ihana kuva sashalla
meidän ranskanbulldoggi on varmaan omalla tavallaan "ihan söpö"
Hih-hii..
Kaikki koirat on söpöjä!
Siksipä tuo siippa ei halua viedä mua lähellekään hylättyjen koirien keskusta,
kun sieltä saa koiran mukaan nimellistä korvausta ja veroa vastaan
ja mun kohdalla tahtoo käydä aina vähän niin, että kuulen eläimen tarinan
tai se on muuten vain niin reppana, että sille pitää antaa rakkautta, hoivaa
ja koti ja sieltä ei lähdetä ihan yhden tai kahden vauvan kanssa, vaan..
Kun mä olen vanhempi nainen ja leski tuosta miehestäni, niin laitan todenäköisesti
pystyyn eläkepäivilläni hylättyjen eläinten hoitolan.
Mun suunnitelma viettää eläkepäiväni ja vanhuuteni.
onkohan se sun jouskarimies samallaine ko mää, jos tulee riitaa ni heti oon valamis lyämään hanskat tiskiin ja valmis pakkaan
(tiätty tää ac/dc ylireagoituttaa.)
mutta lepyn kyllä äkkiä. semmosta leimahtelua
mutta me riidellään
miehen kans ihan todella vähän.
Me ollaan lyöty hanskat tiskiin jo niin monta kertaa,
ettei niitä ole viitsinyt enään edes laskea.
Tosin kyllä mie olen ollut se nopeampi osapuoli lyömään hanskat tiskiin
ja kun Jouskarille on tullut tunne, että se todellakin on tässä, jos hän ei tee asialle mitään,
niin sitten se on alkanut maanitella ja piirittää uudestaan ja kappas kun
unohtaa niin nopeasti menneet ja jatkaa eteenpäin..
..siksipä Jouskari sanookin, että mun kanssa ei voi vihoitella pitkään,
koska mie saatan ihan oikeasti löytää paikkani jonkun toisen miehen kainalosta
jo parissa päivässä.
Mun kanssa ei pärjää kovin pitkävihainen ihminen. Mitä kauemmin ihminen jaksaa
pitää viha pystyssä, sen vastenmielisemmäksi se ihminen mulle muuttuu.
Parempi olla vihainen useammin ja lyhyemmän aikaa.
Tuli tuosta mieleen parisuhteen vaiheet, joista luin just (rakastuminen, itsenäistymisvaihe ja rakkaus) ja tunnistin kyllä että me ollaan miehen kanssa käyty aika rankasti läpi tuota itsenäistymisvaihetta tää kevät. Vähän väliä on ollu esillä ja mielessä että tuleeko tästä mitään ja voi ku ollaan niin erilaisia ja molemmilla entistä suurempi tarve saada olla ihan täysin omia itsejänsä. Välillä tuntuu että ollaan provosoitu ihan tarkotuksellakin toisiamme asenteella, kestääköhän se tätä puolta mussa
Mutta tuntuu, et myrsky on laskeutumassa vihdoin
vaikka en mä mitään vielä varmaksi sano, kaippa me jouskari-kaksos parina räiskytään ihan luonnostaan keskenämme
Juttua noista vaiheista on esim. täällä:
http://www.verkkoklinikka.fi/?id=5737999&page=4094735Tunnistaako muut omasta parisuhteistaan tällaisia vaiheita? Uusia rakastumisvaiheitakin voi kait tulla aina uusia pitkässä parisuhteessa ja toisaalta niin myös niitä itsenäistymisvaiheita jne.
Kaksos-Jouskarirakkaus on kyllä aika myrskyisää välillä,
mutta taas toisalta tunteet voi mennä hyvin ylös rakkaudessakin vastaavasti.
Mä olen jossain vaiheessa miettinyt kirjoittavani Jousimies-joku ymmärrettävä kieli-sanakirjan
helpottamaan yhteisymmärrystä muille Kaksosille.
Nyt on hyvä ja seesteisempi vaihe taas menossa meilläkin.
Ex kanssa kävin niin että en tulisesti rakastunut häneen vaan hän tuntui hyvin kotoisalta ja mukavalta heti ensialkuun ja vuosien mittaan tuo rakkaus syveni myös hyväksi ystävyydeksi joka on edelleen voimassa. Meillä siis rakkaus kasvoi parisuhteen myötä mutta muuttui vuosien saatossa enemmän platoniseksi rakkaudeksi/ystävyydeksi. En usko että se on mikään huono asia olleenkaan vaikka aina ei joka kerta tulisesti rakastu, rakkautta voi kokea muunlaisena siinä parisuuhteessa, kuten yhteenkuuluvuuden tunteessa tmv
Niin, mulle tuo Jouskari on omaa tulevaisuuttani ajatellen se "järkevä vaihtoehto" kaikin puolin,
jota Vesimies vanhempani kiteyttävät mulle koko ajan, etenkin äiti,
joka sanoo, että ne alkuhuuman tunteet jokatapauksessa muuttuvat
muutamissa vuosissa ja on parempi katsoa sellainen mies, joka pystyy
tukemaan elämässä eteenpäin kaikinpuolin, eikä sitten tuhoa naisen elämää ja psyykettä,
kun se rakkauden alkuhuuma on ohi ensimmäisten vuosien jälkeen.
Mulla on loistava arki tuon Jouskarin kanssa ja hyvin paljon samoja kiinnostuksen kohteita
ja hyvin samalla tavalla, joten se arki on miellyttävää hänen kanssaan ja se toimii.
Hän on muotoutumassa loistavaksi ystäväksi, kuten mulla nyt yleensä tahtoo miessuhteet
kääntyä, mutta tässä suhteessa se ei ole huono juttu, koska hän on hiukan vanhempi minua
ja eronnut jo kertaalleen ja tietää, ettei se avioliitto jokapäivä mitään suuren rakkauden
ruusuista tunnetarhaa koko ajan ole,
vaan kumppanuutta.Kaikista tärkein pointti pitkään taipaleeseen yhdessä.