seuraava »

[Casperiina]

Mä en ole koskaan överisti vetänyt kumpaakaan, minimaaliset määrätkin voi laittaa sekaisin.

Erityisesti tuo kyky "ylikeskittyä" pisti silmään. Sen takia mä olen aina ajatellut, että mulla ei ole ongelmia keskittymiskyvyssä, vaikka tosiaan en sitten aina pysty keskittymään juuri silloin kun olisi tarkoitus. Esim. koulumenestyksessä ei ole ollut valittamista, mutta olenkin sitten joutunut uhraamaan paljon omaa aikaa siihen, koska aivot ei ole totellut lukujärjestyksen mukaisesti.  :

[Päivi]

*ADHD-oireisen henkilön aivotoiminta on tarkkaavaisuutta säätelevillä alueilla matalampaa kuin muilla.
Tästä seuraa vaikeuksia mm.
- keskittymisessä
- asioiden muistamisessa
- tehtävien organisoinnissa
- sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä
- tunteiden säätelyssä
ADHD ei vaikuta henkilön älykkyyteen millään tavalla!

Häiriöstä on kysymys silloin, kun
- oireet ovat selvästi voimakkaampia kuin muilla samanikäisillä
- ovat kestäneet yli 6 kk
- esiintyvät vähintään kahdessa eri ympäristössä
- haittaavat henkilön toimintakykyä

Lisäksi oireet ovat
- alkaneet ennen seitsemän vuoden ikää
- eivätkä selity millään muulla häiriöllä

[Kuuhilda]

Tuota pähkin, tuota lapsuutta ja nuoruutta. No, kovin pienestä ei itse voi muistaakkaan, mutta miten ADHD on esim. ironia sinulla esiintynyt lapsena?

Minä olin kiltti tyttö.
Tosin se oli aika hankalaa.
Olin kovin kömpelö.
Unohtelin tavaroitani, esim. lapaset eivät kertakaikkiaan pysyneet tallella.
Pulpettini ja koulupöytäni, kuten myöskin huoneeni olivat aina sotkussa.
Käyttäydyin monesti impulsiivisemmin kuin muut tytöt, ja sanoin opettajille jopa vastaan.
Koin syrjimistä toisten tyttöjen osalta.
Oppimisvaikeuksia ei ollut, enkä käyttäytynyt ylivilkkaasti.
Matikka kuitenkin oli hankalaa, olin tukiopetuksessakin. Kokeeseen sain usein oikeat vastaukset, mutta päättelin ne jotain ihan omia reittejäni, enkä osannut sanoa, että miten olin saanut sen vastauksen

Yläasteella asiat menivätkin sitten entistä enemmän solmuun.

^ Onkohan yllämainittu mahdollisesti ADHD oireistoa?

[Päivi]

mäkään en oo olllu koskaan vaahteramäen eemeli enkä peppi pitkätossu.
turhauduin usein koulussa, kun olin nopee oppiin, ja mentiin hitaampien tahdissa, jos asia ei kiinnostanut yhtään vaivuin omiin maailmoihin. Tästä siis päätellään, että on kiltti ; ei häiritse.
Yläasteella kapinoin kovin rajusti, pinnasin kasiluokan. kävin vaan kuviksessa.

"

Monilla ADHD-oireisilla oireet kuitenkin lieventyvät iän myötä jonkin verran. Joillakin oireet ovat niin lieviä, että he ovat oppineet elämään niiden kanssa ilman diagnoosiakin ja sen mukanaan tuomia hoito- sekä apukeinoja. On myös hyvä muistaa, ettei ole olemassa “ADHD-persoonallisuutta”.  On joukko ADHD-oireita ja -piirteitä, toisella toisia ja toisella taas toisia piirteitä, kaikilla ei ole kaikkia. Jokainen ADHD-oireinen henkilö on oma ainutlaatuinen persoonallisuutensa siksi yksilöllisen

"

Osalla ADHD-oireisista henkilöistä ei ole hyperaktiivisuutta lainkaan. Itse lukeudeun tähän ryhmään, mutten ole ADD, koska omaan impulssiivisuutta.

Ylivilkkaudeksi diagnosoitu häiriö (ADHD) on tytöillä yhtä yleinen kuin pojilla, mutta tytöt oireilevat eri tavoin ja siksi heidän häiriönsä jää usein tunnistamatta. Ylivilkkaus on oire-yhtymä, johon kuuluu ylivilkkauden lisäksi tarkkaavaisuushäiriöitä ja impulssikontrollin puutetta. Tytöillä ylivilkkaus ei välttämättä vaikuta koulumenestykseen, koska heillä on poikia harvemmin oppimisvaikeuksia oireyhtymänsä vuoksi. Tytöillä ADHD -oireyhtymä ei näyttäisi lisäävän masennusriskiä aikuisuudessa yhtä todennäköisesti kuin pojilla, mutta sen sijaan tytöillä ilmenee poikia enemmän taipumusta päihteiden väärinkäyttöön. Sukupuolesta riippumatta ylivilkkaiksi diagnosoitujen lasten taustalla ei ollut keskimääräistä enempää avioeroja, perhe-ongelmia tai muita emotionaalisesti tai sosiaalisesti kuormittavia tekijöitä.

[Tiigris]

Mullekin ala-asteella tunnit oli liian helppoja. En tehnyt koskaan läksyjä, usein tein ne just ennen tuntia tai keksin vastauksia samalla kuin opettaja kysyi. Matikassa olin kanssa tosi huono, se raivostutti mua ihan hirveästi lukioon saakka. Samoin kielten sanoen pänttäämiseen en koskaan kyennyt keskittymään vaikka mulla on hyvä kielipää, sisäistin kyllä kieliopin helposti.

Minä myös lintsasin suurimman osan kasi- ja ysiluokista. Keskiarvo laski parissa vuodessa 9,2:sta 7,9:n... Kävin kanssa vain kuvis- ja musiikin tunneilla, oli helppoa kun sai vain kymppejä.

En oikeen sopeutunut mihinkään porukkaan, olin tosi ujo ja kiusaamista oli paljon. Poltin tupakkaa, pilveä ja käytin paljon alkoholia ja 15-vuotiaana yritin itsemurhaa kaksi kertaa. Karkailin kotoa ja kärsin syömishäiriöstä.

Mulla oli kanssa aina kaikki hukassa, en vaan osannut pitää järjestystä, unohdin koulukirjoja ja laiminlöin läksyt koska mieluummin vain haaveilin yksin omassa huoneessa ja maalasin tai kirjoitin tarinoita. Joskus suuttuessani saatoin hajottaa huonettani, potkin ohuisiin kaapin oviin reikiä ja kaadoin kirjahyllyn yms.

Oon aina kuitenkin ollut ns. kiltti... Koittanut olla mieliksi ja miettinyt hirveesti mitä musta ajatellaan vaikka olen sit kuitenkin toiminut aiheuttaen negatiivista huomiota. Olin yläasteella tosi monen opettajan lellikki, huolimatta kaikista ongelmista. Ehkä ne näki että oon vaan jossain ihme ahdingossa vaikka pohjimmiltaan kiltti ja fiksu tyttö. Lukiossa sit olin niin rakastunut että se varmaan pisti mut yrittämään enemmän. Tää poika auttoi mua opiskeleen ja kertasi mun kanssa asioita ja luki mulle ääneen kun en itse pystynyt keskittymään lukemiseen. (mun on aina ollut vaikea pysyä oikealla rivillä ja sisäistää lukemani, paremmin ymmärrän puhetta kuin tekstiä..)

Oon tuntenut tähän asti olevani alisuoriutuja, mut nyt kun mulla on ammatti ja perhe, osaan vihdoin antaa itselleni "tunnustuksen"... Olen vienyt jotain alottamaani siis loppuun. On mulla kaapeissa miljoona keskeneräistä askartelua ja käsityötä odottamassa, mut aina joskus otan sieltä ja teen sen loppuun. Oon vaan päättänyt, et mun tarvii siivota loppuun, tehdä käsityö loppuun, lukea kirja loppuun yksi kerrallaan, vaikka mua alkaa aina ahdistaa loppua kohden ja tekee mieli jättää kesken. On kuitenkin niin palkitsevaa saada jotain oikeesti valmiiksi. Lisäks oon tajunnut et mun täytyy alkaa taiteilemaan uudestaan. Oon jotenkin hylännyt sen asian, koska se on ollut mulle niin helppoa aina. Nyt ymmärrän et mun on oikeus tehdä jotain sellastakin mistä nautin ja missä oon hyvä, ei työtä ja tekemistä oo pelkästään se mitä tehdään hammasta purren!

[Tiigris]

Mä en oo jotenkin kauheen hyvin sopeutunu työelämään. Siellä on ihan liikaa vastuuta ja ihmisiä, joita en vaan jaksaisi katsella ja kuunnella. Suurin osa työkavereista oli ihan huippuja, mut kaks ei, ja niiden läsnäolo samassa vuorossa sekoitti mun työhön keskittymisen kokonaan. Lisäks en tullu pikkupomon kanssa YHTÄÄN juttuun, se otti mut heti silmätikuks vaikka isopomo taas tykkäs musta hirveesti..

En palaa sinne enää koskaan, mua ei kiinnosta olla iltasin 8 tuntia putkeen päävastuussa 20 potilaan hengestä, lääkkeistä, erikoistilanteista ja omaisten kohtaamisesta. Mä en tykkää yllätyksellisyydestä työssä, koska sillon en voi mielessäni olla missään muualla. Ehkä tommonen akuuttiosasto missä ihmiset saa sairauskohtauksia ja tarvii äkkiä tehdä toimenpiteitä tai viedä leikkuriin tai elvyttää, ei tosiaan oo mun paikka.  Paremmin sopisin vaikka tehtaaseen veistelemään päivässä 2573 samanlaisen muovikipon reunat siisteiksi. 

[Lizzy]

Mä en oo ollu yhdessäkään työpaikassa kuin pisimmillään neljä kuukautta yhteen menoon. Tosin se on kyllä ollut lähinnä olosuhteiden ja sattuman kautta. Opiskeluaikoina sitä oli lähinnä kesätöissä, mutta mulla oli kaksi vakituista kesätyöpaikkaa, joissa olin useampana kesänä. Olen tullut joka paikassa hyvin toimeen työkavereiden kanssa ja tykännyt myös työstä. Molemmat hyvin simppeleitä ja yksinkertaisia hommia. Tykkään siitä kun näkee heti työnsä tuloksen, mutta toisaalta sellanen työ pidemmän päälle niin ei. Mulla on Uranus 6.huoneessa, että jotain vaihtelua kyllä vaadin. Ja oli kyse opinnoista tai työstä niin nautin siitä kaikista eniten silloin kun keskityn just siihen mitä sillä hetkellä teen. Vaikka muuten olen haaveileva kuu kalat niin töissä tykkään olla skarppi. Tietysti hirveää silloin, jos ei ole skarppi olo jostain syystä, mutta siinäkin tapauksessa tykkään työstä, jossa pitää keskittyä eli se on tarpeeksi vaativaa ja kiinnostavaa niin se vie mukanaan.

Musta ei olis kyllä sairaanhoitajaks. Sitä paitsi olen krooninen myöhästelijä niin eihän siitä tulis mitään kun edellinen vuoro lähtis jo kotiin ja mä vasta olen jossain matkalla tulossa. 

[Kuuhilda]

Minä taas tunnun saavani itseni toimimaan sitä paremmin, mitä enemmän vastuuta minulla on. Ellen saa tarpeeksi vastuullisia tehtäviä, ne alkavat tuntua täysin turhilta, enkä saa itseäni motivuoitua niiden pariin. Istun siis kahvilla. Minun täytyy tietää että teen jotain oikeasti tärkeää. Siis nimen omaan omasta mielestäni tärkeää.
Jos rajoituksia on liikaa, esim. kellokortti! Niin ahdistun sen kanssa pipipäiseksi. Minä tarvitsen tilaa, ilmaa, vapautta ja olemista päästäkseni toimimaan kunnolla.

[Päivi]

vähä jännittää huominen, Lisa Williams  mullon se familymemercard, pääsen sisään jo klo 16

[Yep]

Minä taas tunnun saavani itseni toimimaan sitä paremmin, mitä enemmän vastuuta minulla on. Ellen saa tarpeeksi vastuullisia tehtäviä, ne alkavat tuntua täysin turhilta, enkä saa itseäni motivuoitua niiden pariin. Istun siis kahvilla. Minun täytyy tietää että teen jotain oikeasti tärkeää. Siis nimen omaan omasta mielestäni tärkeää.
Jos rajoituksia on liikaa, esim. kellokortti! Niin ahdistun sen kanssa pipipäiseksi. Minä tarvitsen tilaa, ilmaa, vapautta ja olemista päästäkseni toimimaan kunnolla.

Sama juttu.  Mitä enemmän haasteita, sitä tehokkaampi olen.

[faerie]

vähä jännittää huominen, Lisa Williams  mullon se familymemercard, pääsen sisään jo klo 16

wauwauwau, huippua päivää sinne! Saa sitten kertoa millanen se oli. Itsekin oisin halunnut sinne lähteä, mutta menen tänään palkintojenjakoon... Jossa palkitaan MINUT!

[Tiigris]

Tää äitiyslomalla olo on kyl siitä pirullinen, et tästä ei voi saada sairaslomaa. Miehellä alkoi viikko sit kova kurkkukipu ja sitä seuras hirvee liman määrä kurkussa et se ryki aina aamulla pari tuntii sitä..ja lähti töihin, hullu.  No, mulla alkoi kolme päivää sit. Tosiaan, ihan älykipee kurkku aina aamuöisin ja räkää tulee ku pienestä pitäjästä... Siinä sit heräät aamulla kuudelta hoitaan vauvelia, vaikka olo on ihan järkky ja vois jäädä sängyn pohjalle. Nyt vielä tänä aamuna Seve on ollu jotenki outo, se vähä niinku kiljuu ja vähä niinku köhii ja on jotenkin levoton, mä epäilen et sen kurkku on kans kipiä. Voi pientä. 

Me alettiin toissapäivänä maistattaan sille mustikkaa  ... Sillä on ollu nyt taas mahavaivoja mut ne kyl oli jo ennen mustikkaa ja voihan se olla, et tän vauvan herkkä maha reagoi kaikkeen, ennen ku tottuu, ja se on ihan eri asia ku allergiaa. Tää olis nyt sit ensimmäinen ei-allergisoiva ruoka meillä, jotenkin en osaa uskoo etteikö hellä mustikka sopisi.

Täällä on muuten opittu nyt ryömimään (hitaasti ja hirveen ähinän kanssa) ja yläkulmahampaat ovat puhjenneet. Ajatelkaa, mun lapsi on vampyyri.

[Casperiina]

Tänään on ihanan seesteiset energiat, olettekos huomanneet?  

Jo oli aikakin, että saa edes hieman hengähtää. Mä aloitin päivän jo puoliunessa pitämällä mielen tiukassa kontrollissa ja toistelin kiitollisia ajatuksia. Työmatkan keskityin vain hengittämiseen ja valon visualisoimiseen. Tällä tekniikalla pyrin saamaan itseni läsnä hetkeen, koska mun mieli käy jatkuvasti niin ylikierroksilla. Mä aion jatkaa tällä tiellä, vain hengitän ja olen.   Toimii nähtävästi kun ulkomaailmakin näyttää ilmentävän mun ajatuksia. Näettehän te muutkin miten rauhallista täällä on tänään, ilma on tyyni ja ihmiset juttelee rauhallisella ja lempeällä äänensävyllä? Vai olenko se vain minä?!  

[Casperiina]

Sitä joko meditoi, tai sitten itkee ja meditoi.   Mulla on nimittäin niin paljon ongelmia tuolla päässä, että heti kun hellittää ja ne "pimeät ohjelmat" ottaa vallan ja sitten ollaan taas stressikierteessä paniikki päällä hirttosolmu kaulassa.  

edit. Ja ostin tänään viimein Caroline Myssin Toipumisen taidon. Se kirja saa luvan tehdä käänteen mun elämälle, koska ensi kesänä on tarkoitus olla uusi ihminen. 

[Casperiina]

Mä en ole vielä aloittanut tuon kirjan lukemista, mutta mulle tuli jo sellainen ajatus siitä, mitä ehkä sen kirjan avulla oivaltaisin. Tai no siis, oivalsin ilman sitä kirjaa. 

Mä epäilen, että olen luonut tämän sairauden itselleni, koska olen pikkulapsesta asti halunnut eristäytyä muista, jännittänyt sosiaalista kanssakäymistä ja ollut kyvytön ilmaisemaan itseäni. Tämä sairaus on mulle se asia, joka estää mua tekemästä näitä asioita täysipainoisesti nyt aikuisiällä, vaikka todella haluaisin. Mutta alitajuisesti haluan ilmeisesti vieläkin paeta näitä tilanteita, ja siksi olen luonut itselleni tekosyyn, tämän sairauden. Joku pimeä puoli mussa haluaa pitää kiinni siitä kärsimyksestä.