Minä oon ollu..hmm...telemarkkinoija...vai mikä hiivatin myynninedistäjä se nyt sitte onkaan
No, kuitenkin, sen sanon, että jokaiselle meistä tekisi erittäin hyvää, vaikkapa kesällä ylä-asteen jälkeen joutua puhelinmyyjän hommiin. Ei ole herkkua ei, ja johan selkiää mimmonen se ihmisluonne oikein onkaan
Minä myin paljon sillä, että en myynyt mitään. Rupattelin vain ihmisten kanssa mukavia, ja selitin, miten olin tähän hommaan päätynyt ja sitten, jos oli mielestäni hyvä tarjous oikeastikin, niin mainitsin siitä, ja moni osti, ihan yhden maininnan perusteella. Ok, yhdelle mummelille soittelin usein, kun se aina tilas niin innokkaasti...ihan varmaan se ei kerinny niitä kaikkia lehtiä millonkaan lukee...
Huijari hommaa, työsoppari oli selitettävissä kahdella eri tavalla...sillee kun meille työntekijöille oli kerrottu, ja sitten tilipäivänä sillee kun työnantaja sen näki, joka tarkotti minunkin kohdallani puolet vähemmän palkkaa kuin olin luullut. Joo.
Nykyään suhtaudun puh.myyjiin ystävällisen päättäväisesti. Sanon het alkuunsa, että ei tuhlata meidän kummankaan aikaa, kun en mitään tilaa kuitenkaan, ja yleensä sillä selvä. Jos myyjä on oikein lupsakka ja mukava, saatan jutella sen kanssa hetkisen, mutta ilmoitan kyllä heti, että mitään en tilaa. Saapahan itse päättää mihin työaikaansa käyttää.