seuraava »

[Ave^^]

Ja miksei parisuhteessa voisi olla siinäkin mielessä avoin, että mitä siinä kenties itse voisi oppia.
Ainakin itse eräässä parisuhteessa kun olin tässä hiljattain, niin meillä ol jotenkin niin erikoislaatuinen suhde, ettei paljon tuota mustasukkaisuutta ollut.
Paremminkin suunniteltiin että kukahan se sinun tuleva kumppanisi voisi olla?
Ja samalla myös mietittiin, että kenenköhän kanssa sitä itse tässä alkaisi olemaan?

Ja ainakin oli hyvin vapauttavaa, kun ei ollut sellaista pelkoa, että toisen menettää kun taidettiin jo tietää jossain kohden, ettei meistä voikaan tulla tämän kummempia.
En tiedä sitten jos olisi ollut erilaiset elämäntilanteet, niin kenties sitten.
Ja oli meillä kyllä muutenkin niin paljon yhteistä ja samaa. Vieläkin tuntuu hieman ihmeelliseltä, että voiko todellakin löytyä toinenkin aivan samanlainen hörhö, mitä itsekin olen?
Kuin oltaisiin oltu samasta puusta veistetty, koska ei paljon toistemme jututkaan ollenkaan edes ihmetyttänyt.

Tämä kommentti jotenkin pysäytti mut.. Se kun noin luettuna vaikuttaa juurikin ihanteelliselta ja rennolta ihmissuhteelta. Mutta sitten aloin miettimään, että mitä pointtia tuollaisessa suhteessa on edes olla jos siinä ei olla tosissaan. Tietenkään koskaan ei voi tietää etukäteen kuinka kauan suhde tulee kestämään, eikä sen välttämättä ikuisuutta tarvitsekaan kestään, mutta jotta se ajaisi sen tarkoituksen mikä sillä on tälle hetkelle, sen täytyisi tuntua sataprosenttisen oikealta nyt tässä, siihen kuuluu panostaa tulevaisuutta ajatellen, siihen täytyy luottaa ja sitoutua riskilläkin, ja vasta sitten kun on sen aika tajuta se että tämä ei kestäkään ikuisuutta. Ei pidä etukäteen mennä asioiden edelle ja miettiä mitä tämän jälkeen. Totta kai tuo suhde sinulle ajoi sillä hetkellä jotain merkittävää asiaa, uskon niin, ja sitä tässä en siis mitenkään kommentoikaan.

Ihmiset myös ovat erilaisia.. itsestäni olen huomannut että loppupeleissä etsin miestä jonka kanssa voin perustaa perheen ja joka olisi se pysyvä läheinen ihminen. Muutoksen sietokyky toimii silloin kun hyväksyy sen muutoksen silloin kun se tulee eteen ja tällä hetkellä taas elää täyspainoisesti tätä hetkeä.

Meni itse flirttiaiheen vierestä tämä, mutta ei kai pieni rönsyily haittaa. 

[indiima]

Mine halluun pusikkoon kaneilemaan oman äijäni kanssa, ja katselen nyt sopivaa rakkauslomaa ennen joulua.

Yyh, molemmat ollaan niin kiireisiä, että haluttaisiin lähteä maasta rauhoittumaan ennen joulua.

Mitäs hyviä ja rentoja matkakohteita suosittelisitte 2-4 päivän matkalle?

[Ratkaisu]

Pariisi on ainakin omasta mielestäni aivan uniikki sen tunnelman takia. Itse olen ollut siellä 4 päivän lomalla ja siinäkin ajassa pääsi varsin hyvin rentoutumaan. =) Riippuu tietysti millaisesta paikasta pitää.

Nyt ollaan miehen kanssa suunniteltu Ateenan matkaa ensi keväälle. Lähinnä juhlistamaan tätä meidän suhdetta, kun kuudetta vuotta mennään eikä koskaan olla erityisemmin juhlittu mitään vuosipäiviä. Ateenaan on itsellä suuri hinku päästä. =)

Niin noista suhteista. Itse en välttämättä mitään erityistä perhettä ole koskaan halunnut perustaa. Toisaalta olen vielä niin nuori ja opiskelut on kesken, että sellaiseen en halua ryhtyä. Lasten hankkiminenkin saa aikaan vaan huonon omantunnon, koska koen vääräksi hommata itse lapsia niin monien perheettömien ja kodittomien lasten takia. Toisaalta en tuomitse ihmisiä jotka lapsia hommaavat, mutta omalla kohdalla tunnen vain pahaa mieltä asiasta.

Itse pidän päivä kerrallaan elämisestä suhteessakin. Rakastan miestäni ja olemme yhdessä luoneet suhteen mikä tyydyttää meitä molempia. Tällä hetkellä tämä suhde on minulle niinkuin sen pitääkin olla. Oma luonteeni on tosin pitänyt muuttua aika paljon, että olen pystynyt asettumaan yhden ihmisen kanssa näin pitkäksi aikaa aloilleen. No, aloilleen, mutta silti liikkeeseen. Aika näyttää mihin rakkaus muuttuu tai vie, joten turha sitä spekuloida vielä.  

[indiima]

Kiitos vinkistä, Ratkaisu!

Oltiin Pariisissa kesällä pariinkin otteeseen, ja nähtiin kaikki! Oikein sporttimatka.
Tunnen itseni ihan aikuiseksi, kun katselen viron kylpylähotelleja. 

Mulla on todella tyhjä pää tällä hetkellä, eikä oikein sanottavaa parisuhteesta, joten poistun takavasemmalle ja seuraan keskustelua.

[indiima]

Voi hemmettläinen! Mulle tarjotaan taas yhtä oman alan työtä!!!

Mitä täällä tapahtuu!!??? (on jo viisi... ja kahdesta olen joutunut jo kieltäytymään.)

[SanctAstra]

Nyyh... Minulla on uskonpuute omaan intuitiooni. En saa enää itsestäni selvää... 

[*Kide*]

Huomenta tupahan 

PMS joopa...  ...
Tuo lasten miettiminen tai hankinnana miettiminen onkin sellainen myös, että jos ekojen kk. aikana aukaisee suunsa... näkee vain tomupilven miehestä sen jälkeen 
Vaikka fakta on, että sitä tulisi ajatella todellakin juuri noin kuin sanoit Tuikkunen 

Ihan realina; miksi edes parisuhdetta jos ei seksiä ja sitä kautta ehkä lapsukaisia?
Ei mahdu kaaliin...

Mutta olenkin saavuttanut vuodenaikoihin sidotun PMS aikani  Syyspäiväntasaus ja todellinen kapina sisällä, en tahdo! Ihme juttu...
Joka vuosi ja pahenee vaan vanhemmiten 
Hetken päästä pimeyden ja kylmyyden kangistamana luovuttaminen ja totaali suru, tyhjä, väsymys. Joka väistyy vasta kun aurinko ensimmäisiä kertoja paistaa käpyrauhaseen asti niin, että silmiin sattuu 

Arvatkaa, eniten pelkään sitä että en jaksakaan punnertaa kaamoksesta pois joku kaunis kevät 

Onneksi nyt on kaunista, värikästä ja valoisaa... pihalla on kiva istua silmät kiinni ja kuvitella, että on vielä kesä 

[Ratkaisu]

Mietin, että voidaanko sanoa, että abortista seuraa karmaa, vaikka ehkäisystä olisi huolehdittu. Itse en ole onneksi koskaan joutunut miettimään sen tarkemmin, että pidänkö lapsen vai en, sillä ehkäisy on pelittänyt. Kyse on varmaan siitä, missä vaiheessa ajattelee sikiön olevan sielu tai missä vaiheessa oletettu sielu ottaa majapaikkansa.

Toisaalta jos ajatellaan, niin lasten hankkiminen ylikansoittuneeseen maailmaan on aika itsekästä, joten jos joku hommaa itselleen 8 lasta, niin eikö se ole jo suorastaan rikollista?

Miten siis koette karman suhteessa aborttiin ja lasten hankkimiseen?

[Witch-83]

Pysyykö mies rinnalla, jos tuleekin vaikeuksia  tai sairauksia tms vai lähteekö etsimään itseä vaikka jonnekin hemmetin vinkustaniin mietiskelykouluun ja jättää naisen yksin elättämään ja kasvattamaan maailman tärkeimmät olennot, omat lapset.

 

Tuo oli jotenkin niin hyvin sanottu. Siis sillee, että naiset voivat just miettiä noin. Se minne se mies sit lähtee "etsimään" itseään voi vaihdella, mut pointti on sama. Yleispätevä kaikille mun  mielestä.

[Witch-83]

Toisaalta jos ajatellaan, niin lasten hankkiminen ylikansoittuneeseen maailmaan on aika itsekästä, joten jos joku hommaa itselleen 8 lasta, niin eikö se ole jo suorastaan rikollista?

Jostakin olen lukenu, että raskaaksi ei voi tulla ennen kun on sielu, joka on valmis syntymään. Jos sen ajatusmaailman mukaan ajateltaisiin, nii silloin ei voi olla rikos hankkia vaikka 10 lasta, mutta sitten... onko se tavallaan rikos jos ei tee lapsia, vaikka sielunsuunnitelmassa olisi ollut lupaus muille synnyttää heidät tänne?

[Witch-83]

Tuli tässä nyt mieleeni näistä, jotka puhuvat ylikansoittumisesta ja tuomitsevat niitä, jotka lapsia tekee ja laskevat määriä jne. Mun mielestä on aika tekopyhää omassa ajatusmaailmassa tuomita niitä jotka lapsia tänne tekevät, jos itse omistaa auton tai kulkee sellaisella, on tekopyhää jos tälläisen ajatusmaailman omaava kuluttaa tuotteita, esim. vaatteet ovat aina uusia ja muutenkin omistaa kaikkea paljon enemmän kuin tarvitsisi. Ylipäänsä jos elää länsimaiseen tapaan, eli kuluttaa surutta kaikkea ja elelee muutenkin kun me länsimaiset ihmiset eletään.

Mä en enää kuollaksenikaan muista tämän mies henkilön nimeä (suomalainen) joka kuohahdutti jokunen vuosi sitten kommenteillaan tästä ylikansoituksesta. Muistaako kukaa muu? 

[Ratkaisu]

Mitenköhän nimi hävinnyt mielestä. Muistan kyllä hänet. Aika radikaaleja näkemyksiä.

En kyllä itse voi sille mitään, että en välttämättä lapsia halua tehdä, koska ajatus saa niin huonon mielen itselle. Ensimmäisenä tulee mieleen se, miten paljon maailmasta löytyy ei-toivottuja ja hylättyjä lapsia. Toisaalta kyllä itsellänikin on luontainen toive oman sukulinjan jatkamiseen ja kaiketi se on jonkinlainen biologinen vietti.

Itse ainakin haluan miettiä lasten hankitaa laajasti. Ensinnäkin se, että onko taloudellinen tilanteeni riittävän hyvä. Esimerkiksi näin opiskelijana joutuu itsekin välillä viettämään viikkoja jolloin ei ole rahaa syödä makaroonia kummempaa, joten en haluaisi lasta saattaa elämääni, jos hänkin joutuisi kärsimään rahallisesti huonosta tilanteestani. Toisekseen, olenko varma parisuhteen kestävyydestä, sillä en haluaisi, että lapset joutuvat kärsimään vanhempien eron. Ja niin, sitten se, että kannattaako minun ja mieheni hommata lapsia, kun kumpikin kärsimme pahoista allergioista ja iselläni on astma. Haluanko antaa lapselleni näitä sairauksia? Entä voinko hankkia lapsia, jos omat elämäntapani eivät ole tarpeeksi hyvät ja raskausaikana elämäni vaikuttaa erityisen paljon lapsen tulevaisuuteen. Eli jos elän huonosti, niin se tuomitsee lapseni loppuelämän.

Eli tavallaan vaikka en tuomitse muiden lastenhankkimisoperaatioita, niin kyllä kai minulla itselläni saa olla valta päättää olla hankkimatta lapsia ihan millä perusteella haluan, vaikka siihen ylikansoitukseen vedoten?

[Ave^^]

Minusta on jo turhaa spekulointia alkaa pohtia kuinka monta lasta saa tehdä että tekisi jonkun kosmisen järjestyksen mukaan "oikein". Ihminen on kuitenkin luotu tänne lisääntymään, ja aina jos joku laji lisääntyy liikaa luonnolla on omat keinonsa korjata asia (sodat, taudit yms). Ihminen on vain yksi osa luontoa, eikä se kaikkivaltias jonka teot vaikuttaisivat kaikkeen. Kyllä se maailma jatkaa täällä ilman meitäkin. Ainut mitä voimme tehdä on tuhota itse itsemme ja omat elinympäristömme. Lisäksi, lasten liian suuri syntyvyys onkin juuri ongelma kehitysmaissa, joissa ehkäisyn puutteen takia ja juuri taloudellisista syistä lapsia syntyy runsaasti (vaikka kyllä sitten kuoleekin tauteihin ja muihin). Länsimaissahan syntyvyys on systemaattisesti laskenut vuosittain.

Minä kyllä olen sen verran itsekäs sitten, että hankin sen verran lapsia kuin tuntuu oikealta. Luotan siihen että se minkä tuntee sydämessään oikeaksi on se oikea vaihtoehto.  

Itse asiassa olen hurjassa vauvakuumeessa nyt.   Yleensä aina niin säännölliset menkkani kun nyt alkoivat 6pv myöhässä, ja muutakin epämääräistä raskausoireiksi tulkittavaa oli, tuntui jo että se voisi tosissaan olla mahdollista että jollain keinolla vahingossa olisin onnistunut tulemaan raskaaksi. Alkupaniikin jälkeen se tuntui todella ihanalta ja niin oikealta.    Tuntuu että tossa olisi just se mies.. Puolivitsillä ollaan alusta asti heitelty perheen perustamisesta, mutta kai molemmat on osittain olleet tosissaankin.  : No, vakava juttu kuitenkin kyseessä, pitää pitää tuo kuume kurissa ja harkita tarkkaan mitä tekee ja milloin.  

[Ave^^]

Mä en enää kuollaksenikaan muista tämän mies henkilön nimeä (suomalainen) joka kuohahdutti jokunen vuosi sitten kommenteillaan tästä ylikansoituksesta. Muistaako kukaa muu? 

Pentti Linkola?

[Ratkaisu]

Mietin, että onkohan nämä minun lapsenhankkimismietteet vähän turhan täydellisyyteen tähtääviä, kun oletuksena pidän, että oma elämäni tulisi olla jotenkin täydellistä elämäntavoilta ja taloudellisesti. Idealisti   ja   . Tämä lapsiasia on kyllä niin monitahoinen, että tiedä sitten. Tuntuu vaan väärältä hankkia lapsia jos oma elämä ei ole tasapainoinen kaikilta osin. Mutta ehkä tämä vain kertoo, että ei ole ehkä minun aikani hommata lasta.

Edittiä. Toisaalta varmaan oma  4. huoneessa tarvitsee turvallisuutta materiaalisestikin, ennen kuin pystyy mitään lapsia miettimään.