Iltapäivää tupaan!
Täällä paistaa aurinko, vaikka silti, öh, ei olla vielä normaali lämpötiloissa,
vaan hiukan viileää edelleen.
No, oli loistava shoppailupäivä, kun ei tullut liian kuuma, mutta sai nauttia auringosta.
Mukaan lähti Hermesin tuoksut Jouskarille ja itselle, Jouskarille uusi trendikaulaliina,
jota voi pitää viileinä päivinä vielä tai neuleen kanssa tai puvun kanssa.
Itselle huiman korkeat beiget rimpulasandaalit, harmaanvihreä armeijatyylinen,
oikeammin laskuvarjohyppytyylinen haalari niiden rimpula sandaalien kanssa
ja kenkien värinen leveä mokkavyö, Ralp Laurenin pilottilasit, joissa on beiget sangat
ja kullanväriset kehykset.
Näyttää kokonaisuutena hyvältä. Toivottavasti ensi viikko
on jo normaalilämpötiloissa, niin saan tuon kokonaisuuden käyttöön.
Jouskari pääsee jatkamaan matkaansa kotiin huomenna,
joten painelen tänään illalliselle kaveriporukalla.
Isukeista puhetta... mun oma isä kuoli samaan aikaan kun synnyin
ja mun ottoisäni omi mut kun olin 11 kk vanha.
Olen ainut tyttö (tosin en enään veljeni pienen tyttären myötä) ja mun isä ei ole koskaan tykännyt
ainoastakaan poikaystävästäni.
Sikis varmaan noita kihlauksia ja peruuntuneita häitä on ollut niin monta,
kun kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä isäni mielestä.
Aina sen mielestä niissä on ollut jotain aivan perustavaa laatua olevaa vikaa.
Hänen mielessään olen edelleen yli 3-kymppisenä neitsyt ja oikea pikku enkeli.
Pahin, mitä sille varmaan on koskaan käynyt, niin sen nykyisen työpaikan yksi
omistajista on vain hiukan mua vanhempi nuorimies ja oli oiken hyvää pataa
mun isän kanssa. Kävi mun vanhempien luona illallisella ja tarjoutui muuttamaan
mun tavarat Helsingistä maatilallemme, kun olin muuttamassa Itävaltaan ja kaikkea
-kunnes se pyysi mua kanssaan ulos ja haki mut mun vanhempien luota
ja mun faija katso sitä kahvipöydässä niin, että se koppaa sitä ihan justiinsa,
mutta koska ko. nuorimies oli yksi sen työpaikan omistajista ja siten isäni pomo,
niin tavallisuudesta poiketen isukki ei pystynyt kuin nieleskelemään kitkerää myrkkyä.
Tuo nuorimies sanoi sitten kun siitä lähdimme, että ei hän kyllä taida uskaltaa
käyttäytyä vahingossakaan huonosti, eikä ehdotella mitään muuta kuin pientä kaffikupposta
tai heillä on duunissa paskamainen tilanne. Isäni kun on yhtenä palkatuista pomoista siellä
ja tekee kuulema loistavaa työtä, joten ei sitä noin vain edes potkita pellolle.
Mua on helpottanut paljon ulkomailla asuminen noissa miesasioissa -ylipäätään koko elämässä.
Kun omaa hiukan surullisen taustan omilta vanhemmilta, niin nuo ottovanhemmat
ja muut sukulaiset ovat pitäneet sitten liian tiukasti kiinni ja huolehtivat niin liikaa kaikesta,
syyllä, että mulla on ollut niin vaikeaa ja he haluaa tehdä asiat ja elämän helpommaksi mulle.
Ymmärrätte varmaan, miksi mun ensimmäinen kunnon lause on ollut;
"MINÄ ITTE!!!" eikä haitannut, vaikka sitten meni kengät väärin jalkoihin
ja takit juopon napeille jne. kunhan vain sain tehdä sen pukemisen(kin) itse.