välit tähän kaveriini tosin enää samanlaiset, mutta minua se ei henkilökohtaisesti haittaa yhtään, parempi vaan pitää etäisyyttä ja välttyä ongelmilta. Onneksi sentään mieheni ei ollut ihastunut häneen, vaikka olemmekin suhteellisen avoimia ihastuksistamme ja hyväksymme molemmat sen luonnollisena asiana, vaikka välillä pitää oppia tulemaan toimeen omien mustasukkaisten ja turhien tunteiden kanssa. Mutta sitä en välttämättä olisi niellyt, että ihastus olisi ollut molemminpuolista. =/

[indiima]

Minusta ihastuminen on ihan tervettä. Itsestäni tiedän, ainakin omalla kohdallani, että ihastun johonkin ihmiseen, koska hän vaan on niin JOTAIN. Mutta ei se sen enempää ole, ei se tarkoita, että haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan tms.

Olen valintani tehnyt. Ja vielä hyvin.  :

Kuitenkin on kiva ihastua aina välillä, muttei siitä tarvitse mitään pulttia vetää. Molemminpuolista ihastustakin olen kokenut, itse, muttei minua houkuta rikkoa suhdettani. Jotenkin oma suhteeni omiin ihastuksiini on sellainen lastuja laineilla, miehelläni ne olisivat vakavampia, kun on muutenkin paljon hitaammin lämpeävämpi. Kyllähän se liekki leikkii, mutta jos halkokin, niin sitten se on kyllä jo totista hommaa!

[Ratkaisu]

Se taitaa olla aika yleinen ongelma, että itseltä hyväksytään niitä molemminpuolisiakin ihastumisia, mutta kumppanilta niitä on aina vaikeampi hyväksyä xD Ainakin itsellä välillä näin, onneksi järjellä saa hillittyä itseä aika paljon ja järkeiltyä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

[Tiigris]

Tänään selviää jotain jännittävää!!!!

Tai pahinta on se, ettei se välttämättä selviä vielä tänään, vaan vasta huomenna tai ylihuomenna..
Saadaanko me se asunto?!

Tänään on sen asunnon 2. näyttö ja 1. näytön jälkeen saimme emailia, että olemme hakijoista ykkössijalla..
Vähän rassaavaa tää odotus..

Toisaalta, kun meillä oli noin kuukausi sitten näyttö samalla kadulla, sen kadunnimi herätti mussa tunteen ja aavistuksen, ja olin ihan äimänä kun sitä asuntoa ei saatu (siis itseasiassa emme pääseet edes näyttöön asti kun tuli puhelu et se kämppä meni jo)... Sillon harmitti kovasti.. Jos se aavistus oli ennakkotuntemus tästä asunnosta, minkä nyt saamme...
Jännittää kirjoittaa tämä ylös, ja jos olen väärässä niin sitten olen, mutta musta tuntuu melko varmasti, että se asunto on pian meidän....


Asiasta toiseen ölääh...
Olin eilen tuplavuorossa ja kuulkaa, alkoi tuntua sille että viihdynpä mä hyvin täällä työpaikalla.. Olin siellä siis aamuseitsemästä puoli yhdeksään... (antoivat mun lähtee 45min etuajassa)..
Mutta sainpahan hälyrahat eli 40€ tuosta, mutta en kuitenkaan ylimäärästä vapaapäivää...

Miettikää mikä työputki
mulla on siis takana nyt; aamuvuoro, aamuvuoro, aamu+iltavuoro.. Tänään meen taas iltavuoroon ja sitten vielä kolmas iltavuoro. Sen jälkeen yhden päivän vapaa, sitten 2 aamua, yksi lääkevuoro ja kaksi yövuoroa. Sitten vasta on kaksi vapaata!!

Toi yhden päivän vapaa on ihan turha, kun ei tunnu missään mennä illasta vapaalle ja seuraavana päivänä aamuun......*jäkätijäkäti* 
Meillä on osasto täynnä, käytävillä ja ylipaikoilla ihmisiä, pari tehokuntoista mummoo jota ei suostuta ottaan teholle, pari dementoitunutta jotka lähtee yksin liikkeelle ja pitää vahtii niitä ettei karkaa/kaadu... Siellä on actionia, mitä mä kyllä rakastan, mutta se on kuulkaas väsyttävää joskus! 

Mutta iihan sama jos me saadaan se asunto niin teen vaikka 10 tuplavuoroo peräkkäin....

[indiima]

Se taitaa olla aika yleinen ongelma, että itseltä hyväksytään niitä molemminpuolisiakin ihastumisia, mutta kumppanilta niitä on aina vaikeampi hyväksyä xD Ainakin itsellä välillä näin, onneksi järjellä saa hillittyä itseä aika paljon ja järkeiltyä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Pointtini oli tässä, että kun yleensä tuppaan reagoimaan omiin tunteisiini toiminnalla, niin nuo omat ihastuksen tunteet olen oppinut antamaan mennä ohi. -> mitä paremmin itsensä tuntee, sitä helpompi on jättäytyä ns. taka-alalle ja katsoa, kun minun hahmolleni tapahtuu. Silloin pystyy näkemään suuntia menneisyyteen ja tulevaankin, ja ajattelee ehkä enemmän tekojensa luonnetta, kiinnittysmiskohtaa ja seurauksia. En ole tässä suhteessa ollut tilanteessa, jossa mieheni olisi ihastunut toiseen, en voi siitä kokemuksesta täten ollen puhua.

[Artemis]

En mä kyllä itse edes pitäisi sellaisia ystäviä jotka nyhjäävät miehessäni kiinni   Mitä ystäviä ne muka on?
Tosin, en kyllä ole edes mustasukkaista sorttia. Kyllä se silti ottaisi päähän varmaan.
Itse tykkään heittää huulta miesten kanssa ja siitä taas ei monen tyttöystävät pidä. Teen sitä kuitenkin täysin huumorimielessä enkä himoitse toisten miehiä. Monet naiset vaan ovat niin mustasukkaisia että heille ylipäätään puhuminen heidän miestensä kanssa on ihmiskunnan suurin rikos..

[Asterix]

Hello, terveiset USA:sta. 

Taalla on harvinaisen kylmaa, vain jotain +16 astetta lamminta, vaikka etelassa ollaan
ja pitaisi olla n. 25 lamminta. 

Kello on aamulla 7:00 ja ma lahden lenkille tasta.

Rovattaralle terveisia, etta julkkiksia en ole viela bongannut, damn..
Olen nukkunut koko eilisen paivan kun saavuin tanne. 

[Asterix]

Asteet on noussut 20 lampoasteeseen ja tein 1,5 h lenkin.
En mie tieda.. en mie taalta pois halua tulla.  : Mie otan sittenkin jonkun jenkki-pohatan
ja jaan edustusrouvaksi tanne..  :
Taalla on niin mukavaa, aurinkoista, kaunista
ja kivaa. Nukun niin mahdottoman hyvin taalla.

[^^Queen Nefertiti^^]

ilmeisesti noin 5-6 v sitten löysin vielä henkilöitä joihin rakastua kovasti. tai sitten "kaikkeus" on palkinnut toiveeni lähettämällä kevythuumaa.. anyways. onko toiveiden toteutus niin yksinkertaista sitten.. osittain.. tutkin tulevan Espanjan asumuksen/ alueen tietoja kouluineen, pastoreitakin löytyy jos sielunapua kaipaa.. ja toimintaa.. onko tarpeeksi draamaa ja muuta. sen näkee.

huomenna sitten taas jotain järisyttävää kuten nuo portaalit.

[Ratkaisu]

Keskiyön vahinko, jos elämä tuntu jollain tapaa olevan suuntaansa vailla, niin eikö nyt olisi loistava tilaisuus vain tarkkailla ja nauttia kaikesta ihanasta, elämän lämmöstä ja ihanuudesta. Voisi opetella heräämään huomaaman jokaisen hetken kauneus. =) Kyllä mielestäni sillä rauhoittumisella ja tyhjyydelläkin on paikkansa, kaiken kanssa täytyy oppia elämään, sekä ilon, surun, että tyhjyyden =)

Tälläistä tuli vain mieleen