seuraava »

[Ave^^]

Tuossa taloudellisessa kyvykkyydessä on lähinnä kyse siitä minkälainen rahankäyttötapa itsellä on. Jos rakastaa korkeaa elintasoa ja on vähän huolimaton siinä rahankäytössä, niin silloin ei lasta kannata hankkia. Mutta jos taloudellista järkeä on ja on valmis tinkimään omasta elintasostaan ja menoistaan niin kyllä silloin aina pärjää.  Päästään lopulta siihen, että se on vain arvotuskysymys, mitä pitää elämässään tärkeimpänä. Totta kai on vastuullista jos tietää että tili on helposti tyhjä puolessa välissä kuuta, hieman sitten lykätä niitä lapsenhankkimissuunnitelmia.
Niin ja todellisuudessa moni opiskelija tulee merkittävästi paremmin toimeen kuin monet pienipalkkaiset perheet. Siksi välillä kyllä kiukuttaa että mitä sitä oikein valitetaan. Kun pitää kaljatkin alennuksella saada. Voi luoja sentään.. 

T. äitiyspaketin pahvilaatikossa nukkunut. 

[Witch-83]

Mulle tulee mieleen lähinnä Pentti Linkola.. Hän on niitä harvoja, joiden elämäntapa on omien sanojen mukainen, eli ts. erittäin ekologinen. Hänelläkin on kaksi lasta, mutta hänen mukaansa meidän tulisikin elää resurssien mukaan eikä niitä halveksien.

Juu, sehän se oli! Elwyn ja Ave^^ muistivatkin.

Mä vaan mietin jo silloin, että miten voi elää ekologisesti, jos on länsimaalainen? Kun tämä Pentti Linkola käyttää enemmän ruokaa, luonnonvaroja, materiaaleja ja energiaa enemmän kun pieni kylä Afrikassa. Länsimaalainen voi olla ekogisempi kun keskiverrosti muut länsimaalaiset, mutta ei yhtä ekologinen kun esim. afrikassa kyläläiset. Oikeesti hän jyrkillä hyvin musta valkoisilla mielipiteillä puhui ylikansoittumisesta ja luonnonvarojen vähenemisestä... nii... kehitysmaissa on tätä ns. ylikansoittumista, mutta kyllä se nyt vaan on nii, että kyllä länsimaiset lapsettomat pariskunnat tai sinkut kuluttavat enempi kun 10 lapsinen perhe Afrikassa. Se on fakta!

Eli millä oikeudella me länsimaalaiset voimme osoitella sormella ylikansoittuvia kehitysmaita? Vai onko se vaan meidän hyvinvointivaltioiden asukkien tapa saada kuitattua itse tehdyt vahinkomme? Eli jos kehitysmaissa saatas syntyvyys kuriin, ja vähemmän maapalloa kuluttavia ihmisiä, nii sit me voimme taas hyvällä omalla tunnolla jatkaa monesti hyvin turhamaista ja kuluttavaa elämäntyyliämme.

Nämä ovat niitä oikeasti monimutkaisia asioita. Kun ei näihin löydy yhtä tai kahta oikeaa vastausta. Itse en oikeastaan tee minkää eteen mitään, mä ainoastaa mietiskelen jne. Yritän olla luontoa ajatteleva, mutta en valitse vaatteita ja ruokaa ensisijaisesti ekologisella ajattelumallilla. Mulla näissä asioissa sisäisesti riitelee kaksi eri puolta... eli  ja 

Mietin, että onkohan nämä minun lapsenhankkimismietteet vähän turhan täydellisyyteen tähtääviä, kun oletuksena pidän, että oma elämäni tulisi olla jotenkin täydellistä elämäntavoilta ja taloudellisesti. Idealisti   ja   . Tämä lapsiasia on kyllä niin monitahoinen, että tiedä sitten. Tuntuu vaan väärältä hankkia lapsia jos oma elämä ei ole tasapainoinen kaikilta osin. Mutta ehkä tämä vain kertoo, että ei ole ehkä minun aikani hommata lasta.

Edittiä. Toisaalta varmaan oma  4. huoneessa tarvitsee turvallisuutta materiaalisestikin, ennen kuin pystyy mitään lapsia miettimään.

Mä todella ymmärrän sinun ajatusmaailman... tai ainakin luulen niin. Mä itse halusin lapsia, sen perinteisen kaksi. Sit about 22-vuotiaana alkokin iskeä epäilys asian suhteen. 23-vuotiaana en enää halunnu ja 24-vuotiaana puhuin jo julkisesti, että en halua lapsia koskaan. En tuntenu itseäni äidilliseksi ja koska minun  on  nii minä en voinu olla "kahlittu" mihinkään. Minulla piti olla vapaus tekee hetken mielijohteesta mitä haluan. Eli jos tulee ahaa-elämys baariin lähdöstä, nii minulla piti olla mahdollisuus siihen, vaikka en lähtiskään. 

Miten mulle sitten kävikään? En ole tarinaani kertonu täällä forkalla ja en jaksaisi sitä nytkään kirjoittaa, koska tuskin ketää kiinnostaiskaan ja se tarina on vaan niiiiiiin pitkä. Mut loppujen lopuksi minä tulin raskaaksi ja sillä hetkellä mun elämä, minä ja kaikki oli niin sekasin ja kaikki oli mun mielestä lapsen syntymää ajatellen niin huonosti kun olla ja voi... mä kokosin itseni ja ajatukseni, että myös arvomaailmani ja tässä nyt sit oon. Onnellinen äiti, jolla on maailman ihanin tyttö ja se sama vanha kumppani, joka on minun ihanalle lapselleni isi ja kasvattaja.

Elämä on vaan suuri mysteeri ja se opettaa meitä kaiken aikaa... ja siksi uskon, että lapseni kuului syntyä ja siksi mua tökittii kovalla kädellä oikeaan suuntaan.

[*Kide*]

Tuohon ekologisuuteen... aivan varmasti osa syy länsimaiden sormella osoitteluun, on menneisyyden haamuista. En usko, että pointti on meidän tapojen jatkuvuudesta vaan etteivät kehitysmaiden kehittyvät teollisuudet tee samoja virheitä.
 
Vaikka me länsimaat kaikessa hiljaisuudessa sinne roudaamme omaa teknologiaa ja emme anna heidän kehittää omia ratkaisuja.

Mielestäni jokaisessa maassa tulis olla oma vastuu kehityksestä, eikä tämänlaista nykyistä fiksu-tyhmä (aikuinen-lapsi) asetelmaa. Ja jos minua osoitetaan sormella, kun elä "ekologisesti" kuin jokin Afrikan kylä... niin, moro!
Asun Suomessa ja pyrin ekologisuuteen näissä puitteissa. Ei saa syyllistää meitä, eikä heitä 
Täällä moni asia on ekologisuuden kannalta vinksallaan, mutta jos nyt otetaan vaikka "paska jutusta" pointti wc.kulttuurista Afrikassa (ei yleistystä, osissa Afrikkaa). Suomihan on vienyt wc.teknologiaa sinne kärkimaana ja pyrkinyt tehokkaasti hygienia kasvatukseen... mutta silti edelleen lähinnä naiset ja lapset eivät saa tietyin paikoin käyttää wc.tä. Tässä tapauksessa oli kysytty miksi ja kylän vanhimmat olivat todenneet naureskellen, etti koiratkaan wc.tä tarvitse.
...apua! Silti ne kyllä mielellänsä ottavat vaimon viereen yöksi...
Ei muuten ehkä mitään, mutta eivät ukko parat tajua että samat naiset ilman käsien pesua painuivat wc.n tyhjennyksen jälkeen leipomaan miehille ja lapsille leipää ruuaksi. (Naisten tuli siis tyhjentää ekowc.n sammiot, niin kuin kaikki muutkin työt tuli naisten tehdä!)

Tietoa köyhissä maissa tarvitaan, lukutaitoa, avointa ajattelua ja vapaata, turvallista olemista iästä tai sukupuolesta riippumatta 
Tehköön omat virheet, mutta kyllä katson että länsimaat saavat auttaa huomaamaan missä kohtaa tapahtuisi ekologisesti samat virheet uudellen. Maapallolle ei kestä sellaista... mutta eipä se kestä kyllä tätä kansoittamistakaan.

Lapset ja naiset ennenkaikkea arvoonsa, niin johan laskee syntyvyys 

[indiima]

Pyhä Kristos, mun on silmät ihan sotkussa.

Koitin kahlata ketjun läpi, ja jottei stereotypiat nyt ihan leimahtelisi, niin:

Mieheni on mua kolme vuotta nuorempi, ja kahden ensimmäisen seurusteluviikon aikana olin puhunut vauvoista jo vaikka kuinka monta kertaa. Ei kauhistunut ja on siinä suhteessa ihmemies, että tykkää pikkuvauvoista ja lapsista paljon, on tykännyt teinarista asti, hänellä on 7 vuotta nuorempi veli.

Mä myös haluan ison perheen, meitä oli lapsia kaksi ja oli jotenkin tyhjää. Monesta lapsesta olen aina haaveillut, kun on tätä hoiva- ja huoltoviettiä annettu kauhalla. Siippa diggailee samaan suuntaan.

Kääk, nukuin niin vähän viime yönä, että on silmät aivan poskilla.
 
Mutta Aminthir, toivottavasti pian selviää mikä sua vaivaa!

indiima

[Ratkaisu]

Ehkä tuohon tuloasiaan voisin jotain kommentoida. Itselläni esimerkiksi tällä hetkellä jää tuista laskujen jälkeen käteen noin 50 euroa, eikä minulla ole todellakaan mitään ylimääräisiä laskuja. Eli käytännössä tuo loppu 50 euroa menee koulutarvikkeisiin. Esimerkiksi kopioimiseen ja tulostamiseen on tässä kuussa palanut rahaa 20 euroa + muut koulutarvikkeet. Kaikki loppumenot menevät lainarahasta, niin kuin suurimmalla osalla opiskelijoista.

Suurin osa opiskelukavereistani käy juhlimassa noin kerran kuussa jos sitäkään, sillä siihen ei ole varaa sen useammin. Ei siis pidä parjata opiskelijoita noin yleisesti. Se mihin opiskelijoiden rahat menevät on opiskeleminen, yleinen eläminen, mahdollinen kotikonnuilla vierailu, pakolliset vaatehankinnat ja ruoka. Ei niillä rahoilla ihan helposti lasta pyöritetä, vaikka kyllä siis tiedän opiskelijoita joilla on jo lapsia.

No, toki opiskelijana on mahdollista elää erittäin halvasti verrattuna perheellisiin, voihan sitä esimerkiksi asua solussa. Itse kuitenkin olen todennut, että mieluummin asun yksityisellä vuokralla, sillä sen juuri ja juuri pystyn kustantamaan.

Olen varmaan liian itsekäs lapsen hankkimiseen ja ihan hyvä, että sen tiedostan. Jätän nuo äitihommat niille jotka siitä pitävät ja sitä haluavat.

[Titania.]

Mun äitiys-vietti heräs kyllä kesäisen raskauteni myötä, vaikka se menikin kesken.. Lapsena päätin, että en ikinä halua lapsia, silloin olin sitä mieltä että maailma on niin paha paikka että en halua tehdä viattomia lapsia siihen lisää. Teininä olin samaa mieltä ja päätin myös että en mene koskaan naimisiin. Mutta tuo raskaus, vaikkakin niin lyhyen aikaa se kesti, muutti jotain aika suuresti. Nyt varovasti haaveilen omasta lapsesta, vaikka en ole suunnitellut mitään perheidylliä tms. Kai aika näyttää mitä tapahtuu. Tajusin, että joissain asioissa ei vaan ole kyse järjestä. Vanhemmuudessa ahistaa eniten se, että se sitoo niin paljon. Mutta oon kyllä ajatellut niinkin, että ei jokaisen äidin tarvitse olla se samanlainen pullantuoksuinen äiti ollakseen hyvä äiti, vaan kai sitä voi olla vähän oudompikin/erilainen ja olla silti hyvä äiti : Oon miettinyt että haluaisin kait yhden lapsen, jotta matkustelu ym. vapaampi eläminen onnistuisi ehkä helpommin. Tosin vielä en halua lasta.

Ja tuosta opiskelija elämisestä sen verran, että en voi kyllä ymmärtää miten opiskelijoita voidaan parjata. Mä en oo yli vuoteen nostanu lainaa ollenkaan, eli elän todella pienellä budjetilla. Se on epäreilua että yhden kansanryhmän pitää elää lainarahalla.

[Ratkaisu]

Itse yritin viime keväänä sitä, että kävin opiskeluiden ohessa töissä useampana iltana viikossa, koska ajattelin, että ei tarvitsisi niin paljon lainaa nostaa. Tulin aika pian siihen lopputulokseen, että jos on jo koulussa kiinni päivittä kahdeksasta puoli viiteen, siitä illaksi töihin ja sen jälkeen vielä läksyjä, niin ei siinä menossa päänuppi kestä. Sen vuoksi tällä hetkellä joutuu enemmän lainaa nostamaan, kun mieskin on työttömänä. Töissä käyminen myös vaikuttaa erittäin paljon siihen, jaksaako koulutehtäviä tehdä vai ei ja itsellä vaikutti niin paljon, että töissä käyminen vaan sabotoi opintojani.

Jos lapsen hommaisi, niin jostain olisi lisätuloja saatava, mutta ei lapsen kanssa oikein käydä koulussa, töissä ja ajatella, että on aikaa vielä hoitaa lasta.

Onneksi aina välillä pääsee baarin sisään ilmaiseksi kun menee oikein ajoissa. Silloin voikin mennä käymään vaikka tanssimassa ja yhdellä. =)

[Titania.]

Mä tein ekat 2,5 vuotta opiskelun ohella töitä ja oli se kyllä hullua.. Viikonloput ja lomat töissä, muuten koulua. Ei siinä paljon muuta elämää enää ole mahdollista harrastaa. Nyt oon päättäny keskittyä ihan vaan kouluun eikä mulla siltikään oo kauheemmin vapaa-ajan ongelmia. Nytkin on syksyllä jääny jo monet pippalot väliin ihan vaan siksi että aika ei meinaa riittää kouluhommien tekoon ellei iltamyöhälle tee töitä.

[Ratkaisu]

Vaikka ei olisi töissä niin meillä ainakin kolutehtävien tekemiseen menee aikaa. Suoraan eräs opettajamme sanoi, että koska opintojaksoja on tiivistetty, niin se käytännössä tarkoittaa sitä, että puolet tehdään omalla ajalla ja kotona. Ei joka jakso onneksi ole niin työläs, mutta suurimman osan aikaa kaikki täytyy tehdä kiireellä ja jos haluaa tehdä asiat hyvin, niin omaa aikaa palaa. Nyt harrastukset ovat paussilla, sillä asiat on pakko saada tehtyä.

[Ave^^]

Se on paljolti kiinni missä kaupungissa asuu miten pystyy tulemaan toimeen. Yksi hyvin edullinen kaupunki asua on Pori. Ei tämäkään kaupunki missä nyt asun hassumpi ole. Asun opiskelijayksiössä, ja tulen toimeen opintotuella+asumislisällä, juuri ja juuri. Siihen aikaan kun asuin solussa, jäi tilille käyttämättä sellanen n. 50e joka kuukausi. Tälläkin hetkellä voisin vielä tinkiä, asun nyt uudessa talossa, voisin muuttaa vanhempaan ja kauemmas, joissa olisi halvempi vuokra, mutta en viitsi enää. Pidän tästä.  

Totuus on että monet pienpalkkaiset ihmiset joutuvat tulemaan toimeen paljon pienemmällä summalla, ja kasvattamaan vielä lapsensakin sillä. Lapsilisäänhän on jokainen oikeutettu. En tiedä miten he tulevat toimeen, nostan hattua todellakin. Opiskelijoilla ei minusta ole oikeutta valittaa tyhjästä, sillä heillä on tulevaisuus edessä, ammatti, tämä vaihe on vain "välivaihe", jonka jälkeen on palkallinen työ todennäköisesti tiedossa.

[Ratkaisu]

Haluaisin kyllä nähdä tilastoja kuinka paljon pienipalkkaiset saavat rahaa kuussa, jos heillä kerta on vähemmän rahaa kuin opiskelijoilla. Toki jos kirjoittaa työsopimuksen, mikä ei sisällä tuntipalkkaa, eikä ole liiton minimipalkan mukainen tai työ on osa-aikainen, niin silloin se voikin paikkaansa pitää. Jos opiskelija saa rahaa kuussa noin 400 euroa miinus verot, niin jos vaan työsopimus on laillinen, niin kyllä sitä enemmän pitäisi saada.

Itse olin töissä jonkun aikaa puhelinmyyntifirmassa ja sielläkin olevat ihmiset, jotka kuukaudessa tienasivat rahaa 300 euroa, saivat toimeentulotukea palkkansa lisäksi noin 500 euroa + lääkekorvaukset. Useilla siellä oli lapsia ja elivät tuolla aika minimibudjetilla. Ei se silti ole saman verran kuin opiskelijan tulot, vaikka opintolaina laskettaisiin mukaan. Nostan kyllä heille hattua, siitä, että toimeen tulevat, monet vieläpä yksinhuoltajia. Eli toimeentulotuella kaiketi monet pienipalkkaiset elävät. 

[Ave^^]

Tarkoitin tuossa suhteellista toimeentuloa, en suoraa rahamäärää. Opiskelijoilla on paljon etuuksia, joilla heidän menonsa muodostuvat pienemmiksi.

Jatkuvat vuokrien ja hintojen korotukset kyllä hirvittää.  Olisivat ne pirut saaneet opintotuen indeksiin sitoa.  Mutta, niillä mennään mitä on annettu..

[Ratkaisu]

Niin no, tuo on kyllä ihan totta, että työssäkäyville kaikki on kalliimpaa ja usein menojakin huomattavasti enemmän. Onhan nuo lainanlyhennykset, mahdollisesti kalliimpi asuminen jne. Olen varmaan vähän pilkunviilaaja, kun tuohon tartuin. ^^

[SanctAstra]

Hymyilyttää tämä opiskelijoita koskeva kirjoittelu. Olen kahden leikki-ikäisen lapsen yh ja opiskelija. Ja elän opintolainalla sekä valtion tuilla. Koulun kanssa en voi käydä töissä, koska tällöin en näkisi lapsiani ollenkaan. Kaiken huipuksi koulumatkaa päivittäin kertyy noin 100km, eikä mahdollisuutta julkisten kulkuneuvojen käyttöön ole, sillä matka olisi hankala ja päivät venyisivät tajuttomiksi. Muutimme kaupungista viereiseen maalaiskuntaan juuri sen takia, että koulumatkani lyhenisi ja vuokrat ovat halvempia. Silti joudun kääntymään sosiaalitoimen puoleen ajoittain, vaikken sieltä juuri apua edes saa, mikä on typerää, sillä puliukotkin saavat enemmän tukea sossulta kuin minä lapsineni.

Tässä kädestä suuhun eläessä on kyllä saanut käyttää arjen luovuutta, jotta pysyy leivässä ja vaatteissa. Onneksi vanhempani ovat auttaneet. Muutoin elämä olisi aika mahdotonta.  

[Ave^^]

Jaksamisia sulle SA.  Ei varmaan ihan helpointa elämää ole.