Kerrankin jorinaan aikaa.
Oon nykyään yli puolet viikonpäivistä ilman nettiä, niin jää tämä foorumoilu vähemmälle. Puolet ajasta landella ja puolet kaupungissa, se on aika hyvämix. Liikun paljon enemmän maaseudulla, siellä on helpompaa olla yksin ja ajatuksissaan ja potkia lenkkareilla hiekkaa.
Parasta päivässäni - ketjuun kirjoitinkin jo, että olen taas siivonnut. Mulla on jokin siivoamiskausi. Koko ajan tarve järjestellä asioita ja heittää tavaraa pois nurkista, pyrkimys tietynlaiseen minimalistisuuteen. Meillä ei ole siipan kanssa muuta kuin yksi yhteinen shampoo (linnashampoo: pesee ilman kyyneleitä
) ja tämä on niin kuin se linjaus. Kaikki liika ja turha pois, ihan äksyynnyn, jos on ruuhkaksi asti romua.
Ollaan lähdössä reilaamaan heinäkuun lopulla, kun saan projektiduunit pois alta. Se on varmaan kiintoisa kokemus. Olen antanut miehelleni tehtäväksi harjoitella päätöksentekoa. Hän on sellainen, että mielellään lykkää kaikkia päätettäviä asioita niin kauas, ettei voi enää kuin ottaa sen mikä eteen tulee, tai sitten toinen päättää hänen puolestaan. Hyvä puoli tässä on se, että mun nimenomaan pitää oppia siihen, että joustan toisen puoleen ja kunnioitan niitä hänen päätöksiään. Ei se aina ihan yksinkertaista ole.
Olen pohtinut tässä nyt paljon omaa alaani, kun vakituisten töiden saaminen ja niissä kiinni pysyminen tuntuvat olevan - ainakin mulle - jotenkin vaikeita. Ja tämän vuoksi huvittanut itseäni mol.fi -sivuistoilla eri hakusanoilla. "Hullu työ" sanalla löytyi puhelinmyyntiä. "Kiva työ" löytyi toiminnanohjaaja keskelle ei mitään. "Antoisa" sanalle löytyi paikka yliopistollisesta sairaalasta traumatologian puolelta sairaanhoitajan paikka. Sen sijaan "ihana nainen" sanalle ei löytynyt vastinetta edes kansallisella haulla. Voi voi...
On tullut sellainen halu, että olisi kiva tehdä jotain fyysistä työtä, ainakin hetki. Kaupungissa jumahdan, paikalleni möllöttämään.
Tänään muuten tulee töllöstä Menetetty maa, jossa on Javier Bardem. Hänestä olen näyttelijänä tykännyt, viimeksi vissiin Vicky, Christina Barcelonassa. - Sielläkin olisi kiva käydä.
Kaverini on hankkinut kaksi aivan ihanaa kissanpentua, kuolaan niiden kuvia fb:ssä. Haluaisin kanssa ottaa kissan, mutta vasta sitten kun sille voi tarjota edes jonkin vihreän ruoholäntin verran vapautta ulkomaailmassa. Kaverillani sitä on tarjota, oikein maalaistaloidylli - ihanuus!
edelleen tekisi mieli jatkaa, mutten keksi mitään enää! Hahaa. Ai, niin, huomio edelliseltä päivältä: tuntuu että asc leijona ja 5.huoneen planeetat tulevat koko ajan enemmän esiin. Ystäväni antoi minulle joskus seuraavanlaisella otsikolla kirjatun kirjeen: " Sinulle, joka täytät tilaa itselläsi. Vaikka se joskus tuntuisikin pahalta." Eilen tuli sellainen olo, kun minulle tuntemattomat siippani sukulaiset olivat kauhean varovaisesti keskenään, ja minä vain katselin, mutta silti se purskahtelu ja reagointi mulla on niin isoa, että vaikken tee itseäni tykö, niin tulee sellainen olo, että otan sitä tilaa kovasti vähän niin kuin vahingossa.