Voi, mun pikkuisella (pian 5v) on pimeän ym. pelkoja.. Tänään varjot pelottivat, ja siinäpä mentiin aika fysiikan lakeihin asti kun äiti yritti selittää että miksi on varjoja.. ja miksi on päivä ja yö yms..
Tutkittiin sängyn aluset ja siellä oleva matkalaukkukin. On se pienen elämä ihmeellistä, kaikki on niin uutta..
Sängyn alusesta puheenollen, ja mielikuvituksesta.
Itte tänään myös kaivelin sohvani alla asuneen mörön esiin. Mielikuvitusleikillä.
Olen itsekin pelännyt pimeää yms. "pahoja" juttuja aika-ajoin elämässä. Ei ole auttanut työntää sitä mielikuvituskättä joka sängyn alta tulee, pois. Tai sanoa pyh. Yritin eka tehdä tuttavuutta sen kanssa. Kättelin sitä karvaista kättä
ja koitin olla ystävä. Mutta tää mörkö, se vaan tahtoo pelotella. Se on sen tehtävä kai. No, minä ajattelin että jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Häädin sen pois. Pistin halki poikki ja pinoon moneen kertaan.
Sitten tuli enää osia siitä, joka kerta oon kauemmas viskannut tai väkivalloin turmellut.
Ei tämä ihan normaalilta kuulosta, mutta tarviiko edes. Mie alan olla sujut oman erikoisuuteni kanssa. Mielikuvitus on paljon suurempi voima kuin moni voi kuvitellakkaan!
Sitähän ne pelotkin on olleet, mielikuvitustani, tuntemattoman pelkoa. Nyt ikäänkuin otin mörön valoon, näin sen, ja pistin pihalle.
Ja ei että kun tuntui hyvältä!!
Psyykkausta tai mitä lie, mut hyvältä tuntui.
Kirjoitin tänään myös pitkästä aikaa runon. Se vain tuli. Ja itku sen mukana.
Hyvin puhdistavaa ja ihanaa!
Alkaa tuntua että jalat on enemmän maassa, erittäin hyvä juttu. Jaksaa ihan eri lailla touhuta arjessa.