Mulla on ihan kamala turvotus. Mässättiin eilen miehen kanssa sipsejä ja karkkia, ja nyt maha on ihan pinkeänä. Tähän asti olenkin suhteellisen tiukasti pitänyt karppauslinjaa. Tissi on pienentyneet -
Hyvä juttu.
Tuttua, tuttua
Kun kroppa on tottunut karppaukseen ja satut poikkeamaan ruokavaliossa "kaidalta tieltä", on olotila sen mukainen - turvottaa, töhnäinen olo jne. Ei kyllä hirveästi tee mieli mässätä, kun miettii, mikä fiilis siitä jälkikäteen tulee... Sitäkin ihanammalta tuntuu sitten palata karppauksen pariin repsahduksen jälkeen
Mulle se akilleen kantapää on olut - kun kauniiden säiden aikana on tullut grillattua ja istuskeltua ulkona, alkaa väkisinkin suuta napsamaan ja tekemään mieli huurteista... :
Laadukas olut on oikea nautinto
Tosin sen olen huomannut, että karppauksen ansiosta (?) viinapää on romahtanut entisestä (ja mulla ei koskaan edes hyvä viinapää ole ollut), joten yksi olut on ihan riittävästi! Tuossa lätkähuumassa kisakatsomossa tuli otettua 3 tuoppia - ja voi jumaleisson, kun niistä tuli seuraavana päivänä otsa kipeäksi!
Mäkin olen aikanaan tuntenut olevani niin kiltti et sen takia koko maailma haluaa kaataa kaikki paskat mun niskaan.
Mua kiusattiin ala-asteella (lihavuudesta, siitä että käytin kirpparivaatteita ja siskojen vanhoja), yläasteella (ujoudesta) (johti lopulta itsariyritykseen) tän jälkeen kokosin itseni...
Lukiossa mut hyväksyttiin joukkoon jotenkin paremmin, silti tunsin oloni irralliseksi. Olin kuitenkin lähes anorektinen, käytin tosi paljon alkoholia ja poltin tupakkaa - ei ihme jos ihminen tuntee itsensä irralliseksi kun hänet hyväksytään vasta sitten kun hän on jotain sellaista, mitä sisimmässään ei oikeasti halua olla.
Ammattikorkeakoulussa löyty heti meidän luokalta porukka jotka ei kutsuneet mua bileisiin vaikka kutsuivat kaverini, töissä löyty heti yks naikkonen joka pompotteli mua ja yritti lannistaa - no lopulta tää kaatui hänen omaan niskaan, eikä kukaan enää tykkää hänestä.
Oon lakannut välittämästä ja oon lakannut ajattelemasta olevani jotenkin liian erilainen tai sopeutumaton. Oon mikä oon ja se kelpaa jollekin, se riittää, se ei oo enää mulle syy tuntee oloani kurjaksi. Ja jos joku yrittää käyttää mua terapiavälineenä tms. mä otan heti etäisyyttä. En enää ole ylipursuavan empaattinen, ei se kiillota mun sädekehääni kuitenkaan, eikä hyödytä näitä ruikuttajiakaan....
Jokainen meistä kohtaa tiellään v-mäisiä persoonia, toiset meistä vaan ovat syntyjään vahvempia pitämään puoliaan. Ei ole kyse siitä että minussa on jotain vikaa, kyse on siitä että en osaa tarpeeksi hyvin vetää rajoja sille miten annan itseäni kohdella tai otan liian henkilökohtaisesti sen että en olekaan kaikkien mielestä täydellinen.
Viisaita sanoja, Tiigris
Tottahan tuo, että jokaisen pitää vain osata vetää rajat siihen, miten antaa kohdella itseään. Ja mulla on sama homma - otan itseeni, jos joku ei pidä musta
Tää perusjuttu, kun en kuitenkaan kenellekään pahaa halua, niin sitä alkaa miettimään, mitä olen tehnyt, että toinen ei pidä musta. Mikä mussa on vikana...
Mulla on ollut ongelmia mun siskon kanssa (olenkin siitä joskus purnannut täällä). Koska siskoni harrastaa mun elämäntapojen, valintojen aliarvioimista ja arvostelee mut sinne maanrakoon. Toisaalta, siskollani on paljon henk.kohtaisessa elämässään ongelmia ja epävakautta, joten ehkä tuo on hänen keinonsa purkaa sitä pahaa fiilistä ja kohottaa omaa itsetuntoa
Mutta en halua olla se sylkykuppi, johon siskoni pääsee purkamaan fiiliksiään (ja aiheuttamaan mulle pahaa mieltä), joten olen päättänyt, että yhteyksissä en ole niin kauan, kun asiat käsittelevät mun "virheellisiä" elämäntapoja
Opiskeluaikoina meidän luokalla oli yksi tyttö, joka suhtautui erittäin ynseästi ja tuli ihan naamatusten arvostelemaan (sekä tiedän tuttujen kautta, että on selän takana puhunut musta pahaa). Kun mä en halunnut liittyä tämän tytön johtamaan remmiin, jossa juoruttiin muiden asioista ja arvosteltiin jokaikistä selän takana, pahassa mielessä - mulle tuli tosi ikävä fiilis, kun joskus satuin kuulemaan tämän porukan juttuja
Ihmettelen vain, miksi muilla on aikaa märmättää muiden elämästä sen sijaan, että keskittyisi omaan elämäänsä ja antaisi kaikkien kukkien vaan kukkia
Tämä tyttö sitten omalla käytöksellään tosin eristi itsensä muusta luokasta, hänelle jäi ympärille muutama juorukaveri, joiden pomona hääräsi. Kukaan muu ei kutsunut häntä yhteisiin juttuihin, bileisiin tms. Eli ilmeisesti muutkin näkivät tytön läpi...
Joskus yksi näistä tämän tytön kavereista sanoi mulle, että ko. tyttö ilmeisesti ei pystynyt sulattamaan mua, koska en halunnut sopeutua hänen pelisääntöihinsä. Että meitä oli kaksi yhtä vahvaa persoonaa vastakkain - en ole itseäni minään kovin vahvana persoonana pitänyt...
Mutta epäoikeudenmukaisuudesta ja ilkeilystä pysyn kaukana ja pyrin aina olemaan mahdollisimman avoin ja kohtelemaan ihmisiä hyvin.
Ja KV:lle tiedoksi: Ei miehet suinkaan ole aina se ilkeä osapuoli. Tiedän tapauksia, joissa pääpiru on se nainen - ja naiset ne vasta ilkeitä osaavat ollakin
Miehet ei ehkä ole samanlaisia tunneihmisiä ja hoivaajia kuin naiset, mutta mun lähipiirin miehet ovat sanansa mittaisia, reiluja ja avuliaitakin ihmisiä