seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

onko kukaan mies surumme arvoinen?? vilpittömästi! 

[indiima]

Voimia St.Pop! Toivottavasti asiat selkiintyvät ja saat itsesi rauhoitettua. Neuvo, ota tai jätä: Irrota itsesi hetkeksi tilanteesta, tee jotain ihan muuta, lähde vaikka jonnekin pienellä matkalle jos voit ja tapaa ihmisiä, joita et ole hetkeen nähnyt. Siis Time Out. Aikalisä. Joskus hetken pöräyksessä voi tehdä asioita, jotka eivät välttämättä ole niin "totta" kuin ne sen hetkisessä fiiliksessä tuntuvat.

Olen itse sellainen, että olen joka käänteessä jättämässä miestäni, mutta minulta se on vain puhetta. En osaa enää kuvitella elämääni ilman häntä.

Kuitenkin toivon, että pääset tasapainoon ja saat tunteesi vuoristoradalta tasoittumaan.  (jos asia näin on, teen oletuksia, villisti, anteeksi siitä.)

Tsemps tsemps!

[^^Queen Nefertiti^^]

osaako mies surra? öh?  

sitä ettei pääse urheilumatsiin? että auto meni rikki? että tilillä ei ole rahaa? miten se taas menikään?

 

[Witch-83]

osaako mies surra? öh?  

sitä ettei pääse urheilumatsiin? että auto meni rikki? että tilillä ei ole rahaa? miten se taas menikään?

 

Tän on pakko olla sarkatinen lause!  Onhan?

Anteeksi kun tällee hyppään väliin keskustelussa... 

Mut tsemiä Saturnalia the Princess of Periwald! Taustojanne en tiedä, enkä mitää muutakaan, mutta ei minun tarvitsekaan. Parisuhde on yksi ihmisen haasteellisimmista tehtävistä maan päällä. Toiset onnistuu helpommin, kun toiset. Tuntuu tyhmältä sanoa tää, mut sanon silti... kun jotain päättyy, nii aina tulee tilaa syntyä jotain uutta. 

[söpöliini]

   Hyvä keskiyön Vahinko!! Olipas kertomus.. Mut joo, voimia St Pop!! Kamalaahan se ero on...  Siinä on voimat vähissä aikas pitkään, ja jotenkin lamaantunut olo. Iso halaus sinne! Ei välttämättä sanat riitä auttaan..

Osaako mies surra-kysymykseen: riippuu mitä surra. Mies voi surra jos on pahoittanut oman kumppaninsa mielen törttöilemällä. Toinen mies voi pahoittaa mielensä kun ei pääse törttöilemään. Kolmas mies pahoittaa kovasti mielensä kun joutuu luopumaan koirastaan, mutta saman miehen kasvoilla ei käy häivähdystäkään mistään tunteesta kun joutuu luopumaan omasta kumppanistaan!!???  Ei pahalla koiria ja elukoita kohtaan, ne on ihania. Mut toi viimeinen herätti kyllä jo allekirjoittaneessa niin PALJON kummastusta, että ei mitään jakoa..    Että vastaus Keskiyön Vahingolle onko kukaan nainen surun arvoinen. Todennäköisesti ei. Ellet ole karvainen narttu talutushihnan päässä..   

Mut osaa miehet olla surullisia ja itkeä, näyttää tunteita ja olla haavoittuvia. Toiset leikkii kovaa kaveria ja herkkyyshän se siellä alla vain huutelee! Mä oon nähny!   

[Tiigris]

Mua huvitti toi voiko mies olla naisen suremisen arvoinen.. Onko suru jotain arvokasta, onko se joku arvon osotus sille ihmiselle? Eikö se ole ihan meidän oma kokema negatiivissävytteinen tunne johon ITSE sekaannutamme tuon ihmisen, kysymättä lupaa.  

Emme välttämättä eron kohdalla sure sitä ihmistäkään niin paljon vaan oikeastaan se suru on hyvin minäkeskeistä.. MINUN kunniani, MINUN tunteeni, miten MINÄ voin selvitä ja päästä tästä yli, kykenenkö MINÄ koskaan rakastumaan uudelleen, kelpaanko MINÄ enää kenellekään, olisikohan MINUN mahdollisuus saada hänet takaisin...

Lopulta nainen löytää noihin kysymyksiin vastauksen ja kokee olonsa eheäksi. Hänen tarvitsi vatvoa asiaa ja itkeskellä, sääliä vähän itseään, olla välillä vihainen - se oli minuuden uudelleen etsimis ja kokoamisprosessi, joten SURULLA oli tehtävänsä. Ilman surua ei olisi löytynyt uusia puolia minuudesta ja keinoja selvitä ja tulla entistä vahvemmaksi..
Se suru ei ollut omistettu sille miehelle vaan se oli omaa tärkeää tunteiden käsittelyä, joka auttaa ihmistä kehittämään itsetuntoa, ymmärtämään itseä ja toisia ihmisiä syvemmin ja jatkossa oppia paremmin käsittelemään erilaisia tapahtumia.

[Tiigris]

Olen st Poppis kovin pahoillani, jos teidän yhteiselo ei sujunutkaan toivomallanne tavalla...
Teidän välillä oli/on selvästi suurta rakkautta.
Voimia sinne. Toivottavasti saat selkeän tunteen siitä, mikä nyt on parhaaksi, ja pidät siitä kiinni.  

Meidän - siis sun ja sun miehen ja mun ja skorpparin asiat tapahtu aika pitkän aikaa samaa rataa pitkin, jotenkin....

Skorppari kysy eilen illalla sängyssä, että mitä mä oon ajatellut naimisiin menosta, että minkälainen juhla se on... Mä sanoin, että mulle on tärkeintä mennä naimisiin sun kanssa. Haluan vaan mennä naimisiin. Ihan helposti ja yksinkertasesti. Jos ois varaa, aikaa ja hermoja, niin toki haluaisin 200 vieraan prinsessahäät, mutta loppujen lopuksi se tuntuu musta naurettavalta teatterilta... Ja skorppari kysy sitten, että entä jos mennään ihan pian, ihan kaksin vain naimisiin maistraatissa. Ja mulle se sopi... Huvittavaa kyllä me ei voidaa mennä naimisiin ku vasta sitten kun meillä on varaa ostaa jotkut sormukset, joten ei kun säästämään.  

Mun mielestä tää on paljon romanttisempaa kuin se että me mentäis naimisiin kaikkien niiden vieraiden nähden.

Musta on ihan helmeä, että voi sitten vaan ilmottaa kaikille että mulla on nyt sit eri sukunimi..
 

[indiima]

Tigru, oon onnellinen teidän puolestanne 
Miten masussa?  :

Mua helpotti tämä päätös, että ollaan erossa. Tosin musta ei tunnu eronneelta. On vain vapaus tehdä mitä haluaa, olla yhteydessä jos haluaa, ilman velvollisuutta. Tilanne oli jo niin tulehtunut, että ihan mitä vaan sanoin, mies ahdistui. Hänellä on vielä tammikuulle asti paha Uranuksen transiitti, mikä olisi astrologinen selitys sille että koko suhteen ajan on pitänyt vähän väliä miettiä, tahtooko vai ei. Harmi vaan, että kävi näin. Meillä jäi juttelematta se, mitä kihlaus/naimisiinmeno kullekin tarkoittaa ja minä ahdistuin ja aloin kokea jumalattoman määrän velvollisuuksia samaan aikaan kun toinen pisti pökköä peliin lisää. Ja muutti siinä samalla toiseen kaupunkiin...

Paljon mietittävää, mitä oikein tapahtui. Hänelle tämä päätös ei aiheuttanut ilmeisesti helpotusta... minua helpottaa aina, kun teen päätöksen. Pahinta on olla päättämättä.

Ja kun tilanne meni niin nollaan, että en saanut kysyä häneltä enää sitä, missä oli viettänyt illan ja yön... Kuka jaksaa? 

Kiitos kamalasti tsempistä, kaikille! Arvostan sitä kovasti. 
 

Ensi viikolla leikataan polvi --> 6 viikona sairasloma.

TYHJYYS.

Ei työtä, ei miestä, ei urheilua... mitä v*ttua mä teen?!?

Törmäsin bön-buddhalaisuuteen ja oppiin tyhjyydestä. Tyhjyys tulee olemaan teema tänä syksynä.

voi että, harmittaa sun puolesta. Toivottavasti jossain vaiheessa elämääsi pystyt katselemaan tätä kohtaa ja ajattelemaan, että kaikki meni niin kuin piti, että asiat olisivat näin juuri nyt.
Sulla on nyt tilaisuus opiskella astrologiaa oikein olan takaa  : mutta oisko salilla käyminen mitään, ylävartalolihaksien kautta energian purkaminen. Kuusi viikkoa on liikunnalliselle ihmisella aika pitkä aika, tiedän kokemuksesta, kun jalka on joskus ollut koko kesän paketissa.
Ehkä jotain kivaa tulee vastaan, aina ehdotetaan, että opiskele vaikka jotain uutta kieltä, (en siis ainakaan ehdota sitä  )
Tsemppiä. Mun olkapää parani sitten voimistelulla ja homeopatian ja vyöhyketerapian yhdistelmällä ja nyt on menossa hoito ranteen jännetulehdukseen. Niitä voisit tutkia, nopeuttavat paranemista ja leikkaustraumoista toipumista.

[Witch-83]

Ensi viikolla leikataan polvi --> 6 viikona sairasloma.

TYHJYYS.

Ei työtä, ei miestä, ei urheilua... mitä v*ttua mä teen?!?

Mikähän siinä on, että kun jotain harmillista, ikävää tai/ja haasteellista tapahtuu, niin lähes tulkoon AINA se yksi haaste ei riitä, vaan pitää tulla paskaa niskaan urakalla? Näin tällee karkeesti sanottuna.

Mä tiedän nykyään aina sen, että kun joku ikävä asia tapahtuu, nii se kaikki ei ole siinä, vaan sieltä tulee vaikka mitä vielä lisää joka hankaloittaa siitä ensimmäisestäkin asiasta toipumisen tai selviämisen. 

Kun mietit, että mitä v*ttua teet? Noh, ajatellaa asiaa tältä kantilta, että nyt sulla on aikaa vain ja ainoastaa itsellesi ja hyvällä syyllä. Et tarvitse tekosyytä chillailuun ja itseesi keskittymiseen.  Tee suunnitelmia/unelmia, opiskele jotain, lue kirjoja, chattaile ihmisten kanssa, tutustu uusiin asioihin jne. Ihan mitä vaan! Tee sellaisia asioita jotka saa sinut hyvälle mielelle. 

Olipa yltiöpositiivista lässynlässynläätä...  Mä varmaa ampuisin sen joka mulle sanois vastaavassa tilanteessa samoin.  Mut hyvää mä vaan tarkoitin. 

[Witch-83]

En mä ammu sua, vaan kiitän oikeasti ideoista. Pää on sen verran jumissa, että näkee vain tomupilviä joka puolella.

Mun pitää keksiä uudet jutut, mistä tykkään.  On ollut vähän kapea tuo skaala tähän mennessä...

Mä oon sitä mieltä, että kun paskaa tulee niskaan ihan urakalla, multa on jäänyt pahasti huomaamatta joku asia, mitä maailma on yrittänyt mulle tolkuttaa... Mut pysäytetään ihan totaalisesti - joten ompa aika miettiä sitäkin. 

No hyvä etten tule ammutuksi. 

Toi on kanssa totta, et jotain on jääny huomaamatta. Tätä tän hetkistä omaa tilannetta en vaan ole vielä oivaltanu, mut vanhemmat asiat olen jo oivaltanu. Ehkäpä minunkin pitäs pysähtyä miettimään enemmän.

Yritän itse soveltaa sellaista filosofiaa, että kun pyytää/tarvitsee kärsivällisyyttä, nii sitä ei saa suoraan, vaan saa eteensä tilanteita, joissa joutuu opettelemaan kärsivälliseksi. Tai jos pyytää/tarvitsee anteeksi antoa muita kohtaan, nii silloin tulee elämässä eteen tilanteita, joissa on pakko oppia anteeksi antavaiseksi.

Joten joku juttu on multa jäänny oppimatta tai tajuamatta...

[Witch-83]

Hyviä muistutuksia...

kuten tämä: "Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta, tai odottaa... seuraavaa". 

Ahahahahahahahahaaaaaa  *repes totaallisesti*

Facebook tyyliin... *tykkää/like* 

[Rakkauden enkeli]

Meikäläi on sitten sinkku.  

WHAT?!   Mitä tapahtui?!

Jaksamisia!!!  

  Emmä tiiä. Mä kauhistuin kihlauksen myötä kaikkea, en osannut kontrolloida sitä, mies otti niin kovasti nokkiinsa, että menetti motivaation ---> riitaa, riitaa, väärin ymmärryksiä, riitaa...

Eilen sovittiin, että katsotaan... mutta kun mies sitten hengaa kaverinsa luona, kavereiden kanssa viikonlopun eikä tahdo tulla mun luo... Riita jälleen, kun soitan, mustasukkaisuus... toinen hermostuu ja sanoo etten mä saa kysellä missä se on ollut ja mitä tehnyt... kaikki alusta.... en mä pysty enää. Luottamus nolla, mä en jaksa enää elää viime vuotta uudestaan.

Voi että...  Oikein iso voimarakkaushali! 

[Rakkauden enkeli]

Tämä kävi lääkärissä ja joutuu labrakokeisiin lähiaikoina. Kuulemma todennäköisesti puhkeava keliakia tai muu suolistosairaus, mahdollisesti kenties kilpirauhashäiriö tai diabeteskin.

Tai raskaus.

Viimeinen vähän hirvittää, niin epätodennäköinen kuin se onkin...  Mutta tulipa unet karistua silmistä kertaheitolla, kyllä. Huomenna testiaikoja varaamaan.

*A*

Voimia! 

[Ratkaisu]

On tämän oman aurinko neitsyt puolen ruvennut itsestään pikku hiljaa tunnistamaan, vaikka sen aina haluankin jostain syystä kieltää. Oli pakko ruveta siivoamaan näin iltaa vasten, kun likaiset nurkat rupesivat ahdistamaan. Huomenna on paljon hommia tehtävänä, niin oli pakko saada paikat kuntoon, sillä puhtaassa ympäristössä pystyn keskittymään paljon paremmin kuin likaisessa. Jos tiedän, että tiskivuori on keittiössä, niin se on myös mielessä häiritsemässä.

Puhtailla pinnoilla sielu lepää. =) Varmaan pitäisi siivota useasti, niin hermotkin olisivat paremmassa kunnossa ja asiat saisi aina tehtyä tehokkaasti. Heräänkin paremmin siistissä huoneessa. 

Samoin kuu-härän sielua lämmittää kun ympärillä on kauniita puupintoja ja lahjaksi saatuja esineitä, joilla on tunnearvoa. Kyllä näköjään esteettisyydellä on oikeasti suuri merkitys omalle jaksamiselle ja sille, että sielu saa rauhan. 

[Rakkauden enkeli]

On tämän oman aurinko neitsyt puolen ruvennut itsestään pikku hiljaa tunnistamaan, vaikka sen aina haluankin jostain syystä kieltää. Oli pakko ruveta siivoamaan näin iltaa vasten, kun likaiset nurkat rupesivat ahdistamaan. Huomenna on paljon hommia tehtävänä, niin oli pakko saada paikat kuntoon, sillä puhtaassa ympäristössä pystyn keskittymään paljon paremmin kuin likaisessa. Jos tiedän, että tiskivuori on keittiössä, niin se on myös mielessä häiritsemässä.

Puhtailla pinnoilla sielu lepää. =) Varmaan pitäisi siivota useasti, niin hermotkin olisivat paremmassa kunnossa ja asiat saisi aina tehtyä tehokkaasti. Heräänkin paremmin siistissä huoneessa. 

Samoin kuu-härän sielua lämmittää kun ympärillä on kauniita puupintoja ja lahjaksi saatuja esineitä, joilla on tunnearvoa. Kyllä näköjään esteettisyydellä on oikeasti suuri merkitys omalle jaksamiselle ja sille, että sielu saa rauhan. 

Kuulostaapa kovin tutulta. T:  &