seuraava »

[Tiigris]

Elämänilo, hyvä linkki mut ei auta tässä vaiheessa tehdä mitään smoothieita kun mulla on tää tosi suppea imetysdieetti nyt meneillään... Pistäkööt muut smoothiekoneet laulamaan mun puolesta..!

Ironia, noi oireet, voi jessus. Siellä oli varmaan yksi tai kaksi kohtaa jotka eivät olleet mua. Oon siis ihan selvä adhd noiden oireiden perusteella. Huvitti se vaatekaappi, oon aina saanu äidiltä, siskoilta ja poikakavereilta luentoja aiheesta..... En vaan kykene pitämään vaatekaappia järjestyksessä, ehkä kerran vuodessa sen siivoon ja viikkaan ne vaatteet, seuraavana päivänä se on jo ihan myllätty ja heitän kuivat pyykit sinne viikkaamatta ihan miten sattuu.... Toi rutiinikohta mua huolestuttaa, et miten pystyn luomaan lapselleni rutiinit koska itse en pysty pitämään itselleni... Ja hypoglykemia ja kahvilla/tupakalla eläminen, yökukkuminen ja törkeä aamupäiväväsymys kylläkylläkyllä. Kaikkeen kyllä!! Olin koulussa ihan kauhee alisuoriutuja, mutta jostain kumman syystä olin myös opettajien lellikki vaikka palautin kaiken myöhässä.. Olin niitä ketä opettaja pyysi jäämään tunnin jälkeen jutteleen ja kannusti mua yrittämään koska näkivät mussa olevan enemmän kykyjä kuin mitä annan ymmärtää... Aloitin kanssa monen lukukauden saamalla ysejä ja kymppejä kokeista ja loppuvuonna oli hyvä jos seiskaan asti suoriuduin... mulla oli ihan hirvee angsti matikkaa, kemiaa, fyssaa ja ruotsia kohtaan... en pystynyt keskittymään niihin mitenkään. oon jotenkin nummerovammainen. painan nykyäänkin kaupassa hedeslmätiskillä lähes aina väärän hedelmän tarraa ennen kuin osun oikeaan, koska käännän numerot herkästi väärin päin, kolmestatoista tulee kolkytyks jne...

Ja kyllä, raskauden aikana koin olevani paljon rutiininomaisempi ja rauhallisempi kuin koskaan.

En tiedä mitä ajatella. Oon kyllä hyväksynyt että olen tällainen, koska len oppinut hallitsemaan kaaostani. Mutta hauskaa, jos tähän joku teoriakin löytyy. Luulin vaan että oon taiteilijasielu, mut se olikin vaan joku adhd... meinasin laittaa ac/dc 

*muoks. pitää lisätä että enää en tupakoi!!! oon ollut kohta 2v. polttamatta.

[Päivi]

adhd on voimavara.
ja kun tunnistaa osaa sen kanssa elää , lasten kanssa ja ilman. itellä siis 12 ja 2,5v.
mitään muuta rutiinia ei oo ku että nukkuun klo 21.
muutoin vedetään fiilispohjalla.
en saa pidettyä kämppää siistinä, siks ei anoppia pyydetä kylään.

täähän on sitten 80% perinnöllinen

parhamillaan adhd on innostaja, innostuva, luova, nopea ongelmaratkasukyky jne
  en päivääkä vaihtais 

[Tiigris]

  hyvä, mihkäs niitä vaihtaan kun elämä on iiiihanaa 

Tällä hetkellä kyllä sydäntä särkee toi vauvan oireilu, kun lääkitystä vaihdettiin pari päivää sit, on vauva taas kipeempi... mahahapot seilaa jatkuvasti ees taas, vauva nieleskelee, yskii, aivastelee, kiljahtelee, on levoton, pulauttelee jopa kaks tuntii ruuan jälkeen jos kääntelee... Tai enempi mua masentaa se et skorppari on poissa tolaltaan... Se ei oo sen jälkeen puhunu oikeen mitään kun vauvan oireet taas paheni..se vaan on maannu sohvalla koko päivän ja eilen se huusi jotain vttprkl:ttä mulle kun vaan huomautin ystävällisesti  yhdestä asiasta.

Miten voisin kauniisti sanoa et olen odottanut koko viikon et tulis viikonloppu, et nähään, ollaan kolmistaan. et nää päivät menee hukkaan jos on noin hirveen vihanen. 
Ei se vauva vihaamalla parane...... No on hänkin oikeutettu negatiivisiin tunteisiinsa, mut meidän nyt pitäs vaan jaksaa tätä yhdessä. Heti kun jompi kumpi lannistuu, se vaikuttaa väistämättä toiseen.

[~Karuna~]

Hauska sattuma, kun luin täällä yhtä juttua juuri niin tajuan, mitenkä paljon paremmin voisi sopu säilyä kaikkien kanssa, kun puhuisi asioista astrologian kautta. Esim.: koska nyt tuo aurinko ei paista oikeasta kulmasta niin olen vähän agreesiivisella tuulella ja haistatan peet koko poliitiikalle Suomessa. Tai: koska yöllä kuu tekee ristiä jonnekin, mitä en kyllä nyt muista/tai edes tiedäkään, koska en ymmärrä tuosta astrologiasta yhtikäs mitään niin se varmaan saa itseni onnelliseksi tunnemaailmoissani ja toivottavasti se tunnemaailmani ei koskaan siit ristiltä tulekaan alas, koska se tunne on niin mukava. 

Eli täällä Wienissä, missä nyt vietän lomaani, tuli tällaistakin perspektiiviä tähän foorumiin, missä tunteita on peilattu astrologiselta pohjalta sen sijaan, että otettaisiin vastuuta itse siitä, mitä tuntee. Sillä tokihan se aina on ollut ihmiselle helpompaa tyrkätä omat tunnepuolensa reaktiot - varsinkin ne negatiiviset - niihin "toisiin", kun ei ole ymmärretty, mitenkä ne muodostuvat. Eli se koko avaruushan on vain sellainen mieliemme peilauksen kuvio, jota muuttamalla voimme vaikuttaa siihen, mitenkä täällä maan päällä saamme elämämme sujumaan mieleltämme oikein. Koska loppujen lopuksihan kaikkeen eniten vaikuttaa se ajatus, joka ei synny auttajaksi avaruudesta vaan tietoisuudestamme, joka koskaan mitenkään ei muutu, ellemme lakkaa ulkoistamasta kaikkea.   

Elikkä terveisin minä, joka tulin tänne Wieniin nähdäkseni paremmin näitä astrologian kuvioita tai sanotaanko, että aloin ymmärtämään niitä nyt paremmin. 

[~Karuna~]

Olet aivan oikeassa Aminthir. Tärkeintähän siinäkin varmaan se on, että ymmärtää mistä siinä astrologiassa oikasti on kysymys eikä tuijota siihen kuin orjuuttavaan sanomaan. Eli ettei ole aivan pakko tehdä tai käyttäytyä tai elää sen mukaan vaan ajatuksen muuttamisen kautta elämänsä ohjautuvuuskin tulee toisesta lähteestä kotoisin olevaksi. 

[Edna]

Melkoinen tuuli oli päivällä. Lennätti terassikatoksen pari kertaa ympäri ja kaatoi kaasugrillin...  Päivän muut tuhot hoiti rakas karvakasani... Oli sitten jostain syystä hyppinyt autoa vasten ja naarmuttanut täysin puolet toisesta kyljestä.    Tää päivä ei kai menny ihan nappiin?   

[~Karuna~]

Siis mä rikoin tänään kaks lasia! Mitä tähtikuviota tästä nyt kiroais, ettei tarvitse itseänsä kömpelöksi syyttää 

*A*

 
 
Täällä Wienissä oli mitä parhain sää tänään ja lämpöäkin liki 30 astetta. Vaan se ei kulkuamme haitannut, koska täällä tapahtuu mielenkiintoisia asioita koko ajan. 

[Tiigris]

Kaunista täälläkin...

Valvoin viime yönä neljään ja nousin kuudelta... Itkin yöllä ja aamulla, nyt on ehkä vähän selkeämpi...

Olen väsynyt, väsynyt niin fyysisesti että henkisesti. Tuntuu kuitenkin, että minun pitää jaksaa. Toinen on niin vihainen koko tilanteelle, että nukkukoon joka yö kunnon unet, jos se vähän edes helpottais.. Mä oon elämässäni itkeny jo niin paljo etten tähän hajoo. kyllä se vauva vielä paranee. Kyllähän sydämeen sattuu katsoa tota kärsimystä, mut ei se ikuisesti kestä. Näillä mennään.
Oispa vaan lähellä joku, jolta vois pyytää apua.

[Tiigris]

Kiitos ystävällisyydestänne. Pahoittelen jos kuulostin itsesääliruikuttajalta. Varmasti moni tahtoo auttaa, mutta minkäs teet kun ei tässä ihmeidentekijöitä olla.. Tai harva meistä osaa taikoa ketään terveeksi yhtäkkiä. Tää vaan on tätä elämänkoulua vähä kovemmalla kädellä välillä, mutta en voi olla sanomatta että elämäni 2 viimestä vuotta ovat olleet ihan äärettömän onnellista ja nousujohteista aikaa - oli ihan odotettavissa tämä.

Ens viikolla on keskiviikkona taas lääkäri, jos sen jälkeen tulis muutosta parempaan.

Hyvää synttäriä myös mulle  Arvatkaa unohtiko skorppari mun synttärit....
No, nyt on turha suuttua sellasista... Ei väliä...

[~Karuna~]

Samaa mieltä kuin soma: auttajia on lähempänä kuin näemmä tiedostatkaan. Usein vain emme usko siihen, että omatkin ajatuksemme auttaisivat läheisiämme vaan kun tiedostamme, että olemme se samoin ajattelija niin se tuo ymmärryksen siihen, mikä auttaa aina. Eli se, ettei jää kiinni tummaan ajatukseen vaan kävelee mielellään sen yli ja muuttaa sen jälkeen ajatustaan, tuo yleensä kaikille läsnäoleville sen parhaan mahdollisen parannuksen. Auttamalla itsellemme hyvää oloa, parantuu vauvammekin samaan aikaan. 

[Fawn]

En tajua tota tatuointi syrjintää työpaikoilla. Eihän ne aiheuta mitään hygieniariskiä ja ulkonäön puolesta ovat verrattavissa ihmisten eri näkemyksiin pukeutumisesta ym ylipäätään. Sen ymmärrän, että lävistykset eivät aina ole toivottuja kaikissa ammateissa esim. kirurgeilla mutta jos vaan ulkonäöstä on kyse niin en vaan ymmärrä. Kertokaahan joku mua viisaampi mistä on kyse?

[Päivi]

siivoisin jos saisin aikaseks. useimmiten jumin vaan koneella.mä oon tätä pohtinu enemmänki mutten jaksa sitä tähänny alkaa kirjottaan. suurin syy on noi välittäjäaineitten puute aivoissa, vaikka aivot antaakin käskyn, se ei mee perille asti. että ihan on neurologinen syy mulla tähän siis tää paljonparjattu adhd.

mua muuten ihmetyttää myös toi tatskahomma. olin spr:llä töissä, 2 kesää sitten, jouduin peittään kaikki tatuoinnit. mulla on 19. kiva vetää ilmastoimattomassa hallissa pitkäthousut ja pitkähihanen päällä. sevverra jäi paskammaku suuhun siitä firmasta ettei kyllä mitään positiivista tu mainittua jos joku spr:n ottaa puheeks.

[~Karuna~]

Itse henkilökohtaisesti en ottaisi minkään valtakunnan tatuointeja ihooni enkä edes ymmärrä sitä, että mikä niissä ihmisiä viehättää. Mutta työpaikoilla on varmasti kyllä omat peustelunsa niiden hylättävyydelle, koska aiheuttavat ihmisissä niin monenlaisia eri mielleyhtymiä. Eli tatuoitu iho kertoo kantajastaan - eikä aina välttämättä ehkä mitään hyvää, koska se on totuttu yhdistämään sellaisiin asioihin kuin esim. vankilat tai moottoripyöräjengit. Tavallaan on siis kyse mielleyhtymistä, jotka pitää ensin muuttaa ennen kuin ne tatuoinnit hyväksytään osaksi tavallisen ihmisen ihoa. Jos hyväksytään koskaan. 

[Casperiina]

Siis mää rikoin jo kolmannen lasin vähän ajan sisään! Pelottavaa  

*A*

Mitä asioita olet miettinyt tai tehnyt juuri ennen kuin hajotit nämä lasit? Jotain sellaista mikä veisi sinua väärään suuntaan? Mulle tulee se ajatus, että nuo olisivat joitakin merkkejä.

Mä olen löytänyt täydellisen miehen, joka resonoi mun kanssa. Aivan kuin se olisi pudonnut taivaasta mua varten. Mä ilmensin sen elämääni.  Mulla oli eilen ehkä elämäni ihanin päivä hänen kanssaan. Ihmeitä tapahtuu, kun on niille valmis.

[Casperiina]

Kiitos kaulakoru  

Tuo mun äskeinen viesti miehestä oli 444. viesti tänne foorumille. Mestariluku, jotain hyvää se tarkoittaa.