Mä olen ainakin ihan hukassa. Mä taidan olla jotenkin tosi epävakaa, välillä olen maailman onnellisin ihminen ja no sitten seuraava laskukausi tulee ja voisin vetää itseni hirteen.
Mulla on terveysongelmia, joista en puhu, koska yritän manifestoida niitä pois. Ne johtuvat siitä, etten rakasta itseäni tarpeeksi ja niiden vaivojen takia en ole voinut heittäytyä tähän suhteeseen tämän oinaan kanssa. Ja en voi vetää tarpeeksi rakkautta puoleeni tässä mielentilassa, eikä sitä rakkautta pahemmin ole näkynytkään. Vähän sellaista "no ihan sama" -meininkiä tuntuu olevan sen miehen puolelta. Tosin hänellä ilmeisesti
, mikä voi selittää sen, että hänen tunteitaan on helppo ymmärtää väärin, kun hän ei tajua ilmaista itseään tarpeeksi avoimesti.
Mä olen jotenkin ihan hajalla, kun olen tajunnut, että mä en enää saa mistään muusta nautintoa kuin tästä miehestä. Pelkään, että mun maailma romahtaisi, jos hän vaikka yhtäkkiä ilmoittaisi, ettei tämä juttu toimi hänen puoleltaan..
Sekoamispiste!
Tämän takia mun juuri täytyy harjoitella yksin oloa!
edit. Mä esimerkiksi haluan nähdä muitakin ihmisiä, mutta mä haluaisin, että tämä mies voisi osallistua näihin tilanteisiin. Tämä on nyt sitä samaa mihin olen tottunut vanhassa elämässä exän kanssa, koska me tosiaan mentiin kaikissa sosiaalisissa riennoissa AINA yhdessä. Se sopi molemmille, eikä edes haluttu mennä ilman toista. Tämän oinaan kanssa ollaan nyt vasta tapailuasteella, mutta ei kuitenkaan vaikuta yhtä jakamishaluiselta luonteelta kuin exä, eli tämä sitten haluaisi varmaan pitää sen oman elämänsä. Sitäkö mun sitten pitää opetellakin, vai olenko nyt vetänyt puoleeni vääränlaisen miehen, koska en rakasta itseäni?