seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Minulle tuli hyvä ja ihana fiilis kun sanoin tuonne ylös muutaman sanan puolestasi. Tuntui että asiat on hyvässä hoidossa.  

Ihana, kiitos. 

[Tiigris]

Rakkauden valo. En ole perehtynyt noihin kohdunpoisto-leikkauksiin, mutta onkohan se vähän verrattavissa sektioon, viilto tehdään alavatsaan vaakasuunnassavatsanpeitteiden läpi... ? paitsi et kohdunpoistoleikkauksessa ei jää kohtuun haavaa. Itselläni on tosi alhaalla bikinirajassa noin 10cm mittainen arpi joka on tosi siisti, mut olen vieläkin välillä rasituksen jälkeen kipeä vaikka leikkauksesta on puoli vuotta. Ensimmäiset 2kk kaikki ponnistelu sattui tosi paljon, haava aukesikin pari kertaa ja alkoi vuotaa. Köpöttelin noin puolitoista kuukautta, vasta sen jälkeen pystyin kävelemään normaalisti ja vasta nyt ihan hiljattain olen uskaltanut kokeilla hyppimistä ja pomppimista, tärähtely ei enää satu mutta tuntuu. Samoin kuin venytys ja paino tuntuu. Tunsin välillä muljahteluita ja tykytyksiä sisällä kudoksissa, mut ei se kuitenkaan johtanut mihinkään tulehdukseen. Välillä mietin, poistuuko ne viiltävät kivut koskaan ja saanko koskaan tuntoa takaisin tothon vatsan iholle haavan yläpuolelle. Edelleen iho on tunnoton noin sentin arven yläpuolelta. Jälkivuoto kesti kivat 3kk.

Nää on isoja leikkauksia ja toipuminen voi olla raskasta, itselle suurin "shokki" oli se etten pystynyt pitkään aikaan kävelemään kivuitta ja sängystä ylös nousu ja kyljen kääntäminen oli tuskaa, makuulla imettäminen ei onnistunut ja jouduin herättään miehen aina yöllä et voisitko tuoda vauvan mulle ja herättää sit miehen uudestaan, et nyt se on syönyt, kannatko sen takas sänkyyn. toki miehen 3 viikon isyysloma helpotti mua tosi paljon, mut sen jälkeen hoidin vauvaa yksin 8 tuntia päivässä, mikä saattoi tarkoittaa et kävelin 4 tuntia ympäriinsä sylissäni huutava vauva enkä tienny itkisinkö itse siks et en saa vauvan huutoa loppumaan vai siks että mahaan sattui...

Jos oisin tienny et sektiosta tulee noin kipeeks, olisin kyl tehny kaikkeni välttääkseni sitä..tosin eipä se mun syy ole jos vauvalla on menny napanuora kaulan ympärille nii ettei se pääse laskeutumaan ja sydänäänet hidastu mun joka supistuksella...

Mut tosiaan, pointtina se siis et toipuminen voi viedä kauan ja sitä saattaa epäillä vaikka mitä tulehduksia sun muuta, kun tuntuu nipistyksiä yms inhotuksia. Toki on hyvä tarkistuttaa asiat heti sit esim. jos kipu alkaa tykytteleen yhtäkkiä voimakkaana, kuumottaa ja punottaa haavan alueella, vuoto muuttuu yhtäkkiä runsaaksi tai pahan hajuiseksi tai nousee kuume. Mut nippailuja saattaa tuntuu ihan vaan siks et sinne sisuksiin voi olla muodostunu kiinnikkeitä tai olla jotain mustelmaa siellä kudoksessa tms...

Toivottavasti kirjoitukseni ei ollut masentava.    Nyt kuitenkin voin jo tosi hyvin, puoli vuotta mennyt, et ei ne vaivat loputtomiin kestä!

[Ave^^]

Tunsiko joku muukin energiapiikkiä tuossa muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa tänään? Istuin ihan sohvalla kutomassa ja hyvä ettei taju mennyt... Mistä lie johtui? 

*A*

En tiedä oliko kahdeksan aikaan, mutta eilen musta alkoi tuntua että taidan olla rakastumassa..
Näin pian 

Pelottavaa, todella pelottavaa..  :

[faerie]

Miksei minulle ole koskaan tuollaisia energiapiikkejä tullut, hmm, ikävän kuuloisia. 
ja Ave^^, ihanaa! Vai onko? Itsellänikin on vähän sama tunne, toisaalta en uskalla antaa itseni rakastua. Mutta ei se sydän tahdo kuunnella mitä järki sanoo.

[SanctAstra]

Silloin kun mulle tulee energiapiikkejä, niin sähkölaitteet hajoaa ja hehkulamput poksahtaa rikki. Sammuttelen myös katulamppuja tahattomasti.

Tulee kalliiksi kulkea maadoittumattomana, kun hehkulamput poksuu päälle laitettaessa. Ja joskus on jokin virtakytkinkin ihan heittänyt sinistä liekkiä. Nice.

 :

[Lizzy]

No niin mulla meni aamulla koko sulake kun laitoin valoja päälle. Oli tunnelma aika  energiapiikki sekin...  Mulla vihasena hajoo kaikki. 

Nyt on onneksi parempi olotila jo ja koneetkin toimii. 

[Ave^^]

ja Ave^^, ihanaa! Vai onko? Itsellänikin on vähän sama tunne, toisaalta en uskalla antaa itseni rakastua. Mutta ei se sydän tahdo kuunnella mitä järki sanoo.

Onhan se ihanaa, kun mies vielä voisi olla, tai onkin sen arvoinen. 
Mutta siitä huolimatta silti, kun tunteet lähtee näin nopeasti ihastumista astetta voimakkaammiksi niin hieman tuntuu ettei tiedä mihin astuu.. Enkä tiedä onko muutenkaan vielä sen aika. 

 

[Rakkauden enkeli]

Rakkauden valo. En ole perehtynyt noihin kohdunpoisto-leikkauksiin, mutta onkohan se vähän verrattavissa sektioon, viilto tehdään alavatsaan vaakasuunnassavatsanpeitteiden läpi... ? paitsi et kohdunpoistoleikkauksessa ei jää kohtuun haavaa. Itselläni on tosi alhaalla bikinirajassa noin 10cm mittainen arpi joka on tosi siisti, mut olen vieläkin välillä rasituksen jälkeen kipeä vaikka leikkauksesta on puoli vuotta. Ensimmäiset 2kk kaikki ponnistelu sattui tosi paljon, haava aukesikin pari kertaa ja alkoi vuotaa. Köpöttelin noin puolitoista kuukautta, vasta sen jälkeen pystyin kävelemään normaalisti ja vasta nyt ihan hiljattain olen uskaltanut kokeilla hyppimistä ja pomppimista, tärähtely ei enää satu mutta tuntuu. Samoin kuin venytys ja paino tuntuu. Tunsin välillä muljahteluita ja tykytyksiä sisällä kudoksissa, mut ei se kuitenkaan johtanut mihinkään tulehdukseen. Välillä mietin, poistuuko ne viiltävät kivut koskaan ja saanko koskaan tuntoa takaisin tothon vatsan iholle haavan yläpuolelle. Edelleen iho on tunnoton noin sentin arven yläpuolelta. Jälkivuoto kesti kivat 3kk.

Nää on isoja leikkauksia ja toipuminen voi olla raskasta, itselle suurin "shokki" oli se etten pystynyt pitkään aikaan kävelemään kivuitta ja sängystä ylös nousu ja kyljen kääntäminen oli tuskaa, makuulla imettäminen ei onnistunut ja jouduin herättään miehen aina yöllä et voisitko tuoda vauvan mulle ja herättää sit miehen uudestaan, et nyt se on syönyt, kannatko sen takas sänkyyn. toki miehen 3 viikon isyysloma helpotti mua tosi paljon, mut sen jälkeen hoidin vauvaa yksin 8 tuntia päivässä, mikä saattoi tarkoittaa et kävelin 4 tuntia ympäriinsä sylissäni huutava vauva enkä tienny itkisinkö itse siks et en saa vauvan huutoa loppumaan vai siks että mahaan sattui...

Jos oisin tienny et sektiosta tulee noin kipeeks, olisin kyl tehny kaikkeni välttääkseni sitä..tosin eipä se mun syy ole jos vauvalla on menny napanuora kaulan ympärille nii ettei se pääse laskeutumaan ja sydänäänet hidastu mun joka supistuksella...

Mut tosiaan, pointtina se siis et toipuminen voi viedä kauan ja sitä saattaa epäillä vaikka mitä tulehduksia sun muuta, kun tuntuu nipistyksiä yms inhotuksia. Toki on hyvä tarkistuttaa asiat heti sit esim. jos kipu alkaa tykytteleen yhtäkkiä voimakkaana, kuumottaa ja punottaa haavan alueella, vuoto muuttuu yhtäkkiä runsaaksi tai pahan hajuiseksi tai nousee kuume. Mut nippailuja saattaa tuntuu ihan vaan siks et sinne sisuksiin voi olla muodostunu kiinnikkeitä tai olla jotain mustelmaa siellä kudoksessa tms...

Toivottavasti kirjoitukseni ei ollut masentava.    Nyt kuitenkin voin jo tosi hyvin, puoli vuotta mennyt, et ei ne vaivat loputtomiin kestä!

Unettomana, kissan herättämänä täällä kirjoittelen.  Mulle tehtiin kohdunpoisto tähystysleikkauksena (Laparoskopia). Eli leikkaus tehtiin nukutuksessa ja siinä tehtiin 4 pientä haavaa ihan heti navan alapuolelle (isoin) sekä siihen kohtaan alavatsalla mistä karvoitus suunnilleen alkaa ja molemmille sivuille nivusten lähelle.    Haavat on tosiaan pikkiriikkiset ja pysyneet koko ajan siisteinä.

Siinähän se kuitenkin on, kun ei oikein ole varma että minkä vahvuinen kipuilu nyt sitten on normaalia ja mikä ei kun papereissakin jotka sain lukee, että alavatsakipua saattaa esiintyä muutamana päivänä leikkauksen jälkeen ja sitten taas mainitaan myös mikäli kotona ilmaantuu poikkeavia oireita kuten kuumetta, kovia alavatsa kipuja yms. pitäisi ottaa yhteyttä. 

Heti leikkauksen jälkeen sairaalassa vielä ollessa olikin jonkin verran kipuja, mutta kipulääkityksellä selvisin. Heti kotiutuessa ei juurikaan enää sattunut ja nyt sitten tosiaan parina päivänä ja erityisesti eilen on tullut aivan järkkyjä, synnytys supistuksia vastaavia ja aaltoilevia kipuja, eli ne tulee hetkeksi ja menee ohi ja tulee taas kuten supistukset, jotka eivät ole meinanneet saamillani kipulääkkeillä (Burana 600mg sekä Para-Tabs 1g) hellittää. Suorastaan itkin ja kouristelin/tärisin kivusta, myös oksetti vaikken oksentanutkaan.   Mulla kun on kuitenkin tietääkseni vielä korkea kipukynnys.

Lisäksi mulla on ollut pientä lämpöilyä koko ajan leikkauksen jälkeen, joka voi olla myös normaalia. Eilen nousi kuitenkin lämpö kipulääkityksen jälkeen 38, joka siis kuitenkin myös laskee kuumetta. Eli paljonhan ois ollut ilman lääkettä.  Normaalilämpö mulla aika alhainen 36,5. Kivut sitten kuitenkin hellittivät jossain vaiheessa, mutta tärisin jonkin aikaa vielä kipujen tuomasta heikotuksesta + oli vilunväristyksiä ennen nukkumaanmenoa. Eli mikä tässä nyt on sitten normia ja mikä ei?...  Milloin lääkäriin ja milloin ei?. Kyllä mä sinne numeroon aion soittaa, joka annettin jos tämänkaltaiset kipuilut vielä jatkuu. Niidenhän pitäisi pikkuhiljaa ruveta helpottamaan eikä pahenemaan, kun leikkauksestakin on nyt viikko...

Kaikesta huolimatta, ennen näitä kipuja oli oikein mukava päivä äidin synttäreiden merkeissä.

[Kuuhilda]

Soita ihmeessä Rakkauden Valo, ettei tarvitse ihmetellä noiden kipujen kanssa, kun sellainen vie paranemiselta aina voimia, vaikka olisikin ihan vaan "väärä hälytys".
Kamalaa tuo kipuilu

Minäkin olen uneton...taas liikaa kahvia illansuussa, niin ei uni riitä aamuyöhön...kun en vain ikinä opi!!!

Mulla oli eilen oikein palkinto päivä!
Minä nimittäin sain aikaan asioita tuolla päiväkodilla!!
He ottivat minut vihdoinkin vakavasti, ja henkilökunta on nyt tarttunut kiusaamiseen ihan tosissaan!
Se on kyllä semmonen asia, että en paljonkaan parempaa olisi voinut aikaan saada!

Ja pidin lapselleni antamani lupauksen siitä, että äiti hoitaa asiat kuntoon

Tietenkin on hieman kummallista, että minun täytyy kertoa päiväkodin henkilökunnalle, että mitä sielä oikein tapahtuu, ennenkö sen suostuvat huomaamaan, mutta pääasia nyt, että asioille tehdään jotain!

[Ave^^]

Suosittelen myös lääkärin kanssa juttelemista.
Sekin jo vaikeuttaa paranemista kun stressaa siitä mikä on normaalia ja mikä ei.
Kyllä tuollaisen operaation jälkeen on sielläkin päässä velvollisuus vastata kysymyksiin. 

[Tiigris]

Joo, ei toi ihan normaalilta kivulta kuulosta,    RV, nyt tutkimuksiin siitä..!
Uskon et kaikki menee kyllä vielä paremmaks, vaikka toipuminen nyt on jostain syystä ottanut takapakkia.
Voimia! 

soma, onko sulla tyroksiinin vajetta (hitaalla käyvä kilpisrauhanen?)? Sehän aiheuttaa sitä tukan lähtöä..
Kuten kyllä moni muukin asia, ihan vaan stressi ja erilaiset vitamiini ja kivennäisaineiden puutteet...
Mullahan lähti tukkaa kuin pipoo tossa pari kuukautta sitten noi 2kk ajan, siis tukoittain.
Mut se on täs tilassa aika yleinen ilmiö. Sit se tukan lähtö väheni ja nyt huomaan otsan rajasta ja ohimoilta et niissä kasvaa noi 1cm mittasia baby-hiuksia ihan kauhee määrä. En siis tosiaankaan kuvitellu sitä kaljuuntumistani. 
Sitä ei vaan onneks vielä huomannut kun mulla on sekä määrällisesti paljon hiuksia, että yksittäiset hiukset paksuja.

[Tiigris]

No, meillähän sit ihan samat kuviot, mäkin oon just alkanu syömään minipillereitä! Siis puoltoista kuukautta sit... Ootko niissä huomannu ikäviä oireita? Joo, oon nyt jo todennu et hormonaalinen ehkäisy ei ole mun juttu.  Ekan viikon ajan oksetti ja päätä särki ja maha oli sekaisin, nyt tuntuu että mulla on hiivainfektio tai jotain saakelin häikkää tuolla down there. Ja mulla on edelleen kestomenkat päällä, oon siis vuotanu 2kk putkeen... Joskus mietin mitäs helvettiä mä ehkäisyllä teen kun ollaan peräti kerran harrastettu seksiä synnytyksen jälkeen??!! Tosin samapa se, jos näitä puoli vuotta-vuoden syön ja sit lopetetaan... Sit saa tapahtua ihan mitä vaan on tapahtuakseen..

[Rakkauden enkeli]

Kiitos kaikille.   Soitin sinne osastolle päivystykseen ja puhelimessa ollut sairaanhoitaja vain tuumasi, että katsellaan nyt vielä... Kun oli sitä mieltä, että kun haavatkin siistit, ei pahan hajusta vuotoa jne. niin kaikki kaiketi ok. Vaikka voishan sitä sisäisesti olla vaikka mitä...   Mun pitää nyt kuulema kuitenkin kokeilla ottaa ihan säännöllisesti niitä molempia lääkkeitä kolmesti päivässä vaikkei kipuja olisikaan, kuten ei jatkuvasti olekaan ja olen ottanut vain silloin kun kipuja alkanut tulla, kuten lääkepurkin lapussakin lukee, että särkyyn tarvittaessa. Sanoi, että jos silti vaan vielä jatkuu tuollainen niin pitää mennä tutkimuksiin... Itse kyllä vähän vierastan tuota ajatusta, että ihan vain turhaankin niitä lääkkeitä popsisin, kivuttominakin hetkinä mutta kai se on kokeiltava...  : Niin ja tänään taas hieman tuota aaltoilevaa kipuilua ollut, muutenkin todella heikko ja voimaton. Lääkkeitä otin... Niin ja se, että aina kun syön jotain rupeaa sattumaan myös... 

[Eklektikko]

Toivottavasti se öljy auttaa! Mie oon alkanu huolehtia hyvistä rasvoista syömällä pähkinöitä (ja koska pähkinät - varsinki kuorrutetut - on niin sairaan hyviä ) ja toivon, että ne vähän jeesais ihon kuivuutta. Ku en aina muista noita kapseleita syödä.

Anteeksi että tuon negatiivista tietoa asiasta, mutta terveyssyistä ei kaupan kuorrutettuja pähkinöitä todellakaan kannata syödä.

Esimerkki: Taffel chilipähkinöiden ainesosat:
Maapähkinöitä, maissitärkelys, sokeri, maltodekstriini, suola, aromi, soijaproteiini, hydrolysoitu kasviöljy, muunneltu tärkelys, nostatusaine (E339, E500, E170), korppujauho (vehnä), maitosokeri ja maunvahvenne (natriumglutamaatti).

Tuo ainesosa toisena, maissitärkkelys, on yksi niitä asioita, joiden epäillään olevan lihavuuden ja kakkostyypin diabeteksen takana. Myöhempänä vielä muunnettu tärkkelys joka on vielä ikävämpi aineenvaihdunnalle. Hydrolysoitu kasviöljy on transrasvaa - teollisesti kovetettu mahdollisimman halpa kasviöljy.  Jne jne.  Maapähkinä ei muuten ole pähkinä, se on papukasvi!

Minulla loppuivat ihonkuivumisongelmat, kun uskoin vihdoin että meitä on huijattu tässä rasva-asiassa jo vuosikymmeniä. Heitin biodieselit (rypsi, auringonkukka jne öljyt) hittoon ja nykyisin syön kovia maitorasvoja (voi ja kuohukerma), oliiviöljyä ja käytän mieluiten rasvaista lihaa silloin kun lihaa syön. Mutta huom: Vain laiduntaneen eläimen liha/rasva on terveellistä! Rehulla, eritoten viljalla, syötetty eläin kärsii ja on sairas ja sen lihan rasvahappotasapaino muuttuu epäterveelliseksi.

Kun syö tarpeeksi rasvaa niin sitä riittää ihoonkin. 2/3 aivoistamme on tehty kolesterolista. Kaikki solukalvomme ovat kolesterolia. Jos sitä ei saa tarpeeksi ravinnosta, joutuu kroppa tekemään sitä itse ja kroppaamme ei ole siihen suunniteltu: 80% euroopan asukkaista on niiden kuuden  kantaäidin (mitokondriaalisen dna:n tutkimus on osoittanut että eurooppalaisilla on 7 kantaäitiä) jälkeläisiä, jotka olivat metsästäjä-keräilijöitä ja vain 20% (useimmat välimeren ympäristössä) on sen ainoan kantaäidin jälkeläisiä, joka eli yhteisössä jossa maanviljelystä tuolloin aloiteltiin. Nämä 20% ovat ainoita, jotka ovat toistaiseksi edes osittain sopeutuneet siementen syöntiin (viljat) ja vähärasvaisempaan ruokaan.

[Tiigris]

Mä oon tosi häkeltynyt siitä että yksissä viinereissä (mitä mies raahas tänään kaupasta kotiin) eli viittä eri E-koodiainetta  ei sillä et olettaisin minkään viinerin olevan mikään terveyspommi, mut noi oli kyl ihan ydinjätettä.

Tuli mieleen myös et monilla ihmisillä on joku harhaluulo et kokojyvävehnä olis jotenkin terveellistä.
Eikö se lähinnä vaurioita suolta? Ole jopa siis haitallisempaa kuin tuo syntiseksi tunnustettu ja tiedostettu valkoinen vehnä?

Mä niin tahtoisin jo tähän ikään mennessä syödä järkevästi,
sillä kuvittelen että mulla on melko paljon tietoutta siitä mikä mun vartalolle tekee hyvää ja mikä ei.
Mutta tekosyitä on lukuisia, miks on vaikeeta aloittaa se kunnon ruokaremontti.
Lähtien vaikka siitä et mut ku tekee mieli...