joo, minä kävin kanssa viimeisen lukiovuoden iltalukiossa satojen kilometrien päässä, vaikka silloisessa lukiossa ei niin paljon ollutkaan ketään sopimattomilla kemiolla varustettuja henkilöitä ja sain olla ihan rauhassa, ja muutenkaan en missään erikoisasemassa, niin se ylä-aste oli sellainen kokemus, että kaikki mikä viittasikin siihen, teki silloin mieli vaihtaa johonkin mahdollisimman muuhun :
Mun miehellä kävi just niin, että tietäen sen kuinka tärkeätä työharjoittelupaikka on tulevalle työllistymiselle, hänellä ei ollut rahaa silloin muuttaa etelään työharjoittelupaikkaan, hän olisi saanut paikan jopa italiasta asti, eikä hänellä vanhemmat tukeneet mitenkään...monet hänen entiset opiskelukaverit on hyvissä viroissa valtamediassa...(tähän sen nimi....), koska saivat silloin sen työharjoittelupaikan :
...ja ennen 25 ikävuotta hän oli ollut koti-isänä...ja vaikka hänellä onkin paljon lahjakkuutta ja ammattitaiota ja koulutustakin jo kertynyt paljon, niin se jalka kun jäi saammatta oven väliin silloin kun se olisi pitänyt, jotta pääsisi
suhteisiin kiinni. Suhteet ne on joillakin aloilla aika tärkeitä. Siis, on hänellä työhistoriaakin, mutta
paljon vähemmän suhteessa siihen, mihin hän olisi ollut valmis ja pätevä.
Minullakin se henkilö, joka ohjaa minua tuolla harjoittelussa, on ollut alalla 20 v, ja freelancerina....ja reissannut maailman ympäri....mietin juuri, että jos olisin löytänyt tämän alan aikaisemmin, olisin nyt voinut jo olla n. 6-7 vuotta työelämässä. Mutta en kyllä kadu taideopiskelujakaan, kyllä ne loppujen lopuksi oli hyvä pohja tälle alalle.
Minullakaan ei kovin lupaavalta näytä, kun ne mahdolliset lapset on aika pian (muutaman vuoden sisään) tulossa.... :
Toisaalta...sitten taas huomasin että en luo mieleeni mitään ennakkoluuloisia lukkoja siitä, että näin ei voi käydä ja että en voi onnistua, jos se ei mene kaavan mukaan. Kyllä uskon että on mahdollista, että 'ura' on mahdollista aloittaa vanhempanakin. Kyllähän jotkut aloittaa ihan uusia uria vielä keski-ikäisenäkin. Kaikki on mahdollista.
Huomasin myös, että kun olen viettänyt niin paljon aikaa opiskelijana vailla kokemusta työ-elämästä, niin minulle oli kehittynyt sellainen mielikuva työ-elämästä, että 'en minä sinne koskaan pääse'....nyt tajusin, ihmisiä hekin ovat, siis että myös minulla on mahdollisuus...ja että työpaikka on oikeastaan vasta se paikka, missä se opiskelujen anti alkaa
elää.....
freelanceri työ sopisi mulle kyllä erittäin hyvin, jos olisin saanut hankittua kaikki ohjelmat ja oman koneen, voisin tehdä työtä kotonakin vaikka lapsi pyörisi jaloissa. No, ainakin mulla on kokenut koti-isä
