No jos yhellä saralla menee hyvin niin toisella huonosti.
Mutta otetaan onni irti siitä mikä millonkin on hyvin.
Mie kaipaisin rinnalleni ystäviä. Yhtäkkiä huomaan ettei mulla ole paljon ketään kelle soittaa.
Se saa miettiin mikä mussa on vikana. En voi katsoo kun peiliin ja miettii mitä oon tehnyt - jättänyt jälkeeni kaikki ne ihmiset jotka olivat mielestäni jollain tapaa epäluotettavia.
Oliko ne oikeesti epäluotettavia vai pelkäänkö vaan että NAISET pettää mut kerta toisensa jälkeen, eikä hyväksy mua tällaisena?
Mä haluun vaan sielunSISKON kenen kanssa voin olla lapsellinen, nauraa mahan kipeeks ja ymmärtää pelkällä katseella mitä toinen ajattelee!
Mulla on töissä pari sellasta ihmistä kenen kanssa on tosi hauskaa ja mukavaa töissä ja puhutaan maat ja taivaat - mut en tiiä miten voisin pyytää että nähtäiskö joskus vapaa-ajalla..... Mulle on tuhatmiljoonakertaa luontevampaa pyytää ihan ketä vaan miestä treffeille, en jännitä sitä niin paljoo
Jokainen tarvitsee ystäviä...
Meissä kaikissa asuu sellanen ilkikurinen vajaapäinen ääliö, joka haluis päästä valloilleen saman henkisten kanssa häpeämättä MITÄÄN...
Skorppari on mun paras ystävä, mutta tiedän tarvitsevani myös muita, eikä oo "oikein" vaan ripustautua toiseen niin, en haluu sellasta taakkaa toiselle..
No joo, on mulla pari ystävää, mut ne ei oo viime aikoina hirveesti vastannu puhelimeen
