Mie haluaisin kissun. Me ollaan mietitty ja harkittu omaa kissaa jo kauan, mutta ensin pitäis saada tuo jäärä allergiatesteihin ja selvittää ongelmat - mitä me kyllä ollaan tehty ihan urakalla! Sellanen ragdoll ois aivan liian suloinen, jotenkin niin minunoloinen, mutta varmaan päädytään ottamaan jostain löytöeläinkodista tms. hylätty kissu, ellei sitten saada jostain jotain kuolemantuomion (
) saanutta pentua.
Kun yhden hankkii, tarvitsee helposti toisenkin. Ainakin ragdollit ovat sen verran seurankipeitä, että voivat tulla hieman onnettomiksi ilman eläinkavereita, ainakin jos ei ole 24/7 joku ihminen läsnä. Itse siis neljän raggarin omistaja.
Totta. Yhden kissan jälkeen tulee nopeasti toinen, ja kolmas, ja...
Mulla on kaksi siperiankissaa, leikatut tytöt. Ovat maailman lutuisimpia ja sylinkipeimpiä otuksia, mitä maa päällään kantaa
Eivät osaa olla ilman ihmisseuraa ja yötkin nukkuvat vieressä
Tosin pirun omapäisiä ja temperamenttisia otuksia ovat - hyvin kilttejä tosin
Kyllä miehistä ilkeyttä löytyy. Olen sivusta seurannut joitain ihmissuhteita. Kauheaa, miten sättivät puolisoaan ja ilkeilevät ja alistavat ja toiset vaan antaa olla.
Jos joskus olen sairas ja esimerkiksi en pääse kävelemään yhtä kovaa kuin hän niin hän voi sanoa todella loukkaavasti ja vaikka keskellä millaista väenpaljoutta.
Mun exä oli todella ilkeä. Hän tosiaan saattoi kaveriporukassa kertoa noloja juttuja musta ja naureskeli siinä - ja annas olla, jos kerroin HÄNESTÄ jotain huumorimielessä, niin heti mies veti mut sivuun ja sanoi, että annas olla. Kuitenkin veti sivuun sättiäkseen, ettei hänen egonsa saa tahraa
Lisäksi mies saneli, miten mun pitää pukeutua, laittaa hiukset ja meikata ja saattoi julkisilla paikoilla arvostella ulkonäköäni, korjata hiuksiani tms.
Tai jos esim. nauroin liian kovaa tms., mies jokusen kerran tönäisi ja kuiskasi, että lopeta, häpeän sua...
Eroonhan tuo suhde päättyi - ja vielä suhteen jälkeen exä paljasti, että hänellä oli ollut toinen nainen
En eron jälkeen pitänyt yhteyttä - ja siellä kaveriporukassaan mies varmaan leimaa mut ihme nipoksi, kun olen hänelle vihainen tms.
Olen vain miettinyt välillä, miksi exäni oli niin ilkeä ja dominoiva mua kohtaan
Olinko sitten liian kiltti? Vai olinko sitten liian "epätyypillinen" vaimoehdokas, että mies yritti väkisin vääntää mut haluamaansa muottiin? Vastausta tuskin tulen saamaan koskaan...
Sydän arvilla sitten tiet yhtyivät nykyisen kanssa - oli se suhteen alku aikamoista myllytystä, kun luottamus oli pahemman kerran kärsinyt ja mies-ressu sai tehdä kovan työn saadakseen mut luottamaan häneen
Mutta tuossa tuo onneksi vielä on, sanoi, ettei pois halua lähteäkään, koska on kuulemma rakastunut "hellään ja höpsöön tyttöön, joka pitää hänestä huolta"... Onko sitten sanahelinää vai tekstiä suoraan sydämestä, mutta silti...
Exä piti astrologiaa täytenä hulluutena, nykyinen on yllättävän kiinnostunut astrologiasta, vaikkei mikään astrofanaatikko olekaan
