Voi muutenkin olla niin, että maalta irtoaisi helpommin työpaikka kuin kaupungista.. Mutta elämä on kyllä täällä kaupungissa paljon helpompaa (ainakin minun mielestäni), ja kaikki palvelut ihan käden ulottuvilla.
Yhdyn tähän. :
Asuin ennen tänne isoon kaupunkiin muuttamista, pienessä kaupungissa. Sitä ennen pienessä kylässä maalla. Ja en vaihtais tätä kaupungin anonyymiyttä ja helppoa eloa, palveluita yms yms. enää. Se on joko ihan keskellä metsää omassa rauhassa, tai sitten isossa kaupungissa (omassa, erilaisessa rauhassa), sanon minä.
Joku päivä vielä kyllä muutan sinne metsään, omaan mökkiin. Mutta siihen asti, iso kaupunki on mulle se juttu.
Isommat ipanat on mummolassa. Ah tätä rauhaa ja hiljaisuutta. Pikkuinen (6kk) on helppo tapaus, ja antoi äiskän nukkuu piiitkään ja nytkin nukkuu.
Huomenna viedään sekin yhdeksi yöksi mummolaan.. Ensimmäinen kerta, öö, n. 1,5 vuoteen kun kaikki ovat yötä poissa kotoa.
Me niin ostetaan pari pulloa viiniä, jotain ihania juustoja kera suolakeksien ja viinirypäleiden ja Nautiskellaan!!
Sunnuntaina Minä Olen -messuille sitten miehen kans.. Full HD -elokuvia ja kaksin oloa.. sekä itekseen aion myös olla, tarviin omaa rauhaa, ehkäpä menen pitkästä aikaa metsään.. Puun juurelle istumaan, ja ihmettelmään luonnon kauneutta.. Harmi vaan, että noissa lumimassoissa on aika kylmä istuksia.
Noo..
Ihanaa muutes, kun olen löytänyt musiikin, tanssin sekä laulun muodossa taas.. Se koskettaa todella minua. Tanssin pari päivää sitten niin luovasti, tunsin sen biisin tarinan ja Elin sitä, että meinasin alkaa itkemään. Tuli ihan euforinen olo ja kylmät väreet..
Lauluääneni tosiaan myös parantunut.. sen enemmän kun epävarmuuteni on kadonnut, tai oikeastaan laulun suorituspaineet.. sellainen välittäminen muiden mielipiteistä, ja kommunikointini on parantunut.. kurkku voi kai paremmin, kun laulukin luistaa paremmin.
Luovan / nykytanssin aloitan. Siihen asti, tanssin täällä kotona vauvalle..
se tykkää katella..