seuraava »

[Asterix]

Juu anteeks vaan taas.. :

..mutta tuossa KV on pointtia! Mie olen huomannut yhden asian.
Joka kerta kun mulla on juuri ollut seksiä, ja mies on tullut joko pimpsaan tai naamalle,
niin jos on ollut kiire kotia sen jälkeen, tai sitten se oli jossain missä ei ole suihkua justiinsa
käsillä, niin johan on miestä parveilemassa ymprärillä kuin kimalaisia!

Mie kun asun Wienin ihan keskustassa, niin kotia ei pääse ilman, että kävelee
vilkkaimpien paikkojen ja terassien ohi.

Etenkin, jos on saanut spekut naamalle tai muuten vain iholle
ja vain pyyhkäissyt sen pois.

[indiima]

Itkemistopicciin:

yritän täällä soittaa kitaraa, ja itken kun olen NIIN SataNZ turhautunut ja raivoissani. Tosin menee nyt paremmin, soitto soi. -Kyynelten lävitse  vähän draamaa tähänkin elämään.

Siippa yrittää auttaa, mutta aiheuttaa vaan kovemman itkukohtauksen. On kuitenkin kovin suloinen ja kävi pyytämässä anteeksi, kun tänään anoppilassa taantui tavallista enemmän mukulaksi 
Että semmottii täälä.

[Neela]

Voi Teitä! 

Minä en siveänä  osallistu tähän keskusteluun, kikattelen täältä kauempaa. 

Onkohan se tuo  vai  , kun ei kauhean avoin ole, niin omasta kuin sexielämästään?

Paheksuntaa tai muutoin närkästystä aiheisiin ei liity mitenkään.

Jonkinmoista sexielämää kuitenkin on  ei tyydy vähempään kuin Hyvään,  vaatii riittävästi ja   
Jotta näillä mennään.

Sangviinikko
ei tosiaan ole pienen pojan muotit yhtään sen väljempiä kuin pienten tyttöjen. Toisinaan ahtaammatkin, mutta pojat saavat sentään olla äänekkäitä ja pitää meteliä.
T: tytön äiti 

[Ratkaisu]

Itse en käytä tällä hetkellä ollenkaan e-pillereitä, kun itsellä on niin herkkä hormoonitoiminta, että kun niitä naamaansa vetää niin sain joka päivä järkyttävän huonon olon. Koitin käydä juttelemassa asiasta gynellä, mutta heidän mukaansa se oli vain "henkistä" vaivaa, että viiraa päässä kun muka tulee huono olo. Oli jatkuvasti pöhöttynyt olo ja baah, ei minua varten. Joten päätettiin siirtyä kortsuihin ainakin näin väliaikaisesti. Itse olen ainakin pitänyt noista lateksittomista vaikka vähän kalliimpia ovatkin. Eivät ainakaan tuoksu niin vahvasti sellaiselta "kortsulta" xD

Itse kyllä eniten tykkäsin e-pillerien kanssa siitä, että toinen laukeaa sisään. ^^ Mutta on se nytkin ihan jees. Kasvoille ja iholle on ihan kiva. ^^

[tuonen joutsen]

iuu....minä tahdon joku päivä pojan tai tytön, ja saa taatusti pukeutua mihin väreihin hauaa ja olla kiinnostunut mistä haluaa.


eniten vaan pelottaa kipuherkkänä ihmisenä raskaus aika ja synnytys, mutta eiköhän niihin pelkoihin löytyne jotain apuja vaikka liikunnasta tai jumpasta ? ja sitten kun se 9 kk uurastus on kestetty, niin sitten pääsee kertomaan sille satuja


edit. mut täytyypä sanoa että raskausprosessi olisi minun kaltaiselle ihmiselle varmasti isoin saavutus mihin voisin kyetä. mutta eipä tiedä vielä... :

[Neela]

Oi Aamunsäde! 

Kun synnytykseen suhtautuu kunnioittavalla pelolla, ei tule epärealistisia yllätyksiä.
Kyllä tänäpäivänä avun siihen saat ja vielä sellaisen jonka itse valitset.
Minä päästelin lapsen maailmaan 20v sitten ja unet päälle ja olin unohtanut miten kipeää "muka" otti. 

Sen jälkeinen paraneminen oli ärsyttävämpää kuin itse toimitus. 

[indiima]

Mulla on noi e-pillerit toimineet paremmin kuin hyvin. Ei ole ollenkaan sitä ennen menkkoja tapahtuvaa pöhötystä tai muuta raivottareksi muuttumista, kuitenkin ennen menkkoja edelleen yhden päivän olen    mutta toisaalta jos pian vuotaa verta kuin pistetty sika ja mahaan sattuu kuin sinne pistettäisiin, niin kai sitä vähän helvetin koira voi ollakin.

Olin kanssa poikatyttö ja äiti teki vaatteet. Ne olivat sellaisia, että pystyi tekemään mitä vaan. Ei liian tiukkoja tai epäkäytännöllisiä, vaan kivoja 

[tuonen joutsen]

Oi Aamunsäde! 

Kun synnytykseen suhtautuu kunnioittavalla pelolla, ei tule epärealistisia yllätyksiä.
Kyllä tänäpäivänä avun siihen saat ja vielä sellaisen jonka itse valitset.
Minä päästelin lapsen maailmaan 20v sitten ja unet päälle ja olin unohtanut miten kipeää "muka" otti. 

Sen jälkeinen paraneminen oli ärsyttävämpää kuin itse toimitus. 

Kiitos Neela...

eipä taida olla ainakaan pulaa pelonsekaisesta kunnioituksesta.

hyvä tietää että nykyaikaisia apuja on. kun yhdistää sen että on kehollisesti hyvin herkkä, mielentasapainoltaan hyvin herkkä, siro luusto ja kapea lantio, ei siis ollenkaan sellainen kuunjumalattaren äidillinen lantio...niin synnytys tälläiselle keijukaiselle olisi kyllä aikamoinen saavutus.

pitää sitten ottaa selvää kipulääkkeistä ja mielenterveyslääkkeistä jotka sopii odottajalle. esim tän hetkinen lääkitykseni kuulemma saattaa aiheuttaa jotain kehityshäiriöitä kohdussa olevalle, ja sellaista en IKINÄ antaisi tapahtua kehittyvälle ihmiselle.


no mitäpä tässä kahvituvassa, konsultoin lääkäriä sitten kun aletaan sitä yrittämään. ensin tuo koulu päätökseen....

mutta kiitos sanoistasi

[sangviinikko]

Synnytyspelko... Kai se on useasti se kontrollin menettämisen pelko. Omasta kropasta. Siihen kun ei oikein voi vaikuttaa, siis siihen synnytyksen etenemiseen.

Se on jotenkin primitiivistä. Ja kun ihmiset ovat muutenkin vieraantunet omasta ruumiista ja sen toiminnoista, niin sellainen hallitsematon tapahtuma kun synnytys helposti pelottaa. Ja en tarkoita nyt sinua Aamunsäde, vaan ihan yleisesti.  

Onneksi pelot voi voittaa.

[tuonen joutsen]

jepu....ei minua se kontrollinmenetyksen pelko, vaan puhtaasti fyysisen tuskan ja kivun pelko. henkisen tuskan pelko on pienempi...kun se on tutunpaa mulle.


mites minusta tuntuu että jos ois vieraantunut ruumiistaan, kivun kestäminen ois helpompaa? kun taas jos on hyvinkin läsnä ruumiissaan, kuten itse, niin kipukin koetaan voimakkammin?

no en tiä.

[Neela]

Sittenhän se on ilokaasu se ratkaisu! 

Ei vaan, kyllä luonto keinot löytää, kun niin on tarve. Minulla myös oli eräs tarvittaessa lääkitys jota raskaana en voinut ottaa ja pelkäsinkin kuinka selviän 9kk, mutta hormoonit hoitivat homman ja tarve k.o lääkkeelle tuli n 12h synnytyksen jälkeen. Sinulla oma lääkärisi löytää lääkitysasiaan ihan varmasti ratkaisun.

Toinen omakohtainen kokemus: Olen siis itse synnyttänyt ja ollut jonkin aikaa sen jälkeen synnytyksessä mukana, kun ystäväni mies ei päässyt paikalle.
Voin Käsi Sydämellä kertoa, että synnytyksen katsominen on 110 x Kamalampaa kuin itse touhuta!
Se avuttomuuden ja hyödyttömyyden tunne, minusta ystäväni oli kuolla tuskiinsa ja rähisi, tiuski ja kirosi.
Kun homma oli ohi, hän kiitti minua tuesta ja totesi ettei se nyt niin paha ollut! 
Ziisus!!! Se nainen oli aivan hirviö ja minä tunsin itseni täysin turhaksi! Mutta näin se menee!
Minäkin taisin kätilölle haistatella ja jälkeenpäin pyydellä anteeksi. 

Että Onnea mukaan tuleville isille! 

[tuonen joutsen]

mielenkiintoista.

no minä kyllä ottaisin siinä tilanteessa kaikki mahdolliset ilokaasut mitä on tarjolla. ja onneksi on mahdollisuus saada keisarileikkaus jos tulee mahdoton tilanne synnytyksessä...

mulla on jotenkin sellainen intuitio, että kun mun mielestä itämainen tanssi tai kundaliinijooga auttaa menkkakipuihin, niin myös raskaus-ajan kipuihin voisi auttaa tälläinen pyörittävää liikettä toistava liikuntamuoto. mulla ainakin, jos on joskus isot menkkakivut, mitä mulla on harvoin, niin liikunta auttaa heti.

mut kiva kuulla tuosta että ilman lääkitystäkin voi pärjätä raskausaikana, sillä mitään kehitykselle haitallisia lääkkeitä en kyllä tule nielemään jos raskaaksi joskus tulen.

[Ratkaisu]

Jooga tuntuu nykyään olevan aika trendikäs homma odottavien mammojen keskuudessa, joten luulisi auttavan. Uskoisin, että isommissa kaupungeissa voisi olla omia ryhmiäkin raskaana oleville =)

[tuonen joutsen]

vaistoaisin kanssa, että joogasta voisi olla apua, vaikkei kokemusta raskaudesta olekaan....joogasta jonkin verran.

onhan jooga niin ikivanha liikuntamuoto....luulisi siihen sisältyvän jotain viisautta. henkisenä tienä jooga taas ei kutsu minua....mutta on siinä tosi hyödyllisiä fyysisiä liikkeitä.

[Titania.]

Mua pelottaa synnytys aika kauheesti... Mutta oon kuullut, että nykyään on mahdollista saada raskausaikana keskustelu apua ym. synnytykseen liittyen sairaalasta. Ihan kuulemma monesti auttaa, kun tulevalle äidille kerrotaan miten synnytys etenee ja mitä hoitohenkilökunta tekee missäkin vaiheessa jne. Varmaan se pelko on paljon sitä tuntemattoman pelkoa. Mutta mä kyllä hankin kaikki avut jo etukäteen jos siltä tuntuu, olisi ihanaa jos synnytykseen voisi sitten mennä suht rauhallisin mielin eikä paniikissa. Tiedän muutaman naisen, joilla on ollut lähes traumaattinen synnytys ja sitä en kyllä haluaisi